Avainsana: luonnonkasvit

Luontopäiväkirja

Taustani luontopäiväkirjan pitäjänä ulottuu 1980-luvun loppuun. Kirjasin yläastelaisena ja innokkaana luontokerholaisena kahden vuoden ajan lintuhavaintojani ruutuvihkoon, jonka kannessa komeili WWF:n pandatarra ja tussilla teksti ”Havis”, havaintovihko. Viime kesänä innostuin kasveista ja samalla aloitin uudestaan luontopäiväkirjan pitämisen. Tällä kertaa käytän mustakantista Fabrianon A5-kokoista luonnoskirjaa, jossa on tukevahko paperi.

Oman tyylin löytämisessä kesti hetkinen. Itse asiassa se on muotoutumassa edelleen. Niin kuin tykkäänkin tarroista ja washiteipeistä, luontopäiväkirjassani en niitä osaa käyttää. Koska valokuvaan paljon, keksin tulostaa maisemakuvia retkiltä ja kiinnittää niitä valokuvakulmien avulla päiväkirjan sivuille. En ole harjaantunut piirtämään realistisia kuvia, mutta yritän silloin tällöin riipustella jotakin Pigma Microneilla ja puuväreillä, sillä kaikenlaiset piirustukset elävöittävät tekstiä kivasti. Joitakin sopivia leikekuvia olen myös liimaillut kirjaan.

Luontopäiväkirjaa voi pitää ainakin parilla tapaa. Yksi tapa on kantaa sitä mukana aina ja varsinkin luontoretkillä, kirjoittaa havaintoja ja luonnostella kuvia jo välittömästi maastossa. Kömpelöstäkin piirroksesta voi olla apua vieraan lajin tunnistamisessa. Toinen tapa on täyttää luontopäiväkirjaa kotona retken jälkeen. Itse merkkaan havaittuja lajeja luonnossa ihan vain kännykän muistiinpanoihin ja kirjoitan varsinaisen retkiraportin luontopäiväkirjaan vasta kotona. En enää yritä olla muka tieteellinen, kuten biologin urasta haaveilevana teiniä taisin olla, vaan kirjoitan
varmaan yhtä paljon luonnonhavainnoista kuin retkien herättämistä tunnelmista ja mielialoistakin. Oikeaa tai väärää tapaa ei ole.

Vinkkejä:

– Aloita heti. Ei kannata jäädä odottamaan sitä tulevaisuuteen lykättyä kansallispuistoretkeä. Lähiluonnossakin on kaikenlaista kiinnostavaa. Retki voi olla esimerkiksi reissu lähimetsikköön tai -puistoon.
– Tai aloita talvella. Jos tarkoituksenasi on oppia tunnistamaan eri lajeja, talvi on mitä parasta aikaa aloittaa luontoharrastus ja luontopäiväkirjan pito. Lajeja ei ole liiaksi, joten niistä harvoista on helppo lähteä liikkeelle.
– Mieti luontopäiväkirjasi tarkoitus ja tapa pitää sitä. Haluatko siitä mukana kulkevan havaintovihon, johon kirjaat säntillisesti kaikki havaitsemasi eläimet, kasvit tai vaikkapa sienet vai ikuistatko mieluummin esimerkiksi säätä tai yleisiä luontotunnelmia? Ehkä leikkaat lehdistä rauhoittavia luontokuvia, kirjoitat luontorunoja, prässäät kasveja ja liität niitä kirjaan? (Poimithan vain tuntemiasi kasveja, jotka eivät ole rauhoitettuja!) On myös ihan ok vaihtaa tyyliä ja tapaa pitää luontopäiväkirjaa, jos vanha ei palvele ja tyydytä sinua enää.
– Hiljennä. Havainnoi luontoa kaikilla aisteilla. Tee moodtracker jokaisesta luontoretkestäsi. Havainnoi myös mitä sinussa tapahtuu, kun olet luonnossa.
– Hae inspiraatiota, mutta älä vertaile liiaksi muihin. Esimerkiksi #naturejournal ja #naturediary -hashtageilla löytyy somesta hengästyttävän upeaa taidetta ja luontopäiväkirjoja. Tee rohkeasti omaa juttuasi!

