Avainsana: leuchtturm 1917

Kesäretki Vihkokauppaan

Parisen viikkoa takaperin oli yksi tämän kesän kalenterimania-kohokohdistani, oli nimittäin reissupäivä Tampereelle. Äidin kanssa yhdessä kahden maanikon voimin hyppäsimme aamusesta liikenteeseen, ja strattailimme auton keulan kohti Tamperetta. Mikäs muukaan osoite olisi ollut ensimmäisenä navigaattoriin kirjoitettuna, kuin Hämeenpuisto 31? Jep, Vihkokaupan osoitehan se!

Matka sujui joutuisasti, ja sopivasti hieman Vihkokaupan ovien auettua jo olimmekin kärppinä paikalla. Ja miten ihana olikaan päästä paikanpäälle.. Koko Vihkokaupan tila huokuu omanlaistaan rauhaa ja iloa, sama seesteinen olo on jäänyt itselleni kerran aiemminkin kun olin päässyt käymään Vihkiksessä. Siitä tunnelmasta oli ihana imeä itseensä positiivista energiaa.

Ja entäs sitten ne tuotteet..? I-H-A-N-U-U-K-S-I-A. Kun 98% ajasta tavaroita katselee verkkokaupan kautta monenkin liikkeen osalta, on tuotteiden livenä näkeminen ainakin itselleni aina tietenkin ihanaa, mutta myös hieman häkellyttävää. Kaikki oli yhtäkkiä siinä naaman edessä, käsin kosketeltavissa ja tutkittavissa.

Jos olisin ollut ostamassa uutta muistikirjaa bullet journaliksi eli bujoiluun, tai päiväkirjaksi, olisi tämä ollut oikeaakin oikeampi hetki siihen. Muistikirjoja ja vihkoja kun kaupan nimen mukaisesti nimittäin hyllystä löytyi. Paljon. Ja montaa sellaista mallia tai merkkiä en ainakaan itse bongannut, josta ei olisi ollut näytekappaletta avattuna. Täydellinen hetki testailla eri muistikirjojen aukeavuutta, silitellä erilaisia sivuja, testailla miten kynät toimivat missäkin…

Hillitsin (tällä kertaa) kuitenkin itseni ja jätin vihkot ostamatta, mutta muutamaan kynään tuli sorruttua. Esimerkiksi Tombown Twintonet olivat olleet tuttuja vain nimen ja netissä nähtyjen kuvien puolesta, mutta sävyjen livenä näkemien, ja kynien itse testaaminen vakuuttivat minut nappaamaan muutaman ostoskoriin. Myös Fudenosuken värilliset versiot olivat viimein sormien ulottuvilla muutenkin kuin virtuaalisesti, ja pinkki oli pakko lopulta saada.

Reissupäivä oli todella antoisa, ja kotimatkalla tuli poikettua vielä Ideaparkissakin pyörähtämässä. Kotiin päästyä olo oli muunmuassa iloinen, ja väsynyt. Päällimmäiseksi mieleen jäi kuitenkin Vihkokaupan uniikki tunnelma, ja Sandyn lämpöisyys. Siispä iso kiitos Sandy, kiitos Vihkokauppa – vierailusta jäi ostosten lisäksi käteen jälleen paljon muutakin.

♥, Inka

Keltaisesta Letusta mustavalkoiseen Mont Marteen

Kaikki alkoi siitä, kun kuulin jostakin sanan bujo. Mikä ihmeen bujo? Eli siis bullet journal. WAU! Olisihan se pitänyt arvata! Jäin koukkuun välittömästi selattuani Pinterestiä huikeat 5 minuuttia. Törmäsin jatkuvalla syötöllä myös sanaan Leuchtturm 1917. Mistä sellaisen saa? Netistä, selvä.

Keltainen A5 -kokoinen Leuchtturm1917 kotiutui minulle yhdessä Pigma Micron -tussin kanssa juuri ennen joulua vuonna 2017. Joulun pyhät suunnittelin ja selasin ideoita. Lopulta 30.12.17 korkkasin Leuchtturmin. Ennen kuin vuosi oli vaihtunut, olin heittänyt sen jo kaapin perälle. Se oli pilalla. Se kuulsi läpi. Sivut menivät rikki, kun pyyhki lyijykynän jäljet. Sivut eivät olleet valkoiset, ne olivat kellertävät ja huokoiset. En tykännyt. Pisteitäkin täynnä, plääh. Aloin etsiä uutta vihkoa tai muistikirjaa. Toivoin paksumpia sivuja, jotka eivät kuulla läpi, jotka sietävät vähän vettä eivätkä mene rikki, kun pyyhkii lyijykynän jäljet. Halusin mös, että sivut sietävät Distress Ink -musteita, joiden väri on se mikä kuuluu. Leuchtturmin kellertäviin sivuihin ei sininen ollut sininen vaan vihertävän sininen.

