Hopsansaa täällä Ruut kalenterimanian ylläpidosta toivottelee hyvää uutta vuotta kaikille! Se olisi uusi vuosi ja uudet kujeet. Ennen kuin mennään uuden vuoden kujeisiin, katsellaan hetki vanhoja päiväkirjoja.
Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa. Lapsena päiväkirjaksi kävi oikeastaan mikä vaan kovakantinen vihko. Olen kirjoittanut päiväkirjaa viivallisiin ja tyhjiin vihkoihin. Sittemmin olen tykästynyt kauniskantisiin luomuksiin, jotka inspiroivat ja motivoivat kirjoittamaan. Muutaman vuoden tuunasin päiväkirjojen kansia decoupage- eli serviettitekniikalla.
Kalenterimania on vaikuttanut kalenterivalintojen lisäksi myös päiväkirjan valintaan. Vuosi sitten kalenterimanian alkuhuumassa päädyin ostamaan itselleni Carpe Diemin vaaleanpunaisen Reset girl -version A5 koossa. Reset girl on vertikaalinen eli siinä on pystysarakkeet. Carpe Diem on tunnettu etenkin hyvästä paperin laadusta. Paperi on vahvaa eikä päästä oikeastaan mitään tusseja läpi. Rakastuin siis ennen kaikkea Carpe Diemin laatuun. Jossakin vaiheessa vaaleanpunaiset kannet alkoivat tökkiä liikaa ja vaihdoin ne keltaisiksi.
Epäilin aluksi suuresti voisiko päivän mietteet mahtua niin pieneen tilaan. Yllätyksekseni mahtuivat. Toisaalta ruudun koko laittaa miettimään, mitä päivästään haluaa kirjoittaa ylös ja taisi siinä käsialakin harjaantua, kun ei voinut kirjottaa kovin isosti.
Carpe diem mahdollistaa kaikenlaisen koristelun ja vahvan paperinsa ansioista edes leimamusteet (ainakaan distress inkit) eivät tule läpi paperista. Minun elämänrytmiini sopi paremmin koristella viikot etukäteen mutta toisinaan tuntui etteivät koristelut oikein kuvanneet viikon fiilistä.
En pidä muutoksista ja minua surettaakin, että hyvin päiväkirjana palvellut Carpe Diem tuli tiensä päähän ja joudun nyt miettimään uutta vaihtoehtoa. Mietin pitkään jatkaisinko päiväkirjan pitoa tavalliseen viivoitettuun muistikirjaan, ostaisinko uudet sisälmykset Carpe Diemiin vai kokeilisinko jotakin uutta.
Päädyin valitsemaan tälle ja oikeastaan seuraaville viidelle vuodelle Leuchtturmin viiden vuoden päiväkirjan. Pidän Leuchtturmin laadusta, paperin kellertävyydestä ja kovista kansista. Lisäksi minua kiehtoo että päiväkirja kestää monta vuotta ja mahdollistaa elämän katsomisen pitkällä aikavälillä. Odotan innolla sen saapumista Se hämeenpuiston vihkokaupasta.
– Ruut
