Postauksessa näkyvä Happy Planner ostettu yhteistyö-koodilla Paperinoidan kanssa
Moni teistä jo tietääkin, että minulla on ollut aktiivikäytössä kaksi kalenteria jo usean vuoden ajan. Oikeastaan tässä kohtaa kalentereita on jo kolme. Rakkain Hobonichi weeks toimii edelleen pääkalenterinani ja sen rinnalla vaihtuvalla kokoonpanolla on kulkenut memory planner. Nyt heidän kaverikseen tuli Ajastolta yhteistyössä saatu Color a6 -lukuvuosikalenteri, joka puolestaan toimii pääkalenterini to do -listana tai ainakin olisi tarkoitus toimia.
Kirjoitin edellisessä maanantaipostauksessa siitä, kuinka kesäloma muuttaa rutiineja ja ajattelin jatkaa tänään samalla aiheella. Kesälomalla ehdin jo tottua siihen, että minulla oli enemmän aikaa tuunaamiseen. Memory planneria ehti täyttämään ajantasaisesti ja tuntui hyvältä, kun mikään kalenteri ei laahannut viikkoja jäljessä.
Nyt, kun arkea ja töitä on muutaman viikko takana. Olen saanut huomata, että aikaa ei ole enää samalla tavalla tuunailuun. Kolmivuorotyössä arki on hyvin epäsäännöllistä, vaikka työajat tietäisi useamman viikon etukäteen. Usein töiden jälkeen olen niin väsynyt, ettei keskittyminen riitä pitkiä aikoja. Vapaalla taas tykkään olla menossa ja nähdä ystäviä. Menee varmasti hetki, jos toinenkin ennen, kun arjesta saa taas kiinni ja sopiva ryhmi kaiken tekemiseen löytyy. Onko sinulla totuttuja tuunausrutiineja ja oletko sinä huomannut muutosta niissä arkjessa tai lomalla ollessa?
Alkuvuosi oli minulle aikamoista hiljaiseloa kalenteriharrastuksen osalta. Tein kyllä kalenteriini merkintöjä, mutta koristelut laahasivat monta viikkoa perässä ja koitin kiriä niitä kiinni satunnaisina hetkinä, kun löysin edes jonkinlaisen fiiliksen siihen. En kuitenkaan ollut kovin huolissani, sillä monta vuotta tämän harrastuksen parissa ovat opettaneet, että elämässä on erilaisia kausia, ja joskus inpsiraatio vain on hukassa. Uskalsin tälläkin kertaa luottaa siihen, että kyllä se sieltä taas tulee, ja niinhän siinä lopulta kävi.
Kevän vaihtuessa hiljalleen kohti kesää huomasin jälleen tarttuvani kalenteriin ja erityisesti kaikkiin tarvikkeisiini useammin kuin ennen. Tuntui siltä, että palo tekemiseen oli pikkuhiljaa palaamassa. En kuitenkaan innostunut mistään materiaaleista erityisen paljon tai keksinyt mitään mahtavia ideoita, joita olisin ehdottomasti halunnut päästä toteuttamaan.
Raskasta kevättä piti kuitenkin päästä purkamaan jotenkin ja tunsin voimakasta halua kirjoittaa pitkästä aikaa jotakin. Silloin muistin yhtäkkiä Aura Notebook Monochromeni olemassaolon. Olen joskus aikaa sitten valjastanut sen eräänlaiseen Writer’s Notebook -tyyppiseen käyttöön ja totesin, että mikä olisikaan sen parempi kohde purkaa kirjoitusvimmaani. Niinpä tartuin siihen ja aloin raapustaa runoja, joiden kautta purin tuntojani. Tuohon vanhaan tuttuun ”ystävään” palaaminen selkeästi herättää sisälläni jotain ja tunsin pitkästä aikaa oloni lähestulkoon luovaksi.
Tämän jälkeen minulle tuli sellainen olo, että haluaisin keksiä kalenteriini jotain uutta. En muista milloin viimeksi olen edes ostanut mitään tähän harrastukseen liittyvää, joten siitä tosiaan on aikaa. Kesäloman ja lomarahojen kunniaksi teinkin sitten pienen tilauksen Paperimuruun, josta mukaan tarttui ihania tarroja, muutama kiva washi ja pastellisävyiset Zebra Mildliner -kynät. Loppupeleissä aika pieniä juttuja, mutta voi miten innoissani olinkaan, kun minulla oli pitkästä aikaa oikeasti uutta materiaalia, jota hyödyntää kalenterissani. Tyylini on tietynlainen, joten en nytkään keksinyt pyörää uudestaan näiden uusien ostosten myötä, mutta koin silti, että kalenterini koki raikkaan tuulahduksen.
Bongasin vielä myöhemmin Kalenterimanian kirppikseltä ihania tyttötarroja, jotka eivät normaalisti kuulu minun perinteiseen tyyliini, mutta joista viehätyin. Tämän lisäksi meillä oli ihana tyttöporukan kokoontuminen Turussa, johon ylläpidon Suvi oli tuonut valtavan kasan itseltään käyttämättä jääneitä tuunaustarvikkeita. Oloni oli kuin karkkikaupassa, kun selasin valtavaa laatikollista leikekuvia. Kokosin niistä itselleni pienen pussukan kotiin viemisiksi.
En ole tässä ajassa vielä ehtinyt käyttää kaikkea haalimaani, mutta pelkästään kauniiden tarrojen ja leikekuvien katsominen tekee minut tällä hetkellä iloiseksi. Olen jo aikaa sitten päässyt eroon siitä ajatusmaailmasta, etten raaski käyttää jotain tiettyä tarviketta, enkä näin ollen maltakaan päästä odottamaan, että saan nuo kaikki kauniit asiat kalenterin sivuille. Osa niistä päätyy varmasti myös runojeni kuvitukseksi Auraankin, sillä rakastan kuvittaa kirjoittamaani näteillä tarroilla ja muilla kuvilla.
Tästä tuli nyt vähän materialistinen kirjoitus, mikä ei ole itselleni kovin tyypillistä. Olen kuitenkin tällä hetkellä suorastaan lapsekkaan onnellinen uusista tarvikkeistani ja totesinkin, että jos ne nyt olivat sitä, mitä tämän ihanan kesän lisäksi tarvitsin inspiraationi uudelleen herättämiseen, niin olkoon sitten niin.
