Avainsana: Lettering

Perfektionismi vs bullet journal

Aura Monochrome Slim saatu kaupallisessa yhteistyössä / Ainoa

Huomaan jatkuvasti, miten tyylini on pysynyt jo pidempään tosi samanlaisena ja olen selvästi löytänyt oman juttuni, mitä tulee rengaskalentereihin. Päätoiminen kalenteri on minulla ollut jo useamman vuoden samaa merkkiä, ja vaikka teen erilaisia aukeamia, on tapani täyttää sivut kuitenkin todella samankaltainen viikosta toiseen. Color Crushini saakin vaihtelunsa eri teemoista, eikä niinkään mistään suuresta tyylimuutoksesta. Kalenterien kanssa puuhailu on kuitenkin tosi elävä ja alati kehittyvä harrastus, minkä olen huomannut tällä kertaa täysin toisista kansista.

Olen heittänyt lusikkani täysin uuteen soppaan, eli bullet journalien maailmaan. Viime viikon torstaipostauksessa jo vilautinkin vähän kirjoille omistamaani niin sanottua reading journalia, eli eräänlaista lukupäiväkirjaa, jota olen ruvennut rakentamaan mustavalkoiseen Auraani.

En koskaan olisi osannut ajatella, millainen bullet journal -tyyli itseltäni löytyy. Jotenkin pääni sisällä ajatukset bujosta ja tämän reading journalin tulevista sivuista olivat ihan erilaiset, mitä lopulta päädyin tekemään. Ajattelin jatkuvasti, että bujo ei vaan yksinkertaisesti voi olla minua varten, sillä infernaalinen perfektionismini on estänyt sen tekemisen tähän asti. Olen jotenkin kuvitellut, että haluan bujoni olevan millintarkka ja jotenkin Pinterest-unelma. Toisin kuitenkin kävi, kun lähdin lopulta sitä tekemään – yhtäkkiä käsistäni löytyi leimoja, sivellintusseja ja annoin vaan palaa. Bujosta tulikin yllättävän vapauttava kokemus, ja aion ehdottomasti kokeilla kaikkea muutakin aiemmin ”pelkäämääni” sen sivuille. Edes virheet ja muut eivät ole haitanneet, ja sivujen repimisen sijaan olen vaan antanut niiden olla, tai keksinyt jonkin vaihtoehtoisen ratkaisun niitä parantamaan.

Onko teillä ollut vapauttavia kalenterikokemuksia?

– Milja

Vasenkätinen ja sivellintussit

Kun aloittelin kalenteriharrastustani kaksi vuotta sitten, halusin tietenkin oppia myös kirjoittamaan kauniisti. Aloin etsimään tietoa erilaisista kynistä ja kohtasin termit lettering, brush pen ja sivellintussit. Ei kestänyt kauaakaan, kun mieheni sitten eräänä iltana haki minulle Suomalaisesta kirjakaupasta ensimmäiset sivellintussini, Sakuran Pigma Brush penit. Niissä on ohut ja todella joustava sivellinkärki.

Olen vuosia sitten yrittänyt opetella kalligrafia-kirjoitusta ihan oikean kynän ja hyvän opaskirjan kanssa. Huomasin kuitenkin erään merkittävän ongelman: en pystynyt ohjeiden mukaan tekemään yhtään mitään, koska olen vasenkätinen! Pidin kynää väärinpäin, liikutin sitä väärään suuntaan enkä saanut aikaiseksi kuin suttua. Siispä nyt olin sivellinkynieni kanssa samassa tilanteessa. Meinasin jo lannistua, mutta ajattelin, että sivellin on kuitenkin parempi, koska se taipuu myös vasenkätisen käteen. Päätin siis yrittää. Etsin (ja löysin) YouTubesta paljon opasvideoita vasenkätisille! Alkoi pitkäjänteinen opettelu, ja haluan jakaa oppimani vinkit myös teille.

Ensinnäkin paperin asento on tärkeä. Normaalisti kirjoittaessani paperi on vinossa, siis todellakin lähes poikittain edessäni. Sivellintusseilla kirjoittaessa sen on oltava suorassa. Käden on hyvä liukua paperin päällä, joten jonkinlaisen suojapaperin käyttö käden alla on suositeltavaa. Jotkin musteet kuivuvat hitaammin, joten on vaarana, että sotken jo kirjoitetun tekstin kädelläni. Malttia siis!

Myös kynän asento on tärkeä. Joidenkin kynien kanssa joudun vaihtamaan otetta joka vedon jälkeen, jotta saan haluamaani jälkeä. Kirjoittaminen on siis hidasta ja aluksi otteen vaihtaminen joka välissä tuntui turhan työläältä. Lopputulos kuitenkin palkitsee!

Vasenkätisenä kirjoittaessani myös työnnän kynää ennemmin kuin vedän, joten kynät ehkä myös kuluvat nopeammin, koska etenkin oikealla sivellinkärjellä varustetun tussin kärki alkaa hapsottamaan helposti. Kärjen rasitusta voi kuitenkin vähentää kiinnittämällä erityistä huomiota kynän asentoon kirjoittaessa.

Jokaisella on omat mieltymyksensä kynien suhteen, mutta omassa käytössäni pidän erityisesti Tombown Fudenosuke –tusseista. Niiden kiinteä kärki sopii hyvin minulle. Käytän sekä pehmeää että kovaa kärkeä. Myös Ecolinen brush penit ovat mainioita, mutta niillä ei saa kovin pientä jälkeä aikaan ja ovat melko märkiä, joten eivät sovellu kaikille papereille.  Tombown ATB -tussit tuottavat hankaluuksia, koska en saa niillä tarpeeksi tasaista jälkeä ja aivan alussa mainitut Sakuran sivellintussit ovat myös erittäin haastavia

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan YouTuben tutoriaaleihin vasenkätisille (hakusanoina esim. lettering for left-handers). Minä koin monta ahaa-elämystä ja huomasin, että ohjeista ja vinkeistä oli suuri apu. Sivellintusseilla kirjoittaminen on jatkuvaa oppimista ja edelleen tietyt kirjaimet tuottavat hankaluuksia, mutta eteenpäin on menty ja paljon! 

-Heidi