Tammikuussa 2019 herätin kuitenkin vielä Leuchtturmin henkiin. Ompelin siihen farkusta uudet kannet ja tykästyin. Päätin repiä aiemmin ”pilalle” tekemäni sivut. Päätin myös unohtaa kaikki ohjeet siitä millainen bujon kuuluu olla. Se oivallus vapautti luovuuteni. En halua bullet journaliini englantia, en erilaisia trackereitä, to do -listoja, avaimia tai sivunumeroita. En mitään, mitä oppaissa sanotaan. Minä haluan mitä minä haluan ja juuri silloin kun haluan. Kokemuksen kautta sitä oppii kuinka ja mikä itsellä toimii ja mikä ei, valitettavasti.

Kun liityin Kalenterimanian Facebook-ryhmään, tämä mania vasta räjähti päin näköäni. Siis aivan mieletön foorumi. Paras ryhmä missä olen ollut. Mikä tietomäärä, mikä vertaistuki. Mielettömän ihana nähdä muiden ideoita, luovuutta ja taitoa. Ihana paikka jakaa ja kysyä “tyhmiäkin”. Huikeeta.

Huhtikuussa sanoin sitten viralliset heipat Leuchtturmille. Olin taas sortunut tekemään sivuja eteenpäin. Ne olivat mielestäni jälleen pilalla. Olin myös saanut tarpeekseni huokoisista sivuista. Halusin mustaa. Mustaa ja valkoista. Vai valkoista ja mustaa? Tovin mietin, ostanko oikeasti valkosivuisen bujon vaiko sittenkin mustasivuisen? Päädyin mustaan, sillä elämäni on mustavalkoista.

Hankin itselleni väliaikaisen Mont Marte -sketch-lehtiön kierrekansilla kokoa A4. Wau! Sivut ovat paksuja ja mikä ihaninta, eivät kuulla läpi. Nyt tuli silti pieni ongelma. Lyijykynän jälkiä pyyhittäessä sivuille jää valkoisia rantuja. Hmm, tarvitaanko myös musta kumi? En ole kokeillut. Nyt tulee tehtyä sivut suoraan valkoisella geelikynällä. Onnistuttava on samantien. Se toimii minulla. Bullet journalia tehdään vain, kun on inspiraatio eikä sorruta tekemään valmiiksi kuukausikaupalla aukemia ja viikkoja. Opin sen Leuchtturmin kanssa. Toki seuraava kuukausi pitää olla tehtynä, kun eletään vielä edellistä. (Tulevaisuusnäkymän toukokuu täyttyi yli äkkiä.)

Näin minä duunaan:

Mustassa bullet journalissa tykkään siitä, että siinä kaikki näyttää raikkaalta. Käytän sitä tehdessä mainoksia, aikakausilehtiä ja leimoja. Käyttämäni kynät ovat valkoinen ja hopea geelikynä, Hybrid Gel grip. Korjauksiin käytän mustaa tussia.

Ensiksi leikkaan numerot, jotka hyödynnän viikkoaukeamissa. Sitten alan selaamaan valmiiksi lehdestä leikattuja valokuvia ja muita kuvia. Hahmottelen niistä kollaasin tai mikä milloinkin näyttää hyvältä. Aloitan suunnittelemalla ja hahmottamalla kuukausinäkymän. Lopuksi alan liimaamaan osia paikoilleen. Etsin myös tekstejä, joita olen leikellyt valmiiksi tai leikkaan uusia, jos sopivia ei ole.

Seuraavaksi suunnittelen viikkonäkymät. Kesäkuuksi päätin kokeilla pystysuoraa layoutia vaihtelun vuoksi. Sitten liimaan numerot, kirjaan geelikynällä viikonpäivät ym. piirrettävät jutut.

Kun kaikki viikkonäkymät on tehty, alkaa se ihanin vaihe eli koristelu! Hyödynnän tässäkin vaiheessa lehtileikkeitä. Saatan leimata ja väritellä. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen lehtikuviin ja silppuun. En omista tarroja tai washiteippejä, ainuttakaan. Apua!

Lopuksi haluan sanoa kaikille tämän:

-Katja J-