Avainsana: maanantaipostaus

Mitä kuuluu kalenteririntamalle?

Postauksessa esiintyvä Dingbats Pro -muistikirja saatu yhteistyössä Vihkokaupan kanssa.

Vuotta 2022 on kohta eletty jo yksi neljännes (mihin tämä aika on mennyt?). Tämän vuoden kalenterikokoonpanoni muotoutui ihan vuoden lopussa nykyiseen muotoonsa: Jibun Techo B6 Slim, Compoco A5 bullet journalina, Dingbats Pro art journalina ja rengasplanneri päiväkirjana. Alun perin tarkoitus oli lähteä liikenteeseen puolta pienemmällä kokoonpanolla, mutta tässä sitä ollaan.

Miten tämä kokoonpano on sitten toiminut? Kuten ryhmän puolella moni jo tietääkin sain puolisoni kanssa perheenlisäystä tammikuun loppupuolella, joten käteni ovat luonnollisestikin olleet suhteellisen täynnä, eikä aikaa kalenteriaskartelulle ole liiemmin löytynyt arjen hakiessa vielä muotoaan. Nyt voin sanoa, että yritys palata takaisin harrastuksen pariin on ollut jatkuvasti mielessä. Pieniä rakoja on jo löytynytkin ja Jibunistani löytyy tyhjien aukeamien lisäksi myös koristeluja.

Päiväkirjaa olen pyrkinyt nyt täyttämään, jos en joka ilta tai seuraavana aamuna niin edes muutaman päivän välein, jotta asiat eivät ehdi unohtua. Pienen vauvakooman saattelemana, kun yritin jälkikäteen täytellä asioita viimeisen 2,5 viikon ajalta totesin, ettei minun aivoillani (varsinkaan unenpuutteesta kärsivillä) kauheammin kirjata asioita myöhemmin. Onnekseni olin käynyt edes kerran päivässä kertoilemassa ryhmän off topic -keskustelussa kuulumisiani, joten kävin sieltä hakemassa muistilleni tukea.

Bullet journal raukka puolestaan on jäänyt todella vähälle huomiolle. Alun perin minun ei ollut tarkoitus ottaa edes bujoa tälle vuodelle, sillä tiesin, ettei minulle todennäköisesti ole aikaa vauvan tulon myötä. Olin kuitenkin pitänyt jo niin pitkän tauon, että koko joulukuun mielessäni kummitteli, että sellainen on pakko saada, sormia oikein syyhytti päästä bujon kimppuun. Nyt se on lähes kaksi kuukautta ollut koskemattomana muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta: olen täyttänyt päivittäistä positiivisuustrackeriani ja Helmet-lukuhaasteen seurantaan olen kirjannut lukemani kirjat.

Jibun Techo oli minulle ihan uusi tuttavuus, johon päädyin lopulta siirtyessäni Hobonichin paperilaatuun tykästyneenä, mutta pystypäivien nimeen vannovana. Olenkin joutunut pohtimaan omaa koristelutapaani ihan uudelta kantilta ja toisaalta olen kyllä tykästynyt kovastikin siihen, että tämä on ollut minulle oiva tilaisuus kuluttaa jättimäistä tarravarastoani. Tämän vuoden tavoitteenani onkin käyttää jo olemassa olevaa sen sijaan, että ostaisin koko ajan uutta.

Vaikka bujossani onkin itselleni hyvin toimiva future log Jibun Techo on ollut todella kätevä pienen kokonsa takia. Tämä kalenteri on kulkenut minulla mukana, koska se on valmiiksi päivätty. Tämä oli minulle tärkein valtti tämän vuoden kalenteria pohtiessani. Saan menot suoraan kirjattua ylös, eikä ole niin vaarallista mikäli ne koristelut jäävät myöhemmälle tai kokonaan pois.

Uusi vauva-arki on tuonut myös omanlaistaan rauhaa elämääni: olen joutunut hyväksymään sen, ettei meillä kotona olekaan enää jatkuvasti tasot tyhjänä tavaroista, eikä pyykkivuori ole koko ajan pestynä ja kaappiin viikattuna. Yhtä lailla olen ottanut huomattavasti rauhallisemmalla mielellä sen, että tämän pienen ihmisen hoivaaminen on prioriteetti numero yksi ja kalenterien ja art journalin pariin pääsen, jos pääsen. Se on ihan okei, eikä minun tarvitse syyllistää itseäni tyhjästä aukeamasta.

– Laura S.

Plan with Janita – Kalevalan päivä

Aurinkoista maanantaita ja hyvää suomalaisen kulttuurin päivää! Näin Kalevalan päivän kunniaksi pääsette katsomaan, kuinka minä inspiroiduin tuosta Suomen kansalliseepoksesta eli Kalevalasta. Löysin kirjan viime kesänä sattumalta kierrellessäni kirpputoreja kalenteriystävän kanssa. Alunperin tarkoituksenani oli käyttää kirjan kannet ja sivut itsessään askartelumateriaaleina, mutta tarkemmin kirjaa selatessasi totesin sen olevan liian arvokas tuhottavaksi.

Kirja on painettu vuonna 1932, ja sen runomuotoon kirjoitetussa tekstissä on aivan omalaisensa tunnelma. Kuvituksessa itse Akseli Gallen-Kallela on käyttänyt mustaa, beigeä ja tehostanut niitä voimakkaalla oranssilla. Kirjan kuvitus on pelkistetty, mutta silti täynny upeita yksityiskohtia. Omaa silmääni eniten miellyttivät erilaiset riimut ja symbolit sivuja koristamassa.

Ihastuin kirjan kerman sävyisiin, ajan kuluttamiin sivuihin ja niiden sormituntumaan. Kalenterinani toimivan Hobonichi weeks’in sivut ovat myös kerman sävyiset, josta lopullinen ajatus viikkoaukeaman tekoon syntyi.

Muistin säästäneeni yhdestä viikkokitistä yli jääneet ruskean sävyiset tarrat joiden ajattelin olevan lähellä kirjan kuvituksen sävyjä. Oranssin sävyn jätin suosiolla ulos, koska se ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Tarrojen lisäksi sivun ylälaitaan mukailin kirjasta löytyneen salmiakkikuvion joka miellytti erityisesti silmääni.

Teksitarroiksi valikoin ehdottomasti suomenkieliset, kun kyse kuitenkin on suomalaisen kulttuurin viikosta jota tässä tehdään. Karhut muistuttavat minua meidän upeista metsistä ja Kalevalan luontosuhteesta, ne pääsivätkin mukaan aukeamalle suloisin washiteipin muodossa. Loppuptuloksesta tuli sävyltään hyvin maanläheinen ja rauhoittava. Onko se sitten lähelläkään Kalevalaa, on kiinni jokaisen omasta tulkinnasta.

– Janita