Leimailu kuuluu osana kalenteriharrastukseen, ja sitä voi hyödyntää monella tavalla. Esittelen postauksessa miten Dylusionin leimailutarvikkeet toimivat testissä. Dylusions Creative Dyary mustesetissä on neljää väriä – Bubblegum Pink, Dirty Martini, Calypso Teal sekä Black Marble. Musteet ovat happovapaita, myrkyttömiä, haalistumattomia sekä vedenkestäviä. Vedenkestävyytensä ansiosta leimausjälkeä voi värittää vaikka vesiväreillä.
Yhteistyönä olen saanut myös kolme erilaista leimasinsettiä – Dylusions Dyalog leimasinsetit All The Right Boxes, Numerology ja Blind Date. Näillä voisi tehdä leimaten omat kalenteri-insertit, mutta toimivat hyvin myös leimatessa isompana taustana. Yhdistämällä isolle akryylipalikalle mieleiseensä tapaan erilaisia leimoja, käyttäen yhtenä isona leimasimena. Tuoteperheen Journal Block akryylipalikka on suuri ja monikäyttöinen. Leimausten pohjana toimi Dyalog Insert Book Agenda.
Dylusions -leimamusteilla voi leimata saman sarjan akryylimaalienkin päälle. Valitsin tähän testiin maalisävyt Lemon Zest sekä Pink Flamingo. Maalin päälle leimatessa on hyvä antaa leimamusteen rauhassa kuivua, tai kuivattaa puhaltimella. Muste on märkää, kun se kiiltää valossa. Omat testikerrokset olivat ohuita ja kuivattamista ei tarvittu. Dylusions Paint Pens paketissa on musta ja valkoinen maalikynä, niillä saa kivaa efektiä leimailun päälle. Mustalla voi peittää haluttuja kohtia tai doodlailla, sekä valkoisella korostaa. Pohjana toimi Dyalog Insert Book Backgrounds 2.
Leimaten voi myös tehdä tarroja valmiille tarrapaperille tai vaikka vesiväripaperille. Vedenkestävyytensä ansiosta musteet kestävät leviämättä erilaiset vesipohjaiset väritykset. Leimaten voi tehdä myös itse die cutseja, valmiita to do-listoja tai trackereita kalenteriin, sekä koristella jo valmiita koristeta. Vedenkestävyys on itselleni tärkeä ominaisuus musteissa. Muistakaa säilyttää musteet oikein ja puhdistaa leimat aina käytön jälkeen, jotta ne pysyvät hyvänä. Pidän musteet oikein päin ja suojassa auringolta sekä kuumuudelta. Itse leimat putsaan vauvojen kosteuspyyhkeisiin. Puhdistusaineet voivat haurastuttaa leimoja.
Tiedän monia, joita leimailu kiehtoo, mutta se ei tunnu yhtään omalta. Tähän määrään lääkkeeksi treeniä, treeniä ja treeniä, kukaan ei ole seppä syntyessään. En ole pitkään aikaan itsekkään leimaillut ja sen huomasin kriittisestä suhtautumisesta omaan tekemiseen. Tähän sama mantra: antaa luovuuden viedä. Ja elämä, eikä varsinkaan kalenterituunailu, ole niin vakavaa.
Kivaa kässäkeskiviikkoa kaikille. Tämän päivän postauksessa näytän miten syntyy paperdori, tai paremminkin TiaDori. Tein ensimmäisen paperdorini 2016 kolmella itsetehdyllä vihkolla, kun aloitin kisällikoulutuksen. Halusin oman muistion kouluasioille. Paperdori on nimensä mukaisesti tehty paperista ja useimmiten päällystetty kontaktimuovilla suojaamaan paperia. Nyt sain kuitenkin idean käyttää vanhaa lempivinyylitapettia, jota löytyi vielä varastosta. Kaveriksi käytin koristepaperia.
