Avainsana: leimasinaskartelu


maalis
2019

Helppo art journal sivu

categories: Black Friday

Kaupallinen yhteistyö Sannin Helmen Paperipuodin kanssa

Art journalin voi aloittaa melkein mihin kirjaan tahansa. Se voi olla valmis arttikirja, tai vaikka vanha romaani. Mikäli sivut tuntuvat liian ohuilta, niitä voi aina liimata yhteen.

Tässä mallisivussani olen käyttänyt Suomalaisen kirjakaupan luonnostelukirjaa. Sen sivut ovat aika huokoiset ja vaativat pohjustuksen kestääkseen nestemäisiä mediumeja. Pohjustukseen käytetään gessoa, ja sitä löytyy valkoisena, kirkkaana ja mustana. Tähän sivulle olen laittanut pohjalle kirkkaan gesson ihan vain siveltimellä levittämällä.

Työvaiheiden välissä pohjan pitää aina kuivua. Kuivumista voi nopeuttaa askarteluun tarkoitetulla kuumailmapuhaltimella. Kirkkaan gesson päälle leimailin Archival Inkillä tekstiä vähän sinne tänne. Tässä leimausjälki saa olla melkein ennemmin epätarkkaa kuin täydellistä – tai juuri sellaista kuin itse haluaa. Muista käyttää vedenkestäviä musteita! Archival Ink on oma suosikkini.

Leimauksen jälkeen laitoin modeling pastea eli suomeksi ”kohopastaa”. Ideana saada kolmiulotteista efektiä työhön. Näitä kohopastoja on melkein joka eri valmistajalla ja oikeastaan kokeilemalla selviää mikä on se itselle toimivin. Nämä ovat usein valkoisia, ja niitä voi värjätä esim. jauheilla ja olenpa joskus värjännyt ihan Distress Oxidellakin, niin sain työhön sopivaa kohopastaa. Tähän työvaiheeseen tarvitsee sapluunan, ja palettiveitsellä vedin kohopastaa sinne tänne sapluunan avulla. Pieni leviäminen ei haittaa, monestikaan ne eivät jää edes näkyviin kun työ on valmis.

Kohopastan tarvitsee antaa kuivua hyvin. Kuivumista voi jouduttaa taas askartelupuhaltimella, mutta täytyy varoa kuumentamasta liikaa, ettei se ala kuplia. Kuivumisen jälkeen aloin lisätä väriä. Finnabairilla on aivan ihanan paksuja Impasto- maaleja, ja käytin laventelin väristä akryylimaalia tähän työhön. Suoraan laitettuna se olisi liian tönkköä, joten laimensin sitä ensin. Työskentelen lasilevyn päällä (rikkoutuneesta Ikean kehyksestä oleva lasi). Laitoin pienen määrän maalia lasilevylle ja suihkautin vettä päälle ja hieman sekoittelin. Samoin pienellä suihkepullolla kastelin työstettävää sivua ja aloin pensselillä kevyesti lisäämään maalia. Jos tuntuu että tuli liian haaleaa, väriä voi aina lisätä mielen mukaan.

Tykkään roiskeista! Tämäkin vaatii vähän harjoittelua, parhaimmillaan roiskeita on ollut enemmän omalla kaulalla kuin työssä (tämän vuoksi muuten pidän askartelussa essua päällä…) Tykästyin viuhkan muotoiseen siveltimeen, ja tähänkin vaiheeseen olen laimentanut mustaa akryylimaalia lasilevyn päällä, josta sitten ”heittelin” roiskeita sivulle siveltimen avulla.

Art journalissa sivulla on usein joku teksti tai kuva, tai usein molemmat. Se voi olla oikeastaan mitä vain. Joku mikä sillä hetkellä on ajatuksissa päällimmäisenä tai mistä saa vaikka voimaa. Joskus idea voi lähteä jostain kuvasta, ja minulla se lähti nyt näistä flamingoista. Tekstit ovat ihan vain tulostettuja. Kannattaa sommitella kuviot ja tekstit sivulle ennen liimaamista.

Sen jälkeen pääseee liimaamaan tekstit ja kuvat paikoilleen. Monesti suunnitelma saattaa elää vielä hieman tässä vaiheessa. Rajasin tekstejä mustalla Posca- tussilla, samoin kuin kehystin sivun reunukset.

Sivu on valmis.


