Avainsana: lukujournal

Luovuus kadoksissa arjen pyörteessä

Heipä hei! Minun on pakko myöntää, että en ole pitkästä aikaa odottanut omaa postausvuoroani näin kauhulla. Minulla oli yhdessä välissä paljon ideoita, mistä lähtisin teille näin viikon ensimmäiseksi postaukseksi kirjoittelemaan, mutta viime viikot ovat olleet sen verran väsyneitä ja raskaita, etten ole saanut tehtyä mitään luovaa ikuisuudelta tuntuvana aikana ja kalentereideni sivut huutavat ensimmäistä kertaa tämän vuoden aikana tyhjyyttään.

Tästä (inspiraation puutteesta) olenkin jo ryhmän puolella kertaalleen tehnyt aloitusta, kun haluaisin kovasti tehdä jotain, mutta en yksinkertaisesti vain löydä itsestäni kipinää, että pääsisin tuumasta toimeen. Myönnän, että tällä hetkellä iso kynnys jaksamisen ohella on tavarakaaokseni, sillä en saa mitään tehtyä työpöydälläni ilman sen siivoamista. Tähän asti olen raivannut pientä koloa pöytätasolleni, mihin kalenterini olen saanut ujutettua. Silti pienikin väärä liike saattaa aiheuttaa lumipalloefektin ja tavarat levähtävät herkästi lattialle. Kaaos kasvaa ja se ahdistaa. Oravanpyörä on valmis.

Olen myös huomannut samalla, että tavaranpaljous omalla tavallaan lamaannuttaa minua. Minulla on enemmän kuin tarpeeksi tuunaustarvikkeita, joilla ei ole kunnollista säilytystilaa. (Tätä haluaisin kyllä kovasti kehittää, työtilan toimivuutta!) Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen päässyt työpöytäni äärelle, mutta tunninkaan jälkeen en ole saanut tarran tarraa enkä teipin teippiä kalenterini sivuille laitettua. Olen vain tuijottanut tyhjää sivua, pystymättä tarttumaan toimeen.

Joten tällä hetkellä olen vain sulkenut silmäni – sekä huoneeni oven – kaaokselta ja yrittänyt keskittyä johonkin muuhun väsyneiden työpäivieni ja taaperon kanssa touhuamisen jälkeen. Ainakin lukujournalini on saanut merkintöjä kirjojen lukemisen ja kuuntelemisen myötä, jos jotain positiivista tästä tilanteesta on haettava. Luotan siihen, että niin into siivota työtilani kuin hypätä kalenterin taikka arttien kimppuun löytyy vielä sieltä. Ja jos ei nyt, niin muutaman viikon kuluttua kesälomani myötä.

Kaaoksen keskeltä lempeämpiä hetkiä toivotellen, Laura S.

Perjantaipäiväkirja – Janita R.

Rakas päiväkirja,

edellisessä perjantaipäiväkirjassani avasin vuoden vaihteen kuulumisia ja työelämässä puhaltaneita muutostuulia. Tätä kirjoittaessani alkaa olla kevät jo vyörymässä vauhdilla näkösälle.

Kevään mukana on tulleet konkreettiset askeleet lemmikin hankkimista kohti. Sen lisäksi että tätä perheenjäsentä varten on säästetty rahaa, olemme myös viestitelleet useamman kasvattajan kanssa ja tavanneet joitakin. On ihanaa että oma kalenteri täyttyy muistutuksista johonkin sellaiseen joka tuottaa itselle valtavasti onnellisuutta jo nyt. Kuvitelkaa miten innoissani olen jos joskus oikeasti saan kirjata ylös että meille on tulossa pentu. Mähän pomppaan katosta läpi.

Onneksi lähempänä nykyhetkeä on asioita jotka hiukan pakottaa hidastamaan ja keskittymään siihen mitä juuri nyt tapahtuu. Meille on ihan pian tulossa siskon koira hoitoon reiluksi viikoksi. Saa nähdä miten innokkaasti herään aamulla lenkille. Etenkin kun kevät on tunnetusti sitä aikaa kun musta tuntuu että luonnolla on paljonkin mua vastaan kun ottaa huomioon miten liukasta tuolla pihalla on viime viikkoina ollut! Allergikkona odotan myös kauhulla sitä hetkeä kun siitepölykausi paukahtaa päälle. Pitää nauttia aurinkoisista päivistä nyt, kun ulkona on mahdollista vielä hengittää.

Kalenterimielessä elämme jännittäviä aikoja, nimittäin kesälomien suhteen: olen saanut esittää toiveen omani suhteen ja nyt lähinnä odotan meneekö toiveeni läpi. Eipä sillä, koska aloitin työssäni loppuvuodesta, ei lomapäiviä ehdi montaa edes kertyä. Olisi se loma kuitenkin kiva puolison kanssa yhtä aikaa viettää. Olen myös jaksanut ihan viime aikoina paremmin lukea, joten kohta lienee aika kaivaa lukujournal hyllystä pölyttymästä!

Joko te odotatte kevättä ja kesää innolla?