Avainsana: leuchtturm 1917

S-koon Nuunan matka pikkubujosta soulbookiksi

”Olipa vallan järkevää aloittaa pikkusiskobujo S-koon Nuunaan, mitä minä oikein ajattelin?”, tuskailin eräänä päivänä huomatessani, että joko L-koon Nuunaan jää tekemättä merkintöjä, tai vaihtoehtoisesti S-koon Nuuna lojuu melkein tyhjänpanttina. Tajusin pian, ettei bujojen tarvitse, eikä edes pidä olla samanlaisia. Miksen yhtä hyvin voisi alkaa viedä S-kokoista Nuunaa soulbookimaisempaan suuntaan? Niinpä rupesin pikkuhiljaa rakentamaan maaliskuusta alkaen näkymiä siten, että pienen tilan sijaan jättäisin päiväkirjamaisesti reilusti tilaa kyseisen päivän herättämille ajatuksille pakollisten meno- ja tekemismerkintöjen lisäksi. Olen ihastellut kauan Leuchtturmin ”Some lines a day” viiden vuoden päiväkirjaa, mutta tili ei anna myöten ostaa sellaista. Miksipä en siis tekisi itse vastaavanlaista toteutusta, mutta viikkotasolla ja aina muutamaksi kuukaudeksi ja viikoksi kerrallaan? S-koko on siitäkin hyvä, että sitä voi pitää mukana missä vain käsilaukun tuntumatta kiviä täynnä olevalta.

Tein myös oman aukeaman sille, mitä olen minäkin päivänä ajatellut, jos mielen päällä on jotain erityistä. Mikä ero sitten tässä ja päiväkohtaisissa ajatuksissa on? Ajattelen itse niin, että tälle aukeamalle voin heittää mieltä erityisesti painavat asiat, ja viikon kohdalle taasen ihan arkisiakin juttuja: mitä olen tehnyt, onko koiramme keksinyt jotain hölmöyksiä, millainen olo on, miten töissä on sujunut… ja niin edelleen. Kirjoittaminen on aina ollut minulle hyvä tapa jäsentää ajatuksiani. Olen oppinut lukemaan jo ennen kouluun menoa, ja heti aakkoset opittuani aloin kirjoittaa. Sen jälkeen se onkin ollut pysyvä osa elämääni, joten soulbookmainen pikkusiskobujo ei olekaan huonompi idea.

Olen aina ollut myös melkoinen taivaanrannanmaalari ja unelmoija. Onneksi avopuolisoni on meistä se realistisempi ja jalat maassa olevampi tapaus – muuten olisin varmasti alkanut jo toteuttaa asioita, jotka eivät sitten onnistukaan. Mikään ei silti estä unelmoimasta, ja sen vuoksi teinkin unelmakarttasivun itselleni. Siinä pohdin omia vahvuuksiani ja unelmiani. Osan niistä ei tarvitsekaan koskaan toteutua, unelmointihan ei maksa mitään. Luulen joutuvani tekemään vielä uudemman unelmasivun, sillä pienen koon muistikirjaan ei mahdu aivan niin paljon asioita, kuin haluaisin. Tähän kuitenkin palaan aina, kun tuntuu siltä että arki potkii päähän ja tuntuu, ettei minusta kuitenkaan koskaan tule mitään.

Olen myös rakastunut journaling cardeihin ja die cutseihin erilaisten tarrojen lisäksi. Journaling Cardit tulivat heti käyttöön tehtyäni sivun, johon palata aina kun masentaa, eikä tunnu siltä että osaisin yhtään mitään. Joskus tuntuu hyvältä märehtiä omassa itsesäälissä, mutta pidemmän päälle se ei ole hedelmällistä. Mitä siis tehdä, kun ahdistaa? Ruksin kohtia, jotka toteutan heti mielen madellessa pohjamudissa. Olenkin jo aikaisemmin kirjoitellut siitä, kuinka bujoilu- ja plannerointiharrastus on antanut paljon enemmän kuin ottanut (paitsi rahaa, jolla tehdä hankintoja). Kalenterimanian sivuilla on lämminhenkinen ja tsemppaava ilmapiiri, mutta käsin kirjoittamalla kaoottisimmatkin ajatukset muotoutuvat selkeämmiksi. Lisäksi positiivisten asioiden kirjaaminen ylös auttaa ajattelemaan asioita muutenkin positiivisemmin.

