Avainsana: leuchtturm

Lukulettu

Kun joku kysyy minulta, mitä harrastan, ensimmäinen vastaukseni on aina lukeminen. Siitä asti, kun opin lukemaan, olen ahminut isoja määriä kirjoja. Joskus peruskouluaikoina pidin listamuotoisia lukupäiväkirjoja, ja tällä vuosikymmenellä olen kirjannut lukemiseni Goodreads-sivustolle. Vasta löydettyäni tämän kalenteriharrastuksen, tuli mieleen että voisi olla mukava pitää myös paperista lukupäiväkirjaa.

Ensimmäinen yritelmäni oli vuonna 2017, se oli vain simppeli listavihko Traveler’s Notebookini välissä. Vuoden 2018 alusta olen pitänyt bujoa eli bullet journal-muotoista lukupäiväkirjaani, jota nyt tässä postauksessa esittelen.

Suosikkini pistesivuisista muistikirjoista on Leuchtturm1917, ylivoimaisesti. Niinpä valmistelen nyt ensi vuodelle kolmatta peräkkäistä ”lukulettuani.”

Oleellisin tehtävä, mikä lukupäiväkirjalle kuuluu on tietysti pitää kirjaa vuoden aikana lukemistani kirjoista. Ensimmäisenä vuonna piirsin bujooni netissä suositun kirjahyllyn, johon sitten lisäilin pitkin vuotta lukemani kirjat. Lisäksi olen alusta asti ylläpitänyt ihan selkeää listasivua, josta helposti hahmotan lukemani kirjat. Viime vuonna olin mieltynyt laatikoihin, tänä vuonna vain simppeliin listaan, jollaisen kanssa aion jatkaa ensi vuonnakin.

Lukemieni kirjojen lisäksi tykkään suunnitella bujoon lukemisiani etukäteen. Joka kuukaudelle mietin, mitä kirjoja mahdollisesti haluaisin lukea. Nämä suunnitelmat eivät toteudu ikinä! Niitä on kuitenkin hauska tehdä. Asetan myös yleisiä tavoitteita vuodelleni ja pidän kirjaa päivistä, joina todella luen. Viime vuonna tein year in pixels -sivun, josta yleisesti vain väritin päivät joina luin yhtään. Tänä vuonna olen pitänyt tarkemmin kirjaa myös luetuista sivumääristä.

Lisäksi osallistun erilaisiin lukuhaasteisiin, kuten Helmet-kirjastojen haasteeseen ja netissä vastaantuleviin lukumaratoneihin. Tällaiset projektit tarvitsevat tietenkin trackerit!

Luen pääsääntöisesti fantasiaa ja scifiä. Erityisesti fantasiakirjat ovat usein valtavia teoksia, jotka jatkuvat pitkinä sarjoina. Vuonna 2018 päätin aloittaa Wheel of Time -sarjan (kirj. Robert Jordan, Karisto aikanaan suomentanut osan sarjasta) lukemisen alusta. Olin lukenut kaikki ilmestyneet aikanaan suomeksi, mutta en koskaan sarjan kolmea viimeistä osaa, joita ei koskaan suomennettu. Niinpä aloitin nyt projektin alusta alkuperäiskielellä. Tämä projekti on edelleen kesken! Olenkin tehnyt lukulettuihini yleisen tracker-sivun koko sarjasta, sekä oman tracker-sivun jokaiselle kirjalle, sitä mukaan kun niitä aloitan.
Fiiliksen mukaan piirrän ja maalaan sivulle itse kuvitukset, tai tulostan Polaroid zip -mobiilitulostimellani.

Ylipäätään koristeluni bujossa riippuvat hyvin pitkälti päivän fiiliksestä. Joskus piirrän, leikin vesiväreillä ja nyt hiljattain olen alkanut innostua leimailusta. Ja joskus sitä vain lätkii washia, tarraa ja netistä tulosteltuja kuvia. Minusta sekalaisuus tuo vain mukavaa eloa lukulettuuni, vaikkei kokonaisuus ehkä niin eheä olekaan.

Lukupäiväkirjoistani on tullut suosikkini kaikista kalentereistani, ja ainoa johon sitoudun näin pitkäjänteisesti. Yleensä muutenkin innostun erilaisista projektikalentereista enemmän, kuin siitä jokapäiväisen, harmaan arjen kirjaamisesta.

~ Susanna
Instagramissa kaikki kuvat lukupäiväkirjoistani löytyvät hashtagilla #lukulettu

Kesäretki Vihkokauppaan

Parisen viikkoa takaperin oli yksi tämän kesän kalenterimania-kohokohdistani, oli nimittäin reissupäivä Tampereelle. Äidin kanssa yhdessä kahden maanikon voimin hyppäsimme aamusesta liikenteeseen, ja strattailimme auton keulan kohti Tamperetta. Mikäs muukaan osoite olisi ollut ensimmäisenä navigaattoriin kirjoitettuna, kuin Hämeenpuisto 31? Jep, Vihkokaupan osoitehan se!

Matka sujui joutuisasti, ja sopivasti hieman Vihkokaupan ovien auettua jo olimmekin kärppinä paikalla. Ja miten ihana olikaan päästä paikanpäälle.. Koko Vihkokaupan tila huokuu omanlaistaan rauhaa ja iloa, sama seesteinen olo on jäänyt itselleni kerran aiemminkin kun olin päässyt käymään Vihkiksessä. Siitä tunnelmasta oli ihana imeä itseensä positiivista energiaa.

Ja entäs sitten ne tuotteet..? I-H-A-N-U-U-K-S-I-A. Kun 98% ajasta tavaroita katselee verkkokaupan kautta monenkin liikkeen osalta, on tuotteiden livenä näkeminen ainakin itselleni aina tietenkin ihanaa, mutta myös hieman häkellyttävää. Kaikki oli yhtäkkiä siinä naaman edessä, käsin kosketeltavissa ja tutkittavissa.

Jos olisin ollut ostamassa uutta muistikirjaa bullet journaliksi eli bujoiluun, tai päiväkirjaksi, olisi tämä ollut oikeaakin oikeampi hetki siihen. Muistikirjoja ja vihkoja kun kaupan nimen mukaisesti nimittäin hyllystä löytyi. Paljon. Ja montaa sellaista mallia tai merkkiä en ainakaan itse bongannut, josta ei olisi ollut näytekappaletta avattuna. Täydellinen hetki testailla eri muistikirjojen aukeavuutta, silitellä erilaisia sivuja, testailla miten kynät toimivat missäkin…

Hillitsin (tällä kertaa) kuitenkin itseni ja jätin vihkot ostamatta, mutta muutamaan kynään tuli sorruttua. Esimerkiksi Tombown Twintonet olivat olleet tuttuja vain nimen ja netissä nähtyjen kuvien puolesta, mutta sävyjen livenä näkemien, ja kynien itse testaaminen vakuuttivat minut nappaamaan muutaman ostoskoriin. Myös Fudenosuken värilliset versiot olivat viimein sormien ulottuvilla muutenkin kuin virtuaalisesti, ja pinkki oli pakko lopulta saada.

Reissupäivä oli todella antoisa, ja kotimatkalla tuli poikettua vielä Ideaparkissakin pyörähtämässä. Kotiin päästyä olo oli muunmuassa iloinen, ja väsynyt. Päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin Vihkokaupan uniikki tunnelma, ja Sandyn lämpöisyys. Siispä iso kiitos Sandy, kiitos Vihkokauppa – vierailusta jäi ostosten lisäksi käteen jälleen paljon muutakin.

♥, Inka