Bonusvinkkinä pari opaskirjaa luontopäiväkirjan pitämisestä:
John Muir Laws: The Laws Guide to Nature Drawning and Journaling
Clare Walker Leslie: Keeping a Nature Journal. Deepen Your Connection with the Natural World All Around You


Niistä suosittelen etenkin jälkimmäistä teosta. Jos olet tottunut ja halukas piirtämään, myös Lawsin kirjasta on varmasti iloa.

-Katja

Villikasvit Aura notebook Elements -vihkossa

Moikka muruset! Maailmassa on lukematon määrä erilaisia kasvioppaita. Niissä on paljon tietoa, mutta aivan liian paljon kasveja. Suunnittelin itselleni oman pienen tietopaketin niistä luonnonkasveista, joita kasvaa omalla kotipihallani. No, on vihossa mustikka ja puolukka, joita pihalla ei kasva, mutta niitä on helppo löytää lähimaastosta. Vihkona on Aura notebook Elements A6 -setin Earth-vihko. Vihko valikoitui nimensä vuoksi, koska kovin maanläheistähän tämä villikasvien kanssa kaveeraaminen on.

Sain vihkoon asiaa kolmestatoista eri kasvista. Viimeinen aukeama on pysynyt tyhjänä eli yksi näppärä tietopläjäys mahtuisi vielä! Ehkä sitten myöhemmin… Olkoon tyhjänä toistaiseksi.

Rakensin vihkoa omista lähtökohdistani ja tarpeistani. Tarkoituksenani on kerätä ja hyödyntää helposti kerättävissä olevia luonnonkasveja, joilla on terveysvaikutteita. Kaikilla niillä näyttää olevan useita hyviä ominaisuuksia, mutta myös haittoja. Suoranaisia vaarojakin joillakin kasveilla on, joten on hyvä ymmärtää niiden vaikutuksista vähän enemmän kuin että ne sisältävät jotain vitamiinia.

Vihossa olevat kasvit: kuusi, nokkonen, voikukka, piharatamo, siankärsämö, maitohorsma, pihlaja, koivu, apilat, vadelma, mustikka, puolukka ja paju. Suurinta osaa edellä mainituista kasveista voidaan käyttää sisäisesti mm. ruoanlaitossa tai teeaineksena. Osa taas on tarkoitettu ulkoiseen käyttöön esim. hauteena tai kylpynä.

Etsin tietoa eri lähteistä ja referoin itselleni tärkeimmät kynällä vihkoon. Tilaa ei A6-kokoisessa vihossa ole paljon, joten pakkohan sitä oli karsia. Poimin ylös oikeastaan vain sellaisen tiedon, jonka voin käytännössä hyödyntää. Tällä tavoin sain rakennettua omien tarpeiden pohjalta löytyvää, helposti ymmärrettävää asiaa.

Koristeluun käytin itse kasveja, jotka kuivatin ja laminoin, leimaamista, leikattuja kuvia, tulosteita netistä, vähän washiteippiä ja jopa vanhan postikortin, koska siinä oli voikukka varsin somasti.

Vihon pieni koko aiheutti alussa vaikeuksia. Tila tuntui loppuvan väkisin kesken, pisteväli ei ollut paras mahdollinen omalle käsialalle. Osa pisteistä ei näkynyt kunnolla, mutta siitä selvisi piirtämällä lyijykynällä apuviivoja. Ajoittain ongelmia oli myös tekstin saamisessa näkyviin. Kynät, joita käytin ovat Gelly Roll Moonlight, Pilotin Maica ja tietenkin Zigin Clean Color Real Brush. Vihkosta tuli eräänlainen hakuteos, jonka tietoja on tarkoitus täsmentää seuraavassa vihossa reseptien ja muiden ohjeiden avulla. Ensi keväänä ja kesänä niille tiedoille tulee toivottavasti olemaan runsaasti käyttöä!

-Leena