Avainsana: lettu

Oman kalenterityylin etsintää

Enpä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut kutsuvani kalenterin täyttämistä harrastukseksi…

Kaikki lähti liikkeelle oikeastaan yläasteelta, jolloin minulla oli joka vuosi Demi-lehden vuosikalenteri. Pidin sitä enimmäkseen päiväkirjana. Jo ala-asteella kirjoitin päiväkirjaa, mutta ei puhettakaan, että olisin uskaltanut esitellä sitä kavereilleni. Vuodet vierivät, ja lukioon siirryttyäni lukuvuosikalenteri vaihtui oppikirjoihin. Lukioaikoina ihastuin kuitenkin Stabilon Point 88 (fineliner 0,4mm) -kyniin. Kirjoitin niillä kaikki muistiinpanoni, sillä koin värien auttavan minua oppimaan paremmin. Näin jatkui myöhemmin myös ammattikoulussa sekä ensimmäisessä työpaikassani. Ja vielä tänä päivänäkin kirjoitan kalentereihini näitä kyniä käyttäen.

Ensimmäinen ‘’virallinen’’ kalenterini harrastajana oli vaaleansininen Leuchtturm 1917, jonka ostin alkuvuodesta 2018. Tämän Letun kanssa aloitin bujoilun ja fiilis oli aivan ‘’tää on se mun juttu’’. Kuitenkin jokin hidasti menoani. Koin, ettei minulla ollut aikaa keskittyä piirtämään kaikkia yksityiskohtia ja että vertailin liikaa itseäni muihin. En ole koskaan ollut mikään hyvä piirtämään tai omannut kaunista käsialaa. Jälkeenpäin ajateltuna koin tuolloin ongelmaksi myös sen, etten ollut silloin vielä kuullut juurikaan kuinka käyttää esim. washeja ja die cutseja. Käytössäni oli tuolloin vain nuo mainitsemani Stabilot.

Kuukausi kului ja olin päivittänyt ‘’tyyliäni’’ hankkimalla muutamia Tombow-merkkisiä sivellintusseja. Aukeamat saivat suuren muodonmuutoksen, vaikka kirjaimellisesti vetelin vain viivoja. Samalla kävin päässäni syvällistä pohdintaa siitä, millainen kalenteri olisi minulle paras. Päädyin selailemaan Kalenterimanian Facebook-ryhmää ja ihastuin siellä oleviin MAMBI (Me and My Big Ideas) Happy Plannereihin. Tuolloin niitä oli ainoastaan koossa big, classic ja mini. Koska Happy Plannerit ovat aivan erilaisia monella tavalla kuin Leuchtturmit, ei todellakaan ollut itsestäänselvyys mihin kokoon päädyn. Tuolloin en vielä tuntenut ketään, jolla olisi kokemusta esitellä minulle omaa Happy Planneriaan, joten jouduin luottamaan omaan fiilikseeni. Ajauduin selaamaan Kalenterimanian Facebook-kirpputoria ja sitä kautta ostin vähän käytetyn Happy Planner Classicin. Päivätty kalenteri oli 18kk pituinen, päiväykset päättyivät joulukuuhun 2019 ja kalenterinäkymä oli vertikaalinen. Ensimmäinen tuunattu aukeama löytyy maaliskuulta 2019.

Vuosi 2019 läheni loppuaan ja seuraava pulma iski vasten kasvoja: jatkanko Happy Plannerilla seuraavan vuoden vai onko minulla tarvetta vaihtaa kalenteria. Kymmenen kuukauden aikana olin löytänyt niin suosikki- kuin inhokkiasiani tuosta kalenterivalinnasta, ja niiden puntaroimiseen menikin muutama viikko. Päädyin kuitenkin jatkamaan samalla kalenterilla,  layoutilla ja tyylillä. Tilasin Chic Companylta MAMBI Happy Planner Classic x Teresa Collins -kalenterin. Innostus oli heti huipussaan, ja vihdoinkin olen onnistunut toteuttamaan itseäni tuunaajana siten, miten olen aina ajatellutkin.

Voi tätä sormien syyhyämistä, kun selailen tässä bloggailun lomassa tuota ensimmäistä Happy Planneriani! Niin paljon täysin tyhjiä aukeamia. Tuolloin, eli vuosi sitten, minulla ei oikein ollut vielä yhtä suurta paloa tähän touhuun kuin mitä tällä hetkellä. Ennen täytin kalenteriini vain menot ja työvuorot. Nykyään kirjaan kalenteriini noiden lisäksi kauppa-, lahja- ja to do -listoja, päiväkirjamerkintöjä sekä sekalaisia muistettavia asioita. 

Entäpä tulevaisuuteni tämän harrastuksen parissa? Aika toki näyttää, mutta voisin paljastaa jo nyt muutamia uusia ulottuvuuksia, joita olen viimeisen kuukauden aikana kohdannut. 

