Avainsana: leuchtturm 1917

Nuuna L – Ensi vuoden kalenterini

Hei,

miten kävikään minun vuoden 2024 kalenterivalinnalleni tänä vuonna?

Olin jo päättänyt, että ensi vuosikin mennään perinteisesti Happy Plannerilla, suurella todennäköisyydellä Minillä. Olin tykästynyt tähän jo vuosien saatossa ja toimi oikein hyvin tarpeisiini. Kuinka sitten kävi kesällä? Katselin vaivihkaa muiden postauksia muistikirjoista ja itse tehdyistä traveler’s notebookeista. Kaukaisesti kaipasin aikaa, jolloin tein Lettua (Leuchtturm1917), mutta jouduin siitä luopumaan yksinkertaisesti ruuhkavuosien keskellä. Yhtäkkiä viikkojen saatossa mieleeni iski muistikuva, että minun vanhojen kalenterieni joukossa saattaa olla korkkaamaton Nuuna L, jonka joskus ostin kirpputorilta.

Kovalla vauhdilla lähdin kaivamaan sitä minun aarrelaatikkoani – ja kas, siellä oli muoveissa Nuuna L, kuten muistelinkin. Välissä oli kulunut monta vuotta. Kuitenkin mieleeni hiipi epävarmuus, ettei aika riitä tekemään viikko kerrallaan kalenteria. Tarpeeni on elää puolisen vuotta ennakkoon, jonka vuoksi päiväämätön kalenteri ei vain toimisi minulle. Heitin kysymykseni Kalenterimanian ryhmään ja sain hyvin kannustavia kommentteja. Kannattaa siis tehdä pohjat valmiiksi jo koko vuodelle ja numeroida ne myös. Tästä idea lähti sitten hautumaan. Olisiko minusta siihen?

Kannustuksen saattelemana aloin laskemaan itselleni viikkotavoitteita, kuinka monta pohjaa minulla tulee olla valmiina per viikko, että saan valmiiksi tavoiteaikatauluuni ensi vuoden kalenterin. Tein myös laskelmia riittääkö minun Nuunani sivut koko vuodelle. No laskelmat osoittivat, että riittäväthän ne ja saan siihen puoli vuotta lisääkin vielä mahtumaan. Minulla oli siis käsillä puolentoista vuoden kalenteri.

Pohjiksi toteutin tutun, hyväksi todetun kuukausiaukeamarakenteen sekä viikkonäkymät. Tein ensin kaikkien kuukausien kuukausi- ja viikkonäkymät valmiiksi ja sainkin ne hieman tavoiteaikaani nopeammin.

Tämä oli mielestäni kaikista suurin urakka koko kalenterin teon aikana. Käytin pohjiin Pilotin poispyyhittävää kynää, jonka musteet tietysti loppuivat monta kertaa matkan varrella ja jouduin odottelemaan uusia täytteitä. Valitsin tämän kynän, koska sen voi pyyhkiä pois ja sen päälle voi vahvistaa halutessaan pysyvällä tussilla pohjia. Olin todella tyytyväinen itseeni sekä pohjiin. Tein aluksi vain ensi vuoden, koska haluan nähdä, kuinka se toimii käytännössä. Sitten käytännönkokemuksen perusteella kasaan puoli vuotta ennen loput puolen vuoden pohjat ja tarvittaessa voin niitä myös muuttaa.

Seuraavaksi oli sitten ajankohtaista päivääminen, etsin internetin syövereistä ensi vuoden kalenterin ja lähdin päiväämään niiden perusteella. Olin varma, että jossain vaiheessa menee vikaan, mutta onneksi on pyyhittävät kynät. Numerointi meni yllättävän nopeasti ja se valmistui paljon nopeammin kuin olin ajatellut, siihen kului vain yksi ilta.

Tilasin valmiit kuukausi- ja viikonpäivätarrat Mimmilä Shopista. Niiden odottelussa meni hetki, kun en ajatellut projektini etenevän niin sutjakkaasti kuin se eteni.

Sitten vain tuumasta toimeen, ensin laitoin kuukaudet paikalleen ja sen jälkeen lähdin laittamaan viikkoja.

Tarkistelin aina, että kuukausi alkaa oikeasta päivästä ja päivämäärästä, kuinkas ollakaan olin viimeisen kolmannen kuukauden kohdalla mokannut ja sainkin kumittaa. No pikku juttu, olin tähän jo henkisesti varautunut.

Viimeisenä, näin Kalenterimania-ryhmässä, kun eräs tuunaajamme oli käyttänyt itse tehtyjä välilehtiä. Sain siitä idean, että teen kalenteriini kuukausiväliläpyskät, kun olin niihin tottunut ja todennut ne hyväksi. Minulla on tiedossa eräs ulkomainen yritys, josta toisinaan tilaan ja tiesin heillä kuuluvan valikoimaan vahvoja muovisia pikkumerkkejä. Niiden odotteluun meni taas hetki, kun ulkomailta kestää kolmisen viikkoa postin tulo.

Nyt sitten vihdoinkin ne mun välilehtiläpyskät tuli! Ai että, olin vahingossa tilannut kaksi pakettia yhden sijaan, no ei haittaa. Voipahan uusia, jos joku sattuu tipahtamaan pois puolentoistavuoden aikana. Seuraavaksi oli värien valinta, voi että miten se voi olla vaikeaa. Laitoin ensimmäiset puoli vuotta pinkiksi ja sen jälkeen ne vaihtuvat beigeksi. Seuraavat puoli vuotta on sitten sininen tai vihreä riippuen siitä millä fiiliksellä olen.

