Avainsana: leimasinaskartelu

Aukeama art journaliin Dylusionsin tuotteilla

Moikka!

Näytän teille tänään, kuinka teen aukeaman art journaliini. Art journalina minulla on Dylusionsin Creative journal. On muuten todella laadukas kirjanen paksuine sivuineen. Oppia olen ottanut katsomalla ahkerasti ihastuttavan Dyan Reaveleyn videoita. Kiitos vaan Korttipajan ihana Heidi, kun olit linkannut Dyanin videon sivuillesi. Siitähän se minunkin ajatus sitten lähti.

Värien valitseminen voi olla alkuun hankalaa. Mitä värejä tilaan? Mitkä sopivat hyvin toisiinsa? Apuna käytin Dyan Reaveleyn videota: ”Dyan Reaveley Dylusions Color Theory”. Kolmella saman väriperheen värillä pääset hyvin alkuun, eli ei tarvitse hankkia kaikkia mahdollisia värejä heti kättelyssä. Itsekin olen kartuttanut omaa kokoelmaani pikkuhiljaa.

No niin. Aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. En koskaan täytä art journalia järjestyksessä. Avaan kirjan auki ja taiteilen lähimpänä olevalle vapaalle sivulle. Näin kirja täyttyy ja paksuuntuu sieltä täältä tasaiseen tahtiin ja mikä parasta, sitä ensimmäisen sivun kammoa ei aloittaessa tule, kun ei aloita ekalta sivulta!

Aloitan valitsemalla värit, sapluunat ja leimasimet. Vinkki vitosena tähän väliin: Huomaa, että sapluunana voi käyttää melkeinpä mitä vain. Esim. kuplamuovi on oiva sapluuna. Pohjaväreinä käytän tällä kertaa kahta eri vihreää ja niiden kaveriksi sinistä. Kylmän väriperheen värejä siis. Kuvan punaista ja harmaata maalia käytän tällä kertaa leimakuvien värittelyyn.

Levitän ensin vauvojen kosteuspyyhkeellä vaaleinta väriä koko sivulle/aukeamalle, jonka jälkeen lisään hieman tummempaa väriä yleensä kolmeen eri kohtaan. Viimeisenä vuorossa on kaikista tummin väri. Sitä laitan samoin kolmeen eri kohtaan sivua ja usein tummennan myös sivun reunat tällä värillä. Pehmennän värien reunoja pyyhkäisemällä niitä sormenpäillä heti värinlevityksen jälkeen. Näiden värien päälle teen samoilla väreillä kerrostukset sapluunoiden ja tuputtimen avulla.

Dylusionsin maaleissa vähemmän on enemmän eli pieni määrä väriä riittää pitkälle. Otan maalia tuputtimella purkista pienen määrän ja levitän sen tasaisesti tuputtimeen pyörittämällä tuputtimella pientä rinkulaa askartelualustan päällä. Suljen maalipurkin korkin joka välissä, koska haluan maalien pysyvän hyvinä pitkään. Sitten vain sapluuna avuksi ja pyörivin liikkein levittämään väriä.

Seuraavaksi leimailen haluamani tekstit ja kuvat irtopaperille (vesiväripaperi, luonnoslehtiön sivu tai vaikka art journalista irroitettu sivu). Väritän leimatut kuvat vesivärisiveltimellä maaleja tai suihkevärejä käyttäen. Ohennan maaleja hiukan vedellä, ts. käytän niitä kuten vesivärejä. Jos haluan leimailla suoraan sivulle tai lisätä yksityiskohtia maaleilla, teen sen tässä vaiheessa varmistettuani, että pohja on varmasti kuivunut. Musteena käytän vedenkestävää Archival inkiä.

Tämän jälkeen leikkaan kuvat irti ja liimaan paikoilleen. Korostan pieniä yksityiskohtia piirtämällä ääriviivat maalikynillä tai tusseilla. Ja siinäpä se sitten on – valmis sivu art journalissa.