Siitä asti, kun aloin mieltämään tuunailuin harrastukseksi, olen ollut varma, että minulla on kalenterirauha. Historia sen on jo todennut, ettei luuloni todellakaan pidä paikkansa. Jos pitäisi, miksi pohdin onko keskeneräinen kalenterini minulle se ainoa oikea? Uusimpana ihastuksenani on Traveler’s Notebook eli TN koossa standard. TN:ssä minua viehättävät kannet, minulle pienempi kynnys hyödyntää kierrätystä tuunailussa sekä se, ettei ole yhtäkään samanlaista kokonaisuutta. Toki kannet ovat pitkälti massatuotantoa, mutta TN kannet voi tehdä myös itse. Monet näiden käyttäjät tekevät vihkonsa itse. Omalta osaltani voin aloittelijana sanoa, että tyydyn valmiisiin kansiin ja vihkoihin ainakin näin aluksi. Aloitusta vailla minulla on siis Webster’s Pagesin standard-kokoiset, glitterpäällysteiset kannet. Kuminauhoja kansien sisällä on neljä ja olen suunnitellut asettavani sinne vihot päiväkirjaa, raha-asioita, reseptejä sekä muistiinpanoja varten. Haaveissa olisi vielä mahduttaa mukaan art journal, mutta saa nähdä onko sen aika vielä.

Näin postaukseni päätteeksi haluaisin toivottaa kaikille Kalenterimanian blogin lukijoille oikein mukavaa kevättä ja inspiraation tuulahduksia tuunailuhetkiinne!

-Essi
@plansofmine

Lukulettu

Kun joku kysyy minulta, mitä harrastan, ensimmäinen vastaukseni on aina lukeminen. Siitä asti, kun opin lukemaan, olen ahminut isoja määriä kirjoja. Joskus peruskouluaikoina pidin listamuotoisia lukupäiväkirjoja, ja tällä vuosikymmenellä olen kirjannut lukemiseni Goodreads-sivustolle. Vasta löydettyäni tämän kalenteriharrastuksen, tuli mieleen että voisi olla mukava pitää myös paperista lukupäiväkirjaa.

Ensimmäinen yritelmäni oli vuonna 2017, se oli vain simppeli listavihko Traveler’s Notebookini välissä. Vuoden 2018 alusta olen pitänyt bujoa eli bullet journal-muotoista lukupäiväkirjaani, jota nyt tässä postauksessa esittelen.

Suosikkini pistesivuisista muistikirjoista on Leuchtturm1917, ylivoimaisesti. Niinpä valmistelen nyt ensi vuodelle kolmatta peräkkäistä ”lukulettuani.”

Oleellisin tehtävä, mikä lukupäiväkirjalle kuuluu on tietysti pitää kirjaa vuoden aikana lukemistani kirjoista. Ensimmäisenä vuonna piirsin bujooni netissä suositun kirjahyllyn, johon sitten lisäilin pitkin vuotta lukemani kirjat. Lisäksi olen alusta asti ylläpitänyt ihan selkeää listasivua, josta helposti hahmotan lukemani kirjat. Viime vuonna olin mieltynyt laatikoihin, tänä vuonna vain simppeliin listaan, jollaisen kanssa aion jatkaa ensi vuonnakin.

Lukemieni kirjojen lisäksi tykkään suunnitella bujoon lukemisiani etukäteen. Joka kuukaudelle mietin, mitä kirjoja mahdollisesti haluaisin lukea. Nämä suunnitelmat eivät toteudu ikinä! Niitä on kuitenkin hauska tehdä. Asetan myös yleisiä tavoitteita vuodelleni ja pidän kirjaa päivistä, joina todella luen. Viime vuonna tein year in pixels -sivun, josta yleisesti vain väritin päivät joina luin yhtään. Tänä vuonna olen pitänyt tarkemmin kirjaa myös luetuista sivumääristä.

Lisäksi osallistun erilaisiin lukuhaasteisiin, kuten Helmet-kirjastojen haasteeseen ja netissä vastaantuleviin lukumaratoneihin. Tällaiset projektit tarvitsevat tietenkin trackerit!

Luen pääsääntöisesti fantasiaa ja scifiä. Erityisesti fantasiakirjat ovat usein valtavia teoksia, jotka jatkuvat pitkinä sarjoina. Vuonna 2018 päätin aloittaa Wheel of Time -sarjan (kirj. Robert Jordan, Karisto aikanaan suomentanut osan sarjasta) lukemisen alusta. Olin lukenut kaikki ilmestyneet aikanaan suomeksi, mutta en koskaan sarjan kolmea viimeistä osaa, joita ei koskaan suomennettu. Niinpä aloitin nyt projektin alusta alkuperäiskielellä. Tämä projekti on edelleen kesken! Olenkin tehnyt lukulettuihini yleisen tracker-sivun koko sarjasta, sekä oman tracker-sivun jokaiselle kirjalle, sitä mukaan kun niitä aloitan.
Fiiliksen mukaan piirrän ja maalaan sivulle itse kuvitukset, tai tulostan Polaroid zip -mobiilitulostimellani.

Ylipäätään koristeluni bujossa riippuvat hyvin pitkälti päivän fiiliksestä. Joskus piirrän, leikin vesiväreillä ja nyt hiljattain olen alkanut innostua leimailusta. Ja joskus sitä vain lätkii washia, tarraa ja netistä tulosteltuja kuvia. Minusta sekalaisuus tuo vain mukavaa eloa lukulettuuni, vaikkei kokonaisuus ehkä niin eheä olekaan.

Lukupäiväkirjoistani on tullut suosikkini kaikista kalentereistani, ja ainoa johon sitoudun näin pitkäjänteisesti. Yleensä muutenkin innostun erilaisista projektikalentereista enemmän, kuin siitä jokapäiväisen, harmaan arjen kirjaamisesta.

~ Susanna
Instagramissa kaikki kuvat lukupäiväkirjoistani löytyvät hashtagilla #lukulettu