Tämä ei ole oma ideani – jossain näin kuvan kun joku oli vesiväreillä maalaillut etikettitarroja. Idea jäi sitten muhimaan mielen sopukoihin ja kerran sitten muistin sen ja innostuin itsekin kokeilemaan.
Homma tuntui sen verran kivalta että kokeilin sitten eri tavoilla. Käytin myös akryylimaaleja, painelin tuollaisella sienellä joka on muistaakseni ollut alun perin tarkoitettu kenkien käsittelyyn. Sillä tuli aika kivaa jälkeä. Yhteen arkkiin tuputtelin musteella ja tein roiskeita maalitussilla.
Innostuksissani tein vahingossa yhden arkin väärälle puolelle. Hukkaanhan ei kannata heittää joten käytettyäni tarrat toiselta puolelta leikkasin taustapaperin myös bokseiksi. Ne voi sitten liimata tai käyttää kaksipuoleista teippiä kiinnittämiseen.
Näihin etiketteihin voisi kokeilla vaikka mitä. Nopeasti ja näppärästi saa omanlaisiaan bokseja käytettäväksi eri tavoilla. Minä olen käyttänyt niitä bullet journalissa ja kalenterissa taustoina leikkaamalla eri kokoisia paloja sekä sellaisenaan viikkobokseina.
Olen herkästi innostuvaa tyyppiä ja aina kokeilemassa mielelläni kaikkea uutta. Olen löytänytkin paljon uusia mieltymyksiä ja itselleni toimiva juttuja kalenteriharrastuksen saralla sen ansiosta. Joskus kuitenkin käy niin, että joku juttu kolahtaa silloin, kun sitä vähiten odottaa. Joskus riittää ihan vain se, että joku muu näkee sen, mitä et itse näe.
Tilasin ennen joulua Chic Companylta erään joululahjan. Hämmästykseni ja ihastukseni oli suuri, kun paketissa oli tilaamani tuotteen lisäksi myös toinen tuote, nimittäin Tinne + Mia -merkkinen kalenteri. Ihana Omziin halusi antaa kalenterin minulle kokeiluun ja toivoi saatesanoissaan minun pitävän siitä. Olin ihastellut kalenteria taannoin nähtyäni sen Chic Companyn Facebook-postauksessa ja sen myötä myös meidän omassa ryhmässä, sillä sen kaunis ulkomuoto viehätti minua suuresti. Sen enempää en kuitenkaan ollut ehtinyt kalenteriin perehtyä, saatikka uhrata sen enempää ajatusta edes sille, mikä vuoden 2022 kalenterini ylipäätään olisi. Tuntui kuin palaset olisivat loksahdelleet paikoilleen itsestään, kun löysin kalenterin paketista.
Olen vuosien varrella innostunut milloin mistäkin, kuten vaikka maalaamisesta tai bujoilusta, mutta en muista montaakaan kalenteria, jotka olisivat oikeasti kolahtaneet ihan täysillä tai vieneet saman tien sydämeni. Nyt sellainen oli ilmiselvästi tullut vastaan. Sen lisäksi, että utuinen, murretun vaaleanpunainen (virallinen väri on ash rose) Tinne + Mia -kalenteri on mielestäni aivan käsittämättömän kaunis ulkoa, on se sitä myös sisältä. Kalenteri on oikeastaan valmiiksi kasattu traveler´s notebook -setti, sillä siinä on kolme kuminauhoin kansiin kiinnitettävää vihkoa. Kaksi vihkoa sisältävät valmiiksi päivätyt viikkonäkymät koko vuodelle ja kolmas vihko on puolestaan kuukausivihko. Mukana on myös kaikenlaisia tyhjiä pistesivuja omia tarpeita varten. Lisäksi kansien väliin mahtuisi vielä yksi vihko kätevästi lisää.
Olen tosiaan aika perso kauniille asioille, ja tässä kalenterissa tuntui kauneutta olevan enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki tässä kokonaisuudessa on niin valmiiksi mietittyä, harmonista ja suloista. Jo pelkästään kannen oranssi kiinnitysnappi sai minut rakastumaan tuotteseen, puhumattakaan siitä, miten kaikki värit, fontit, kuviot ja lausahdukset tuntuvat olevan tarkkaan mietittyjä, ja muodostavat yhdessä melko ainutlaatuisen kokonaisuuden.
En toki perustanut tätä äkisti syntynyttä rakkauttani pelkästään kalenterin ulkonäköön, vaan odotin innolla pääseväni kokeilemaan, miten se toimisi minulla käytössä. Ja sehän toimi, paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan. Olen viime vuoden tehnyt lähinnä pelkkää bullet journalia, koska mikään valmis kalenteri ei tuntunut inspiroivan tarpeeksi paljon. Sen riskin olemassaolon tiedostin tämänkin kalenterin kohdalla.
Riski osoittautui kuitenkin aika olemattomaksi, sillä jokin tässä nimenomaisessa kalenterikokonaisuudessa iski sen verran lujaa, että pääni pursusi yhtäkkiä ideoita ja ajatuksia siitä, miten kaikin tavoin voisin sitä koristella ja mitä materiaaleja hyödyntäisin. Päädyin kaivelemaan varastojani ja löysin paljon sellaista, mille en ole aiemmin keksinyt mitään järkevää käyttöä. Tunsin oikeastaan suurta riemua siitä, että yhtäkkiä kotona tuntuikin olevan melkoinen aareaitta vaikka minkälaista materiaalia ja sälää eikä minulla edes käynyt mielessä, että tarvitsisin pakosti jotain uutta.
Testasin heti alkuunsa miten kalenterin pinnoitetut, aavistuksen kiiltäväpintaiset sivut suhtautuisivat esimerkiksi vesiväreihin tai leimasinmusteisiin. Vesivärien kohdalla jouduin valitettavasti toteamaan, että ne tulevat ihan saman tien läpi, mutta musteiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tähän asti olen hyödyntänyt kaikenlaisia tarroja, washiteippejä, lehtileikkeitä, netistä tulostettuja kuvia ja vaikka mitä muuta. Olen tämän kalenterin myötä päässyt hyvin helposti sellaiseen ajatustapaan, että mitä tahansa sälää tai silppua varastoistani löydänkin, näen siinä mahdollisuuden hyödyntää sitä kalenterissani. Ja se on ehkä ollut palkitsevinta, mitä olen tämän kalenterin käyttöön otettuani tajunnut.
Välillä arki vie mennessään ja aukeamat laahavat perässä, mutta joka kerta olen silti yhtä innoissani päästessäni tekemään jotain tähän kalenteriin. Jokainen aukeama tuntuu uudelta mahdollisuudelta yhdistellä erilaisia asioita ja löytää toimivia ja omaa silmää miellyttäviä kombinaatioita. Joka kerta tuntuu myös syntyvän jotain edes hieman erilaista. Haluaisin myös askarrella jonkinlaisia välilehtiä kansien väliin, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle.
Toivon todella, että innostukseni tätä kaunista kalenteria kohtaan kestää, sillä olen tosissani nauttinut tekemisestä enemmän kuin taas hetkeen. Kiitos siis ihanalle Omziinille vielä kerran!
