Avainsana: maanantaipostaus

Joulu tulee, halusin sitä tai en

Postauksessa näkyvä kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Hei, ja hyvää joulukuun 12. päivää! Vuosi 2022 alkaa olla lähes loppusuoralla ja jouluaattoonkin on tasan yhtä monta päivää kuin tätä kulunutta kuukautta on eletty. Tuntuu käsittämättömältä kuinka nopeasti aika onkaan kulunut ja ennen kaikkea tämä kesän jälkeinen ajanjakso. Kuukausi toisensa jälkeen on vain vilahtanut silmänräpäyksessä. Hyvä, että itse tai kalenteri on pysynyt päivien perässä. Välillä onkin enemmän ja vähemmän tuntunut, että viikoissa ei olekaan ollut muita päiviä kuin maanantait ja perjantait, jotka ovat edes vähän jaksottaneet elämää.

Kuten rivien väleistä voi kaunistelematta lukea loppuvuoteni on ollut yhtä hallittua kaaosta tai kaaoksen hallintaa, ihan miten asiaa haluaa tulkita. Päivien töistä ja tehtävistä selviytyminen onkin vaatinut ylimääräistä venymistä ja sen niin tutun ja turvallisen mukavuusalueen ulkopuolella puristamista. Olenkin enemmän kuin tyytyväinen, että kaiken kiireen keskellä olen pystynyt ylläpitämään lähes ajantasalla Ajastolta yhteistyönä saamaani Maker lukuvuosikalenteria. Onneksi koristelin kuukausi- ja viikkoaukeamia jo hyvissä ajoin etukäteen washiteipeillä, tarroilla ja lehtileikkeillä. Nyt olen vain kirjoitellut muistiinpanoja päiväkirjamaiseen tyyliin, että edes jotain jäisi muistiin tästä sekavasta ajasta.

Koen olevani jouluihminen, mutta nyt loppuvuodesta kaikki jouluun liittyvät valmistelut ja juuri se mistä eniten nautin joulun etukäteistunnelmointi on jäänyt auttamattoman vähäiseen kaiken kiireen keskellä. Kaikki kortit, lahjat, koristeet odottavat vielä aikaa parempaa. Toivon todella, että joululoman lähestyessä ja viimeistään sen alkaessa aatonaattona osaisin rauhoittua ja hiljentyä jouluun, unohtaa kaiken kiireen ja olla vain läsnä hetkessä.

Rauhallista joulun aikaa jokaiselle!

Jouluterkuin, Aliisa

Marraskuun melankolia

Marraskuun varjo laskeutuu harmaana kerälle käpertyneen ihmistä etäisesti muistuttavan hahmon ylle. Paksun peiton alta näkyy ainoastaan muutama hiustupsu ja paljaat varpaat. Käsi painaa kolmatta kertaa torkun pois ja mieli vaipuu unenomaiseen horrokseen. Samaan aikaan takaraivossa jyskyttää, on noustava, syötävä aamupala ja lähdettävä töihin. Niin se arki kulkee eteenpäin, vaikka mieli laahaa perässä.

Kiinnitin aamukahvia juodessa huomion siihen, että pihalla oli se sama harmaus, kun eilenkin. Pari päivää aiemmin huolto haki keinun pois pihasta. Enää en näe ikkunasta naapurin teiniä keinumassa. Viereisen talon edessä on edelleen ne viisi sähköpotkulautaa, jotka on olleet siinä jo viikon. Koskahan nekin haetaan pois?

Onneksi töissä voi työkaverille sanoa, että tänään on huono päivä ja se toteaa niin meillä kaikilla joskus. Heittää perään jotain hauskaa ja pian me nauramme yhdessä. Illalla töistä lähtiessä mummo halaa ja kehuu, miten mukava hoitaja olen. Tulee hyvä mieli ja taas selvittiin yhdestä päivästä.

Kaadan itselleni toisen kupin kahvia, vastaan jäsenille ryhmän offissa ja kerään eväät laukkuun. Rapusta ulos astuessa ensimmäinen pakkaspäivä osuu kasvoihin. Herään, on marraskuu ja minä matkalla töihin.

Bisous Janita V.