Avainsana: maanantaipostaus

Lukemisen aloittamisen vaikeudesta

En ole oikeastaan koskaan pitänyt lukemisesta, vaikka kirjoja hyllystäni löytyykin. Osa syy varmasti on lukihäiriössäni, jota ei kuitenkaan koskaan ole sen tarkemmin todettu. Jo ensimmäiseltä luokalta muistan Aapisen, johon opettaja oli kynällään tehnyt merkintöjä ’Janita lukee vain tämän’, kun muut luokkalaiset lukivat sujuvasti koko kappaleen. Muistan monet kirja-arvostelut, jotka sain tehdyksi vain, koska lopulta äiti joutui lukemaan kirjan minulle. Takakannen perusteella tehty arvostelu tai esitelmä kirjasta kun ei mennyt opettajalle läpi kuin sen kerran.

Tammikuun alussa olin iloinen saadessani ensimmäisen äänikirjan kuunneltua ja sen myötä merkinnän kalenterin takana olevaan seurantaan. Ilokseni kirja sopi myös ystäväporukan lukuhaasteeseen. Tunsin valtavaa ylpeyttä, joka kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Jo heti seuraava äänikirja jäi kesken, kun mahdollisuutta sen loppuun kuuntelemiseen heti kerralla ei ollut. Samoin seuraava ja sitä seuraava. Syntyi jumi, joka on jatkunut yli kuukauden. Äänikirjapalvelussa vaihtoehtoja tuntui olevan liikaa mistä valita, enkä osannut tarttua mihinkään. Tein lopulta radikaalin ratkaisun ja peruin koko palvelun tilaamisen.

Olen ihminen, joka innostuu asioista täysillä, mutta samaan aikaan innostus myös katoaa yhtä nopeasti. Näin tapahtuu lukemisen kanssa. Aloitan uuden kirjan lukemisen ahmien ja sillä ajatuksella, että se on luettava heti loppuun. Jos kirja jää kesken, saan hyvin harvoin aikaiseksi palata siihen takaisin. Kirjahyllystäni löytyy lukuisia kesken jääneitä tarinoita, jotka olen lukenut puoliväliin ja unohtanut. Ne harvat kerrat, kun luen jotain, palaan tuttuihin tarinoihin, jotka olen jo kerran saanut loppuun.

Uskon, että ryhmästä löytyy myös muita erilaisten lukuvaikeuksien kanssa kamppailevia. Vertaistuella minkä tahansa ongelman tullessa eteen on usein helpompi saada se ratkaistua. Haluankin siis kysyä, miten sinä olet päässyt yli lukujumista tai aloittamisen vaikeudesta?

Bisous Janita V.

Kun kalenteri tyhjeni

Moikkamoi kaikille! Täällä sitä kirjoitellaan sohvannurkassa postausta, keskellä kirkasta työpäivää. Nyt pääsi nimittäin käymään niin, että työpäivät loppuivat tältä vuodelta. Kuten osa varmaan tietääkin, meidän perheen kuopuksen laskettu aika on maaliskuun lopulla. Tarkoitus oli sinnitellä työelämässä helmikuun puoleenväliin, mutta ikävät oireet veivät kesken työpäivän päivystyksen kautta kotilepoon. Vaikka kyseessä oli enää parin viikon rutistus, minua harmittaa ihan vietävästi. Joululoman jäljiltä oli tosi hyvä draivi päällä ja tykkäsin ihan tosissaan myös meidän päiväkoti- ja työarjesta esikoisen kanssa. Fakta on totta kai se, että terveys, varsinkin pienen vauvan ja vissiin myös häntä odottavan äidin, menee tietenkin kaiken edelle. Siispä, terveisiä täältä loppuraskauden hikikylvystä sohvankulmalta!

Fyysinen toimintakyky on niin-ja-näin, joten rauhassa tässä on otettava. Vielä en ole kyennyt täysin siirtymään elämänvaiheesta toiseen, vaan mielessäni käyn vielä työasioita läpi ja mietin hoitolapsiani. Nyt olisi kuitenkin otollinen aika askarrella ja puuhastella paikoillaan, sen verran, mitä esikoisen touhuilta kerkeää. Paperiaskartelun rinnalla toinen rakkaista harrastuksistani on neulominen. Siihenkin liittyen haluaisin tehdä jotain kirjoihin ja kansiin, mutta aloitus tökkii huolella.

Ostin pari viikkoa sitten Kalenterimanian yhteistyössä Otavan kanssa luoman pistesivuisen muistikirjan ja aloitinkin sen täyttelyn OmaVäylä-kuntoutuksessa fiiliskartan luomisella. Pitkästä aikaa minulla on siis muistikirja, johon voin luoda mitä vaan koska vaan. Ja juu, olisihan niitä muistikirjoja ollut lipaston laatikossa, mutta kaipasin juuri sellaista kipinää ja kihelmöintiä, jota tämä muistikirja minulle tuotti! Olen myös askarrellut arjen struktuuriin sun muuhun liittyvää materiaalia meille kotiin, ja niistä ja uudesta arjesta lupaan höpötellä lisää tulevassa perjantaipäiväkirjapostauksessani. Eiköhän tämä murrosvaihe ole siihen mennessä ohitettu ja uusi elämäntilanne otettu vastaan sen ansaitsemalla onnella.

Halauksin, Suvi