Terkuin, Sannin Helmen Sanni



maalis
2019

Art journal with Inka osa 2

categories: 101

Helou helou helou! Reilu kuukausi sitten kirjoitin tänne ensimmäisen art journal with me-postaukseni, ja tämän päiväinen postaus on siihen jatkoa. Samalla teemalla nimittäin mennään, art journaliin sivun tekemisellä. Viimeksi värimaailma syntyneelle sivulle oli sinertävä ripauksella violettia, tänään mennään pirteällä pinkillä.

Tällä kertaa unohdin iloisesti sivun pohjustamisen, mutta ihan kivasti kesti paperi suoraankin suditut akryylimaalit. Lorotin tummempaa pinkkiä purkista suoraan art journaliin, ja levitin sen vaakavedoin kauttaaltaan sivulle. En odotellut kuivumista, vaan tiputtelin vaaleanpunaista maalia suoraan märän pinkin maalin päälle. Sitten äkkiä sudin dippaus vesimukissa, ja vaalean värin levitys niin ikään vaakavedoin. Sudin fiilispohjalta niin kauan, kunnes alkoi näyttää omaan silmään siltä että värit olivat sopivasi sulautuneet toisiinsa.


Maalin kuivuessa pengoin leimasintarvikekätköäni, ja noukin sieltä kuvassa näkyvän leiman ja mustetyynyn. Leimasin kukkaiskuviota Versafinen mustalla musteella sinne tänne sivua. Hauskaa muuten miten sitä kehittääkin itselleen nopeasti kaavoja ja tapoja toimia – olin jo aloittamassa leimaamaan kuviota vain sivun alareunaan, kunnes muistin että edellisessä postauksessa tein juuri niin. Josko kokeilisi hieman vaihtelua kuitenkin, ja niimpä luovuin tästä ajatuksesta.

Leimaamisen jälkeen seuraavana työvaiheena nappasin käteen kaksi akryylimaalitussia, ja aloin roiskia. Itselleni on suhteellisen tuore ahaa-elämys, että maalitusseillakin pystyy tosiaan roiskeita tekemään. Ja täytyy myöntää että olen ehkä naurettavankin innoissani tästä! Vaatii suhteellisen napakkaa heilautusliikettä, että maalin saa kynästä roiskahtamaan. Kannattaa huomioda, kuten muutenkin roiskeita tehdessä, että ympäristö kannattaa suojata hyvin. Itse pidän työalustana usein sanomalehteä, mutta tällä kertaa roiskin iloisesti senkin reunojen yli – onneksi oli kosteuspyyhkeet käden ulottuvilla. Ne ovat muuten tarvike, joka kannattaa pitää lähettyvillä esimerksiksi maalaillessa tai leimatessa, niillä on todella kätevä puhdistaa sekä leimoista ylijäämämusteet että maaliroiskeet sieltä minne niiden ei pitänyt päätyä!

Halusin sivulle jonkin lauseen, ja pistin Pinterestin laulamaan kevät-aiheisten lainausten löytämiseksi. Siinä ei kauaa mennytkään, kun sopiva lause osui kohdalle, se sopi kevätfiilistely mielentilaani sekä sivulle. Kirjoitin sen mustalla Marvyn tussilla, Tombown Dual Brushit ovat hyvinkin vastaavia. Samalla kynällä vedin vielä hieman niin isompaa kun lyhyempääkin katkoviivaa kehystämään sivua.

Voi pojat että muuten osaakin ärsyttää, kun on tusannut yhden sivun parissa jo hyvän tovin, saanut sen valmiiksi, ottanut ja muokannut kuvat postausta varten.. ja vasta kun kirjoittaa tekstiosuutta, huomaa että sivun tekstissä on painovirheen paholainen! Ihan omin pikku kätösin kirjoitettu kirjoitusvirhe. Muuutta, tämä on oiva tilaisuus harjoitella armollisuutta itseään kohtaan, otetaan tämä siltä kantilta.

Vihoviimeisenä loppusilauksena korostin leimakuvan kukkasten varsia samalla maalitussilla, kuin roiskeetkin. Nousivat heti enemmän esiin taustastaan.

Semmoista tällä kertaa, hieman vähempi vaiheinen ja yksinkertaisempi sivu kuin ensimmäisellä kertaa. Mutta joskushan vähemmän on enemmän! Kumpi sivu miellytti enemmän sinun silmääsi?

Yours truly, Inka ♥