Avainsana: maalaaminen

Suvi puhaltaa pilliin

Postauksessa näkyvät vesivärit on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista. Vesiväripaperipinkka on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisesta kirjakaupasta.

Hellurei! Tänään esittelen teille yhden varmasti esteettisimmistä ja ainakin nauruhermoja kutittelevasta taiteen luomistavasta, eli pillipuhalluksen. Tähän hommaan tarvitset yksinkertaisesti vesivärikaluston; siveltimen, värit, paperia ja vettä – sekä tietysti PILLIN. Itse käytin Ikean pillejä, kokeilin sekä kapeaa että leveää mallia.

Ehdoton suosikkivesiväripalettini on Prima Marketingin Vintage pastels. Paperin repäisin perus vesiväripaperipinkasta. Olen huomannut, että vesiväreillä lotraaminen on aavistuksen hauskempaa, kun käyttää vesiväripaperia, vaikka tottakai voi maalata suoraan vaikka muistikirjaankin.

Aivan ensimmäiseksi laveerasin paperin vedellä, sitten tiputtelin väriä sinne tänne, jonka jälkeen alkoi vimmattu pillillä puhaltaminen. Välillä lisäilin väriä ja paperin kuivahtaessa puhaltaminen sai aikaan eniten erilaisia viivoja.

Päätin lisätä tähän työhön myös toista lempisävyäni, Golden glow’ta. Tässä kohtaa alkaa se klassinen dilemma kun alkaa miettiä, koska työ on valmis. Nyt tätä kuvaa voi katsoa mistä suunnasta tahansa, ja se muistuttaa paljon abstraktia taideteosta, jonka taapero tekee päiväkodissa sadepäivän ratoksi. Huomasin pillien kokoerosta tasan sen, että molemmilla paksuuksilla saa posket kipeäksi.

Valmiin kuvan voi tallettaa sellaisenaan tai siitä voi leikata esimerkiksi Mambin Box Punchilla laatikoita bujoon tai kalenteriin. Kaikki käy!

Suvi

Voimasana – Nanna

Pyörittelin omaa voimasanaani mielessäni todella pitkään. Kysyin muutamaan kertaan apua puolisolta sekä muilta ylläpitäjiltä. Mikään niistä ei kuitenkaan puhutellut tarpeeksi tai tuntunut riittävän omalta. En ollut varma sanastani vielä silloinkaan, kun laskin siveltimen tyhjälle paperille.

Siveltemen liukuessa paperilla silmiini osui teksti joka oli ollut siinä koko ajan. Täytyi mennä kauas nähdäkseen lähelle. ’Sinä riität’, lause, joka on ikuistettu oikeaan ranteeseeni.

Olen aina verrannut itseäni muihin. Kokenut olevani riittämätön sellaisena kuin olen. En ole ikinä mahtunut annettuun muottiin. Reunat ovat aina olleet liian matalat tai muotti valmiiksi liian pieni. Koulukiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen ja ulkonäköpaineet ovat aina kulkeneet muistoissa mukana. Kunpa se epävarma teinityttö olisi tiennyt selviävänsä siitä kaikesta ja vuosien jälkeen huutavansa vain kovempaa.

Vasta viimevuosina olen oppinut rakastamaan itseäni ja hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Uskomaan siihen, että olen ’riittävä’ juuri tällaisena.

xoxo Nanna