Avainsana: Lemmikki

Yondu-bujo

Olen aina innostunut oppimaan uutta, etenkin paperiaskartelun saralla. Viime kuussa osallistuin päivän mittaiselle kirjansidontakurssille, jossa opin tekemään ns. kopti-sidonnan. 

Kurssin jälkeen olenkin sitonut jo useamman pienen kirjasen, pitääkseni uutta taitoa yllä. Olen yrittänyt aina uutta kirjasta suunnitellessa miettiä, mihin tarkoitukseen tämän vihon teen, jotta en huku tarpeettomiin pieniin muistikirjoihin. Tässä postauksessa esittelen yhtä kirjasta, nimittäen uudelle kissanpennullemme tekemääni bujoa.

Meille muutti maine coonin pentu, ja rotukissan hoitoon liittyy vähän enemmän yksityiskohtia, kuin olen tottunut. Kasvattajalta tuli loistava infopaketti hoitoon liittyen, mutta tällaisena kalenteri-ihmisenä halusin ruokinta- ym. ohjeet käsinkosketeltavaan muotoon. Samalla bujo tulee toimimaan myös mukavana muistokirjana. 

Kanteen valitsin kevään taidegrafiikan tunneilla syntyneen kuivaneulatyöni, mallina Yondu-pentumme 8-viikkoisena.

Seuraavaksi ohjelmassa oli materiaalien valinta. Sidoin kirjaan viisi paperinippua, joihin valitsin pistepaperia, blankoa luonnoskirjapaperia, sekä piristykseksi kauniita kuviopapereita kertyneistä kokoelmistani. Kansina käytetään paksumpaa kartonkia, joiden reunat värjäsin mustetyynyllä hankaamalla. Lisäksi tykkään laittaa kirjan kiinni pysymisen avuksi nauhat. Ja koska olen innokas kierrättäjä, minulla on vanha mekko leikattuna sopiviksi kangaskaistaleiksi.

Kansien valmistelu jatkui liimaamalla valitut kansipaperit paikoilleen, ja valmistelemalla paperit sopivan paksuisiksi nipuiksi. Tein kaavapaperin materiaalien rei’ittämisen avuksi, ja sitten pääsikin naskali töihin. Jokainen paperinippu rei’itetään keskiaukeamiltaan valmiiksi, ompelun helpottamiseksi, sekä toki myös kansikartongit.

Ompelu tapahtuu vahatulla langalla, mikä helpottaa nippujen paikallaan pysymistä. Neulana kätevin on kaareva neula. Yhden neulan ketjupistosidoksella syntyy kaunis neulosjälki kirjan selkään, minkä vuoksi minua ei häiritse sidonnan näkyviin jääminen tällä sidontatekniikalla.

Ja siinäpä se prosessi sitten olikin. Sidonnan ompelun jälkeen tuntuu vähän hassultakin, että tässäkö se nyt oli, ja tänne pitäisi muka uskaltaa omia harakanvarpaita raapustaa?! 

– Susanna

Lemmikinomistajan bujoilut

Mitähän sitä bujoilija ei bullet journaliinsa keksisi, vai mitä? Oma tuleva koirapentuni tarjosikin oivan tilaisuuden luoda pennulle oma aukeama bujoon, jossa tietenkin näkyy perustietojen lisäksi muutamia muitakin asioita, jotka ovat omistajalle hyödyksi.

Käyttämäni ”bujo” on luonnoskirja Suomalaisesta Kirjakaupasta, koossa A5. Jostain syystä en itse innostunut pisteruudukko vihoista, sillä niiden paperi ei kestä yhtä hyvin eri tekniikoita kuin näissä luonnoskirjoissa. Kierrevihko ja 150 arkkia tarjoavat mukavasti työsarkaa miellyttävän paperituntuman lisäksi. Käytän kyllä pisteruudukkoja hyödyksi, joten täysin tyhjänpanttina minun käyttämättömiksi jääneet bujot eivät ole. Leikkaa-liimaa -tyylissä on oma viehätyksensä ja sen avulla on helppo saada personallisiakin aukeamia aikaiseksi.

Aloitetaan ensimmäisen aukeaman läpi käyminen vaikka tästä kuvakehyksestä, joka on 6cm x 8 cm kokoinen, mitat sisältävät 1cm paksut raamit. Piirsin kehyksien luonnoksen erilliselle paksulle paperille, josta se sitten leikataan irti ylimääräisen 1cm reunan kera, sillä niiden avulla kehys liimataan sivuun kiinni. Olen yläreunan jättänyt kokonaan auki, että kehyksien sisälle saa vaihdettua kuvan koiran kasvaessa. Kehyksen vierestä löytyykin perustiedot koirasta, turvallisuussyistä pidän mm. koiran erilaiset tärkeämmät tiedot pois, mikäli bujo joskus sattuisi katoamaan. Varasin vähän tilaa myös luonteelle ja koiran tavoille, joita on kiva muistella sitten tulevaisuudessa.

Toisella sivulla on sitten koiranpennulle tärkeitä asioita, jotka ovat sen ensimmäisiä virstanpylväitä elämässä ja uudessa kodissa. Rasti ruutuun aina, kun pentu on oppinut asioita ja lisäviiva mm. ikää varten, minkä ikäisenä asia on sisäistetty. Asiat tässä listassa saattavat jotkut olla aika laajoja, mutta ne ovatkin lähinnä itselleni muistisääntöjä mihin minun pitää kiinnittää huomiota. Kaavailin lisääväni muutaman lisäaukeaman koirajuttuja varten bujoon, mutta ne eivät ole tämän päivän juttu.

Sitten tuleekin, neuvolakortistakin tuttu, kasvua seuraava kaavio. Tämäkin on tehty pisteruudukko pohjalle ja liimattu sivulle. Painot ilmaistaan kg yksikkönä ja ikä taas kuukausina vuoden ikään asti. Molemmat lähtevät nollasta, mutta ikä alkaa 2 kuukauden kohdalta, eli jolloin pentu yleisesti ottaen kotiutuu uuteen kotiin. Seuraan pennun painon kehitystä ikään nähden, se auttaa näkemään millä tahdilla se todellisuudessa kasvaa.

Seuraavalla sivulla on taas erikseen tehty tassukuva, johon on merkitty eläinlääkärikeskus sekä sen yhteystiedot, mikäli niille tulee tarvetta. Sitten tietenkin tilaa listata erilaisia temppuja, mitä opettaa koiralleen ja muistiinpanoja varten yksi kokonaan viivoitettu sivu. Näiden sivujen täyttämiseen käytän Pilot Frixionin mustekynää. En itse henkilökohtaisesti pidä liian koristeellisesta ulkoasusta, mutta pyrin aina lisäämään jotain personoimaan ja tuomaan väriä aukeamaan. Käytin sinistä sävyä sillä se on yksi lempiväreistäni, tämä myös kertoo koiran sukupuolen aika selkeästi.

Käyttämäni tarvikkeet; Copic multiliner Black 3.0, Lyra Aqua brush Duo, Ecoline Brush pen. Piste -bujokirjan sivut ja vesivärilehtiö 150g. Nämä kaikki on saatavilla Suomalaisesta Kirjakaupasta.

-Tiina M