Helou helou helou! Tällä hetkellä pyörivässä torstai-postauksien haasteessa kirjoitellaan omista hiteistä ja hudeista. Harrastukseen liittyvistä sellaisista nimittäin. Mietin alkuun pitkään että mitkä olisivat erilaisista tuunaustarvikkeista ja koristeista itselleni selkeitä hittejä ja huteja, mutta en tullut yhtään fiksummaksi vaikka kuinka pohdin. Lopulta päätin luovuttaa ja siirtää vastuun miehelleni. Pyysin siis avopuolisoani valitsemaan tämän vuoden kalenteristani (A5 -kokoisesta Personal Planneristani siis) hänen mielestään kivoimman aukeaman, sekä yhden ei niin lempparin.
En osannut oikeastaan yhtään aavistaa, että mitä hän tulisi valitsemaan, ja oli hauskaa nähdä millaiset tuunaukset toisen puoliskon silmissä olisivat kivoimpia. Aiemmin olen saanut haastettua miehen jopa kerran tuunaamaan kalenteriini yhden aukeaman, mutta sen pidemmälle ei olla yhteiseksi harrastukseksi kalenterin tuunailua saatu kehitettyä, hah! Yllä olevan kuvan aukeama valikoitui lemppariksi, ja alla näkyy sivut, joiden koristukset päätyivät huti-valinnaksi. Itse kyllä tykkään tästä hudistakin, mutta luulen etten saa valinnasta loukkaantua, kun kerran itse lähdin moista kyselemään…
Sen tarkempia perusteluja en valinnoille saanut, joten sovitaan että kyseessä oli jonkin sortin intuitiolla tehty päätös. Selkeästikään värikkyys ei ollut tae ”voitolle” tässä karsinnassa. Hauskaa oli kyllä katsoa, kun toinen sivuja selasi, täytyy ehkä joskus pitää uudestaankin gallupia toisen suosikeista!
Ompelu on lähellä sydäntä, ollut aina lapsuudesta asti. Tässä postauksessa ohjeistan helpon penaalin tekoon. Materiaalina voi käyttää esimerkiksi vanhoja farkkuja ja vuoriksi tyynyliinaa. Sulkemisvaihtojakin on vaikka ja kuinka monta.
Tässä ohjeessa penaalin tekoon tarvitaan:
– kangassakset
– ompelukone + lankaa / neula + lankaa
– nuppineuloja / klipsejä
– mittanauha / viivoitin
– vetoketju ja ompelukoneeseen tarkoitettu vetoketjupoljin
– kangasta
-halutessasi koristeita
Penaalin pituuden voi määrittää pisimmän kynän mukaan, lisäten molempiin päihin muutaman sentin tilaa sekä saumavarat. Tämä mitta määrittää vetoketjun pituuden. Penaalin voi tehdä vuorikankaalla tai ilman ja valita kankaat vaikka omasta vaate- tai liinavaatekaapista kierrättämällä. Vuorin kanssa lopputulos on siistimpi ja saumat eivät näy.
Pyrin pitämään ohjeet yksinkertaisena ja vähällä termistöllä, jotta kaikki pysyisivät mukana ilman ompelukokemusta. Kaavan voi piirtää paperille tai leivinpaperille, jos haluaa hahmottaa penaalin kokoa ennen varsinaisen kankaan leikkaamista. Mittasin kankaasta taitteella 28×21 cm (eli ilman taitetta pala on 28x42cm) sisältäen saumavarat (1cm/reuna) ja vetoketjuni on 25cm. Taitteelle, kun kangas on kaksin kerroin, ei tule saumavaroja ja säästät yhden sivun ompelun. Kaava on helpompi piirtää saumavaroilla niin saa vain leikata reunoja pitkin. Saumavara on yleensä 1cm, eli kankaan reunasta 1cm päähän ommellaan tikkaus. Jos teet vuoritetun penaalin, tarvitset kaksi samankokoista kangaspalaa.
Vetoketju ommellaan ensin päälikankaaseen. Aseta vetoketjun oikea puoli vasten kankaan oikeaa puolta. Minulla tässä 28cm sivulle. Ompele läheltä vetoketjua vetoketjupolkimella, muttei liian läheltä, että vetoketju mahtuu aukeamaan. Toistetaan vastakkaiselle sivulle. Tärkeää muistaa ommella ompeleen alussa ja lopussa edestakaisin pieni pätkä, jotta ommel ei aukea ja sauma pitää.
Kun vetoketju on ommeltu, kiinnitetään vuori. Tämän voi jättää pois mikäli teet vuorittoman. Laita vuorin oikea puoli vetoketjun yläreunaan ja ompele. Laita vuorikangas samoin vastakkaiselle puolelle ja ompele. Kuvista saa paremman vinkin.
Ompelin itse ehkä turhankin läheltä vetoketjua, koska en tahdo sen liikaa näkyvän. Käännän työn oikein päin ja avaan vetoketjun. Laitan kankaat samaan suuntaan ja vetoketjun toiseen ommellen tukitikkauksen läheltä ettei kangas mene käytössä vetoketjun väliin. Huomaa, ompelen vain vetoketjun mitan, en reunasta reunaan, koska sivusaumaa ei saa silloin nätisti kiinni. Kuvassa.
Käännetään työ takaisin väärinpäin jättäen vetoketju auki kunnolla. Nuppineulataan päälikankaan reunat vastakkain ja vuori vastakkain aloittaen kohdistamalla vetoketjun reunat yhteen.
Tykkään taittaa saumavarat aina vuoriin päin. Ommellaan toisesta sivusta koko kylki kiinni ja toiselta sivulta jätetään vuorikankaan puolelle kääntöaukko. Muista peruuttaa ommel joka työvaiheessa, jotta saumat kestää. Vetoketjun kohdan ajan varovasti tai ompelen käsipyörää käsin kääntäen, ettei neula katkea. Halutessasi voit päälikankaan saumaan ommella kantolenkin saumavaroihin, jolloin lenkki jää oikeiden puolten väliin.
Jos haluat litteän pussukan, voit kääntää penaalin oikein päin ja sulkea kääntöaukon sauman ja penaali on valmis. Jos haluat penaalin niin sanotusti seisovan, jatka seuraavasti…
Litistä pohjista kulmat kuvan mukaan kolmioksi, jokainen neljästä kulmasta. Voit tarkistaa viivoittimella, että keskelle jäävän sauman molemmille puolille jää saman verran kangasta, näin kulmasta tulee suora. Mitä syvemmälle ompelet, sitä leveämpi pohja. Paksummissa, esimerkiksi farkkukankaissa, kulmat voi kääntää ylöspäin ja ommella käsin muutamalla pistolla kiinni saumavaraa, niin eivät törrötä kääntäessä. Oikein paksut kulmat uskaltaa leikata, jos sauman ommel on tehty hyvin.
Käännä kääntöaukosta penaali oikein päin ja sulje sauma kääntämällä saumavarat tasaisesti sisälle. Ompele niin läheltä reunaa kuin uskallat. Siisti langan pätkät, laita vuori sisälle ja penaali on valmis.
Mikäli haluat päälikankaaseen jotain koristeita (niitit, pitsi, kangasmerkit), pitää ne ommella ennen kuin aloittaa penaalin ompelemisen. Toivottavasti postaus innosti tekemään omanlaisenne penaalit.