Paperdorin tekoon tarvitaan:
– kuviopaperia (paksumpaa) sekä itse käytin vahvaa vinyylitapettia
– kontaktimuovia ja liimaa tai
– mod podge (matte / vesipohjainen tiiviste, liima sekä viimeistelyyn)
– viivoittimen tai lastan ilmakuplien varalle tai siveltimen
– pyöreää kuminauhaa
– sirkka-/ purjerengas (prym 4mm) ja työkalun (esim. prym – nepparipihdit)
Aluksi mittasin minkä kokoisen paperdorin haluan tehdä. Tässähän on vain taivas ja käyttötarkoitus rajana. Ajattelin standard-kokoisen traveler’s notebookin kokoa, jonka vihkot on noin 11×21 cm. Kansien mitoiksi suunnittelin 22x27cm tai x30cm, riippuen montako vihkopaikkaa haluan. Tätä kannattaa mallata millä vain vihkoilla ja katsoa paljonko kannet ”kutistuvat” vihkoja lisätessä. Näin tietää paljonko haluaa lisätä senttejä kansien leveyteen. Päädyin isompaan kokoon.
Ensin leikkasin oikean kokoiset palat. Kansipalojen kulmat halusin pyöristää kulmanpyöristäjällä ennen liimaamista. Käytin kuviopaperia sekä paksua vinyylitapettia yhteen liimattuna mod podgella. Nyt käytin mod podgea myös kansien suojaamiseen ja viimeistelyyn. Tämä vaatii riittävän kuivumisajan. Kontaktimuovi ei olisi toiminut vinyylitapetin kanssa. Aiemmin olen liimannut kaksi paksumpaa kuviopaperia yhteen tuomaan tukevuutta ja olen päällystänyt ne kontaktimuovilla. Taivutan paperia kontaktimuovilla päällystäessä, jotta ilmakuplia ei muodostuisi. Silloittelen viivoittimella ja tarvittaessa painan huomaamattoman reiän neulalla ilmakuplaan. Lopuksi leikkaan kontaktimuovin reunat siistiksi paperin mukaan.
Mietin pitkään haluanko laittaa vinyylitapetista erilaisia taskuja kansien sisäpuolelle, mutta kalapaperi oli niin hauska, etten halunnut peittää sitä. Olisin todennäköisesti kokeillut pysyvyyttä ensin kaksipuolisella teipillä ja viimeistellyt mod podgella. Toivotaan, että tämä minulle vieras mömmö toimii muutenkin liimauksessa suunnitellusti, käytössäkin.
Seuraavana vuorossa oli kumilenkkien paikkojen katsominen. Merkkaan paikat kynällä ja nepparipihdeillä teen sirkoille reiät. Itse käytän viivoitinta, koska haluan reiät symmetrisesti, mutta ne voi nakella silmämääräisesti. Kansien keskelle tehtävä sirkkareikä on hankalampi. Siihen minulla on sirkkarengaspaketista tullut muovinen rei’ittäjä/sirkankiinnitin, joka tarvitsee avukseen vasaran sekä alustan. Olen poikkaissut pinsettimäisen varren, jotta saan osat kummallekin puolelle kansia. Ensin reiät, sitten sirkat. Itselläni oli kotona Prymin 4mm sirkkarenkaat, jotka olen ostanut Jätti-Rätistä. Nepparipihdeillä kansien reunoihin saa renkaat ihan käsivoimin puristamalla, mutta keskimmän sirkan lyön vasaralla käyttäen muovista apuvartta. Suosittelen kokeilemaan sirkkojen kiinnittämistä ennen varsinaista työtä. Omassa pöydässäni on lasipinta, joten kävin heilumassa vasaran kanssa ulkona kivimuurin reunalla.
Enää puuttuu kuminauhat ja halusin myös koristeita kansiini. Laitan kuminauhan sirkoista kaksi kertaa ja solmin. Näin minulla on valmiina neljä vihkopaikkaa. Ei kuitenkaan liian kireäksi, ettei kuminauha vedä kantta pyöreäksi tai ettei vihkojen reunat ole heti rytyssä.
Viimeinen kumilanka sulkee kannet ja sen pujoitan kansien keskellä olevasta reiästä. Laitoin ensin kuminauhaan valitsemani korut ja tekaistun ”reunaläpän”. Olen liimannut ja viimeistellyt ”reunaläpän” samoin kuin kannet. Se oli jotain mitä kokeilin ulkoasuun, vapaalla kädellä leikattu ja sen voi jättää pois halutessaan. Kuminauhan solmukohta jää sisäpuolelle ja koska kuminauha on liian ohut reikän nähden, laitoin sisälle reikään isomman helmen lukoksi ennen solmua. Jos en olisi laittanut koruja kumilankaan, olisin valinnut paksumman pyöreän kumilangan. Tykkään että vihkopaikkojen kumilanka on kuitenkin ohutta.
