Voihan alkavat syystuulet! Toivat nimittäin tähän vuoteen mukanaan sitä kuuluisaa vauhtia ja enemmän kuin ripauksen muutosta. Saimme hiljattain tietää, että eteen tulee muutto aika pikaisella aikataululla Tampereelle, jossa puolisoni on töissä. Olen yhtäaikaa innostunut ja stressaantunut. Muistettavaa on valtavasti ja toisaalta odotan innolla itselleni uuden kaupungin valloittamista! Ehdoton plussa on myös tieto että kaupungissa on muita ryhmäläisiä.
Miltä se maanikon muutto sitten näyttää? Pitäisi periaatteessa luopua kaikesta tarpeettomasta, mutta kuten puolisoni on tässä oppinut: se minkä hän näkee tarpeettomana sälänä voi olla minulle tunnearvoltaan tai muutoin korvaamatonta. Olenkin ilmoittanut käyväni omatoimisesti läpi harrastuskamani.
Näillä eväillä on myös selvää että kalenteriin on ilmestynyt enemmän menoja ja muistikirjaan muistilistoja, sillä tämän maanikon on nyt käytävä läpi omaisuuttaan rankalla kädellä. Aika on kulunut niin vanhojen päiväkirjojen äärellä, kuin myös kynätestejä tehdessä. Tätä kirjoittaessa muistin myös että nyt olisi oiva hetki testata washien liimapinta – ja pitäisi heittää pois kaikki mistä pinta on kuivunut. Samaan aikaan koen luopumisen tuskaa. Entä jos juuri sitä yhtä asiaa kaipaakin sen jälkeen kun se on heitetty pois? Tämäkin lienee monelle tuttua. Lopulta on kuitenkin puhdistavaa luopua vanhasta ja tarpeettomasta.
Touhukkain terveisin pölyn ja tavarakasojen keskeltä,
Janita R.