Suosittelen soulbookmaista bujoa tai planneria jokaiselle, joka haluaa purkaa ajatuksiaan auki kirjoittamalla ja opetella sen avulla sekä tuntemaan itseään ja sisäistä maailmaansa paremmin, että oppimaan positiivisempaa ajattelua. Näin kevään korvilla se onkin hyödyksi, sillä ainakin Ylä-Savossa ainakin paukkuvat tämän tekstin kirjoitushetkellä pakkaset, pimeää on vielä suuren osan vuorokaudesta, ja arkinen puurtaminen muun muassa töiden parissa väsyttää. Tämän tekstin myötä toivotan jokaiselle mukavaa, sekä sisäisesti että ulkoisesti valoisaa kevättä.

<3:lla Anna

Kalenterini juuri nyt – Eija

Hei kaikille! Nyt on minun vuoroni esitellä teille käytössä oleva kalenterini. Mietin taas pitkään minkä esittelen; A5-rengasplannerini, Happy planner Minin vai tuon Bujoni. Päätös syntyi sitten lopulta helposti! Esittelen tietenkin sen, joka on kaikkein rakkain ja tärkein ja aivan koko ajan käytössä. Bujoni toimittaa minulla tärkeää virkaa monessakin asiassa ja sisältää suunnilleen koko tämänhetkisen elämäni. Bullet journal -taipaleeni alkoi jo vuosia sitten, mutta vasta reilu vuosi sitten sain kuulla tuon virallisen nimen olevan olemassa. Olen tehnyt blancoon vihkoon itse alusta loppuun asti kalenteria kynällä ja viivottimella jo vuosia, ja reilu vuosi sitten törmäsin termiin ”Bullet journal” ja hankin ensimmäisen Leuchtturm1917 -merkkisen pistesivuisen muistikirjani. Sitä täyttelin ahkerasti kunnes nyt vuoden 2018 alussa tuli aika aloittaa uusi! Uuden Leuchtturmini löysin Kalenterimanian Kirppikseltä ja vanhan Lettuni olin tilannut Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta.

Valitsin jälleen Leuchtturm1917:n, eli tuttavallisemmin Letun, koossa A5 ja väriksi valikoitui tällä kertaa Emerald. Edellinen oli kauniin aurinkoisen keltainen. Edellinen ”virallinen” bujoni oli jo opettanut minulle mikä tulee käyttöön ja mikä ei, joten minulle oli muotoutunut selkeä käsitys siitä mitä bujoltani kaipaan ja mitä en. Muutama asia jäi pois ja muutama tuli tilalle; otin esimerkiksi käyttöön habit trackerin ja future login – näistä löytyy infoa ja kuvia postauksestamme täältä! Pudotin pois kuukauden tavoitteet ja pähkinänkuoressa-sivun. Bujo elää mukanani tarpeideni ja fiilisteni mukaan, tämä on se mikä tekee Bujostani minulle niin tärkeän! Voin tehdä viikkoaukeaman vaaka- tai pystysuunnassa tunnelmien ja fiilisten mukaan, voin tehdä tai jättää tekemättä kuukausiaukeaman. Voin liimata sivut yhteen tai leikellä niitä. Voin läntätä tarran siihen kohtaan kuin haluan ja kirjoittaa ympärille. Voin tehdä todella runsaan koristelun tai olla koristelematta ollenkaan. Vain taivas on rajana mihin kaikkeen bullet journalini pystyy! Olen kuitenkin melkoisen perfektionisti Bujoni suhteen ja pienikin virhe jää ärsyttämään, mutta en kuitenkaan lannistu vaan teen sitten seuraavalla kerralla paremmin. Bujoni opettaa minulle siis myös malttia! Tämä on ainakin minulle henkilökohtaisesti yksi bujon parhaimpia ominaisuuksia – se opettaa samalla kun sitä tekee. Virheitä oppii hyväksymään paremmin ja samalla kehittyy jatkuvasti esimerkiksi koristeluissa, viikkosuunnitelman teossa ja pääsee nauttimaan erilaisten listojen tekemisen ilosta ja tärkeydestä. Hän ei siis ole minulle pelkkä kalenteri, minkä ensimmäisellä sivulla oleva tekstikin minulle kertoo.