Kannet ovat valmiit ja ne kaipaavat enää vain täytettä. Samalla kun annoin kansien kuivata liimauksen ja viimeistelyn välillä, tein vihkot valmiiksi. Tykkään aina leikata materiaalit valmiiksi ja kasata sarjatuotantona.
Vihkojen kansiin valitsin ohuemman kuviopaperin, pyöristin kulmat ja suojasin kontaktimuovilla. Kannet voi koristella ennen kontaktoimista tai jälkeenpäin. Omat koristeet olivat paksuja, joten liimasin ne jälkeenpäin kontaktimuovin pinnalle. Vihkojen kannetkin voi tehdä tukevammaksi käyttäen kahta koristepaperia ja vaihdella paperin paksuutta oman mieltymyksen mukaan. Itse tein nyt vain yhdestä ohuesta paperista. Kontaktimuovi kuitenkin tukevoittaa.
Vihkojen sivuiksi voi käyttää mitä vain ylijäämäpaperia tai tavallista A4 tulostuspaperia. Itselläni oli tavan A4 paperia, joista leikkasin paperileikkurilla 8cm pois pituussuunnasta. Noin kuusi paperia per vihko, jotka taitoin kaksin kerroin ja pinosin sisäkkäin. Tässä kohtaa kulmienpyöristäjäni hajosi, joten vain kannet on pyöristetty. Ajattelin seuraavaksi kokeilla We R Memory Keepersin kulmienpyöristäjää.
Asetan kaikki vihkon paperit päällekkäin ja laitan viivoittimen kanssa merkin taitesaumaan keskikohdaksi. Keskikohdasta merkitsen 4 cm päähän taas merkin ja siitä 4cm päähän merkin. Toistan saman keskipisteen toiselle puolelle. Paperipinon alla on leikkaussuoja ja käyn merkit neulalla läpi. Apuna voi käyttää kevyesti vasaraa, huomio, kevyesti. Sitten otin pinon käteen ja kävin neulan kanssa reiät uudestaan läpi. Neula on vähän paksumpi reikien tekovaiheessa, kuin tuleva sidontavaiheessa.
Laitan vihkon kannen oikeaan kohtaan paperipinon alle ja painan reikäkohdat kevyesti kanteen. Otan kannen käteen ja painan reiät kansista läpi ulkopuolelta sisäpuolelle, niin että varsinainen reikä osuu taitoksen (selän) kohdalle. Reikiä on viisi.
Niputan kannet sekä paperin yhteen, otan lankaa neljä kertaa vihkon korkeuden verran ja laitan ohuempaan parsineulaan langan kaksin kerroin. Aloitan vihon sisältä keskimmäisestä reiästä, jättäen häntää vapaaksi sisäpuolelle 5-6cm. Vien neulan ulkopuolelta viereiseen reikään takaisin sisälle ja sisältä ulos reunimmaisesta reiästä palaten päinvastaisesti takaisin keskelle. Jatkan samoin vihkon toiseen päähän ja takaisin.
Palatessa pujotan neulan keskellä vastapuolen langan ali, jotta saan kireän tuplasolmun tehtyä. Pujotan langan keskimmäisen reiän toisen vastapuolen langan ali tehden jälleen tuplasolmun. Tämän jälkeen leikkaan langan, jättäen sentin ennen solmua. Taitan sivut kiinni jättäen kannet auki ja käyn kummaltakin puolelta viivoittimella taitoksen läpi. Laitan kannet kiinni ja toista saman viivoittimella painelun kansien kummaltakin puolelta.
Halutessa voi kaksipuolisella teipillä ja koristepaperilla tehdä taskuja vihkojen sisäkansiin. Toivottavasti vaiheistani sai selvää ja kokeilemalla oppii, mikä on oma tyyli tässäkin asiassa. Tästä tuli mielestäni oikein onnistunut kokonaisuus.
