Avainsana: Lempimuisto

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Linksu

Kalenterimanian ylläpidon tämänhetkistä torstaihaastetta on jo menty hyvä tovi ja nyt on oma vuoroni kertoa lempimuistoni. Olen ollut jäsen ensimmäisestä päivästä lähtien ja tapahtumia sekä kohtaamisia riittää. Valitsin kuitenkin muistoksi miitin Turussa, josta kaikki lähti kunnolla käyntiin.

Miitti pidettiin 2.4.2016 Pink Vanilla Desserts -kahvilassa, kauppatorin laidalla, jonne mahtui 15 nopeinta mukaan. En tiennyt silloin vielä mitä pakata mukaan ja tietenkin pakkasin aivan liian paljon. Kuopuksemme oli vasta neljä kuukautta ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun poistuin yksin kotoa sektion jälkeen. Ihanaa omaa aikaa ja täysin vieraiden ihmisten parissa hullaantumassa kalentereista sekä kaikesta niihin liittyvästä. Kaikki olivat niin mukavia ja muistan kuinka kaikki juttelivat, kuin olisivat vanhoja tuttuja keskenään. Ja mikä parasta, kuvan samat tutut naamat pyörivät ryhmässä edelleen, ihan mahtavaa.

Siitä se sitten lähti, lisää miittejä, kohtaamisia ja uusia ystäviä. Ihan mahtavaa olla mukana tällaisessa yhteisössä ja nykyään vielä ylläpidon mahtavassa porukassa. Ja kyllä, Kalenterimania liittyy nykyään kaikkeen tekemiseen ja myös oma perhe tietää sen. Jos jokin askartelukauppa on lomamatkan varrella, niin sinne on päästävä ja kelloon ei katsota.

Kuitenkin parasta kaiken keskellä on ihmiset. Ystävät, joita harrastus on tuonut itselleni ja myös omille rakkaille lapsilleni. Kiitos Mirppu ryhmän perustamisesta ja siitä, että tulitte Mannan kanssa elämäämme, pus pus!

#maniaperhe

Täältä pääset katsomaan aiemmat km-muistot!

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Inka

Ensin pidin tätä torstaihaastetta aivan ihanana ideana – mukavia muistoja Kalenterimaniasta vuosien varrelta! Kun haaste pyörähti käyntiin, tajusin kuitenkin että voi elämä – minunkin pitäisi siis kyetä valitsemaan YKSI muisto, josta kirjoittaa?! Pidän tätä melko lailla mahdottomana tehtävänä. Lisäksi haasteen postauksista muun muassa Miran osallistuminen sai sitä lukiessani minut parkumaan silmät päästäni.. itkua ja päänvaivaa oman muiston valitsemisesta, ah kuinka rentouttavaa!

Tekisi hieman mieli valita sama muisto Lauran kanssa, eli vuoden 2019 suurmiitti ja etenkin sen etkot Turussa. Hyvää pizzaa, ihania naisia ja naurua – bueno. Yritän kuitenkin keksiä jotain omaa sanottavaa, vähän kuin Piia Tamperetta muistellessaan ja Suvi haasteen starttauspostauksessa.

Tykkään monesta miittimuistosta, ja ensitapaamiset kaikkien ylläpitäjien kesken ovat myös kullanarvoisina mielessäni. Pohdin, pohdin ja pohdin piiiitkään, mikä olisi ollut se hetki jossa yhdistyisi lempparipiirteeni Kalenterimaniasta yleensä, sekä ylläpidon kesken toimimisesta manian eteen. Postauksen deadline alkoi jo painaa kovasti päälle, kun vihdoin sen oivalsin. #kmkesämiitti20 oli niin monen hyvän asian summa, etten voisi olla valitsematta sitä. Kyseessä ei ole vuosien taakse palaava muistelo, vaan hyvinkin tuoreessa muistissa oleva tapahtuma.

Vuosittaisten suurmiittien järjestäminen on aina ison ja pitkäjänteisen työn tulos, eikä stressaamiselta ole yhtenäkään vuonna ylläpidonkaan kesken täysin vältytty. Tänä vuonna kuitenkin tuntui että asiat sujuivat – koronasta huolimatta! Pandemia laittoi kapuloita huolella rattaisiin, ja muutoksia jouduttiin tekemään miitin ajankohdasta lähtien useita. Yhteistyöllä kuitenkin selätettiin eteen tulleet haasteet, ja miittipäivän aamuna vallitsi Karkkilassa hyvä fiilis. Työnjaot olivat selvät, koristeita lensi somistetiimin toimesta seinälle ja tavaroita pussitettiin järjestelmällisestä goodie bageihin. Koko miittipäivän tunsi tilassa ympärillään lämpöä, iloa ja naurua kuului milloin mistäkin puolelta hallia. Päivä tuntui erittäin onnistuneelta. Loppusiivoilut yhdessä kaikkien osallistujien kesken sujuivat lähes silmänräpäyksessä kun kaikki osallistuivat – kiitos vielä siitä jokaiselle!

KIITOS vielä kerran tästä kesämiitistä ylläpito – päivä oli kultaa ja oon meidän tiimistä super ylpeä, tästä jäi ihana musito!

♥, Inka