Moni inhoaa Letulle ominaista tekstin läpikuultamista eli ghostaamista, mutta minä pidän siitä ja se on minulle tarpeellinenkin, sillä teen viikkoaukeaman vanhan ghostauksen avulla. Tykkään myös siitä, millaiseksi Lettu paisuu ja paperi muuttuu kun siihen tekee aukeamia ja sitä selataan. Käytän koristeluissa lähinnä värikkäitä kyniä, mildlinereita, washiteippiä ja tarroja. Väliin saattaa eksyä myös leikekuvia, mutta pääasiallisesti Bujoni on aika pelkistetty. En koristele sitä läheskään niin paljon kuin Happy Planner Miniäni tai A5-rengasplanneriani. Pidän siitä, että on bujoni on selkeä. Suosikkikyniäni ovat eripaksuiset Pigma Micronit, Zig millennium, Zig Drawing pen ja TomBow Fudenosuke -kynät. Värillisinä kyninä minulla on käytössä Stabilon finelinerit. Micronit ja Stabilot olen ostanut Suomalaisesta kirjakaupasta. MildLinerit,Zig Draving penin, TomBow Fudenosuke kynän ja Zig milleunim kynän löysin ja ostin kalenterimanian kirppikseltä. Mutta niitä voi ostaa myös, Teippitarhalta, Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta ja Heidin Korttipajalta. Tarrat ja washit ovat lähes kaikki peräisin joko Kalenterimanian kirpalta, Heidin Korttipajalta, Klemmarikellarista tai Chic companyltä.

Olen myös huomannut koristelleeni edellistä bujoani paljon enemmän, kun taas nykyinen on paljon hillitympi. Toki saattaahan nykyiseenkin tulla vaikka mitä iloitteluja värien kanssa kunhan kesään päästään! Aloittaessani uuden aukeaman on minulla jo selvä visio, minkä väristä ja tyylistä haluan. Teen ensin pohjan, sitten alan lisäämään väriä kynillä, tarroilla ja teipeillä. Washiteippejä käytän koristeluissa paljon ja yleensäkin merkkaamaan tärkeitä asioita; esimerkiksi Kalenterimaniaa koskevat asiat merkkaan Bujooni tietyllä teipillä sivun reunaan, jolloin tiedän aina mistä kohtaa löydän haluamani. Washilla on siis sekä koristeellinen että funktionaalinen merkitys koristeluissani. Tarroja käytän aika vähän, silloin tällöin joku kiva tsemppilauseella varustettu tarra päätyy sivuilleni, yleensä tarrani ovat Mambin tarraseteistä. Kynät ovat kuitenkin pääasiallinen koristelutapani. Kun kieli poskella ähertäen kirjoittaa oikein kauniisti esimerkiksi otsikon, se itsessään toimii jo koristeena. Rakastan bullet journaliani, koska se on niin minun näköiseni ja aina valmiina uuteen seikkailuun kanssani.

Ihania kalenterihetkiä kaikille!

Rakkauvella Eiksu <3

Tässä linkit edellisiin Kalenterini juuri nyt -sarjan postauksiin: Ruut, Sini, Anna- Johanna, Piia, Sanna, Milja, Suvi, Mira

P.S. Kalenterimanian YouTube-kanavalla on valtavasti kaikenlaisia hania videioita, esimerkiksi nimenomaan Bullet journaleista, mikäli postaukseni myötä niistä innostuit! Selaamaan pääset täältä!