Kun näin sitten Happy Plannerin julkistukset ensi vuodelle, tiesin tehneeni oikean valinnan. Mikään uusista kalentereista ei minua miellyttänyt. Olin toisaalta onnellinen, että kuljin tämän matkan jo kesästä alkaen, mutta myös vakuuttunut oikeasta valinnastani. Ja miten tässä sen jälkeen kävi…? Olin koko kevään pohtinut, että haluaisin kokeilla joskus vielä Ainoan Auraa, olin tykästynyt unicorniin. No siinä kävi sitten niin, että se tuli tilattua, koska halusin, että minulla on tarvittaessa uusi odottamassa, kun edellinen päättyy.

HUI MIKÄ MATKA, mikä jännitysnäytelmä tästä kehkeytyi. Minä ja Nuuna L, jatkuukohan matkani Auraan, se jää nähtäväksi kesän 2025 jälkeen. Pysy mukana!

-Nimettömänä pysyttelevä jäsen

Inspiraationa värit – Janita R.

Meillä on ollut viimeisimpänä ylläpidon haastepostausten sarjana ”Inspiraationa värit”, ja niiden tiimoilta pääsin minäkin nyt teille haastepostausta väkertämään. Aiemmat sarjan postaukset löydät täältä. Omalla kohdallani haaste olikin nimensä mukainen heti sen jälkeen, kun ulkoistin värien valinnan puolisolleni. Kysyin jo tovi sitten häneltä ilman kontekstia kahta väriä jotka tulevat ensimmäisenä mieleen. Värit, jotka tällöin sain olivat oranssi ja turkoosi. Molemmat oikein kivoja värejä ja yllätyksekseni sellaisia jotka sopivat yhteen – olettamukseni oli ettei onni suosi tällä saralla, mutta toisin kävi! Värit saadessani ajattelin että värit ovat sellaiset, että tarvikkeita pitäisi ainakin jollain tasolla jo löytyä.

Kipuilin aikani sen suhteen miten ja minne haasteen toteuttaisin. Vesivärit olisivat olleet kivat, mutta vaikka ne tuolla ovat ei inspiraatio tökkinyt siihen suuntaan. Muistin että olin haaveillut erittäin vähälle täytölle jääneen lukujournalini suhteen sivusta, jolla olisi jokin lukuaiheinen lausahdus tai lainaus, joten päätin toteuttaa sen. Havaitsin myös tarvikevarastoani läpikäydessä että vaikka pidän molemmista haasteväreistä, en itseasiassa suinkaan omista kuin aivan muutamia tarroja ja – ikävä kyllä – pääsääntöisesti hapristuneita washeja, jotka repeilivät. Onneksi löysin säästämiäni lehtiä, sekä paperikon josta löytyi haluttuja värejä. Myös yhdestä washista sain käyttökelpoista pätkää käyttöön.

Leikkelin aikani ilman varsinaista ajatusta taustalla mitä olisin varsinaisesti aikomassa tehdä. Tekniikaksi valikoitui kollaasitekniikka. Joskin olin melko varma etteivät kaikki irti leikkaamani löytäisi tietään varsinaiseen lopputulokseen. Netistä hetkisen haettuani tiesin jo, että käyttäisin lyhyehköä lausahdusta Federick Douglasilta: ’Once you learn to read, you will be forever free.’, tuo on ajatus josta pidän.

Päädyin leikkaamaan paperista suorakulmion johon sommittelin reunoille irtileikkaamani oranssin tulppaanin ja mandariinin. Alunperin teki mieli lisätä muutama eri sävyinen neliö turkoosista, mutta lopulta tussasinkin reunaan hieman lisää turkoosia. Sitten löysin kukkienkasteluun tai juodun veden seuraamiseen tarkoitetun tracker-tarran ja vähän washia. Piirtelin vielä muutamia kukkia ja lehtiä puuvärillä. Kirjoitin itse lausahduksen valkealle paperille, sillä testattuani huomasin että musta ei itsessään erotu paperin sävystä, näin pystyin lisäämään kontrastia tekstin ollessa nyt oranssi. Paperi sujahti liimarollerin avustuksella turkoosille taustalleen. Lisäsin vielä sivun ylälaitaan haasteen otsikon estääkseni itseäni kajoamasta sivuun jälkikäteen. Itseni tuntien lisäisin siihen tarroja tai jotain muuta myöhemmin.

Lopputulos näyttää ja ei näytä lainkaan siltä mitä halusin. Pidän valituista sävyistä, olin yllättävänkin nirso niiden suhteen mitä kelpuutin, eikä sellaisia itseasiassa liikaa löytynytkään leikellessäni. Lähes kaikki alkoi näyttää liian keltaiselta tai ruskealta oranssiksi. Liian vihreältä tai siniseltä turkoosiksi. Otaen huomioon että minulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa mitä lopputuloksen tulisi olla, en voi olla pettynyt siihen mitä sain aikaan. Haaste itsessään oli oikein piristävä! Milloin olet viimeksi antanut jonkun muun päättää mitä värejä käytät ja millaisia haasteita se on tuonut tullessaan?

Terkuin, Janita R.