Ihania askarteluhetkiä!

Toivottelee: Pirre

Haaste – Leimailu (mitä minä haluaisin vielä oppia?)

Joka ainoa kerta kun ryhmässä puhutaan leimailuista tunnen pienen omantunnonpistoksen sisimmässäni. Minä olen juuri se, jolla on iso kasa ihania leimoja (eikä muuten aivan halpojakaan…), jotka pääsääntöisesti lojuvat käyttämättöminä Sn@pin välissä. On akryylipalikkaa, mustetta, hauskoja ja käytännöllisiä leimoja, mutta käyttöön asti niitä on jotenkin ollut vaikea saada.

Aiheesta on useasti ollut puhettakin, muistelisin Inkan joskus sanoneen, että on niin paljon helpompi tarttua tarra-arkkiin ja laittaa tarra paikoilleen sen sijaan että keskittyy leimaamiseen. Tämä on totta. Leimailussa on myös se, että tarraa voin siirtää, mutta leimattu muste on ja pysyy. Tiedän että jotkut ryhmäläisistä leimaavat tarrapaperille, värittävät kuvat ja sitten siirtävät kuvat kalenteriin. Suoraan sanoen olen tähän aivan liian laiska. Liian monta vaihetta. Isoin ja ärsyttävin on varmasti muotoonleikkaaminen.

Heidi Swapp: Klemmarikellari (saatu), Becky Higgins: Taitopuoti Paperinauha (saatu). Akryylipalikat ilman ruudukkoa: Loihdi (saatu)

Muutama viikko sitten tartuin kuitenkin härkää sarvista eräällä mökkireissulla ja aloitin. Aloitin leimailun (samalla kun aloitin tekstausharjoitukset). Lähdin simppelisti liikkeelle. Olin päättänyt toteuttaa Traveler`s notebookini väliin reseptikirjan, joten leimasin siihen Loihdilta saaduilla leimasimilla otsakkeet. Yllätyin itsekin kuinka paljon tykkäsin lopputuloksesta. Jäin jopa pohtimaan pitäisikö kiemuroita jotenkin värittää, mutta sinne asti en ole vielä päässyt.

Minun pitäisi kuitenkin vielä löytää jostain rohkeus käyttää leimoja ihan perinteisellä viikkoaukeamalla. Tai vaikka kuukausiaukeamalla. Yksi ongelma on ollut kuitenkin muste ja paperin laatu. Monet musteet tuntuvat hujahtavan läpi paperista kuin paperista. Mökkireissulla käytin Taitopuoti Paperinauhalta saatua Stazonin mustetta. Se kuulsi hieman läpi Color Crushin vihkojen sivuista, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Muita käytössäni olevia musteita ovat tällä hetkellä Lawn Fawnin pari mustetta. Väreinä (yllättäen) Ballet Slippers ja Bubblegum. Ensin mainittu on TODELLA haalea, mutta Bubblegumista olen tykännyt. Nämä musteet on ostettu Heidin Korttipajalta (ja iso kiitos Heidille jatkuvasta inspiraatiosta ja avusta liittyen leimaamiseen ja tekstaamiseen, kyllä minä vielä opin!!). Uusimpana lisäyksenä mustekalvakadiini liittyi Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta Priman mustetyyny. Tämä eroaa selkeästi muista musteistani, sillä lopputulos on hieman vahamainen mutta tykkään siitä ihan hirveästi! Pienen kokonsa vuoksi tämä on erittäin käytännöllinen rullaleimaisimien kanssa (joita omistan.. öh muutaman).

Nyt haluaisin vinkkejä teiltä miten te käytätte leimoja kalentereissanne? Käytättekö vain koristeellisia, vai merkkaatteko myös menoja? Miksi leimat ajavat esim. tarrojen ohi?

Aiemmat leimailuun liittyvät postaukset voit lukaista näiden linkkien kautta:

Leimasinaskartelu

Leimaillaan! (video)