Avainsana: leimailu

Art journalia Tiian kanssa

Olen ollut innostunut art journalista jo jonkun aikaa. Parasta siinä on se, että voin toteuttaa sitä juuri niin kuin milloinkin hyvältä tuntuu. Hiljattain bongasin eräästä artikkelista nämä lauseet: ”Kuvataiteessa voi olla oma itsensä. Siinä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.”

Esittelen teille nyt yhden tuotokseni vaihe vaiheelta, kuinka toteutin sen. Jostain syystä halusin tehdä yksisarvisaiheisen työn. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sain sisällytettyä siihen senhetkisiä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia, jotka todennäköisesti näkyvät vain minulle. Aloitin hahmottelemalla yksisarvisen säästämälleni lahjapaperille.

Väritin kuvan Promarker-tusseilla, sarven maalikynällä. Rajaukset tein Staedlerin tusseilla.

Vanhoista verhoista leikkasin palat ja liimasin ne art journalissa käyttämääni skräppikirjaan. Tässä kirjassa on mustat paksut sivut, jotka kestävät hyvin kaikenlaista ”sotkottelua”.

Seuraavaksi maalasin sivun valkoisella gessolla (pensselinä käytin jostain hiusväripakkauksesta tullutta sutia). Tuolla sivun alla on myös sanomalehteä (alustana olevan lisäksi), jotta seuraava sivu ei sotkeentuisi.

Gesso kuivuu aika nopeasti, joten pääsin jatkamaan melkein saman tien. Sapluunan ja vaaleanpunaisen akryylimaalin kanssa tein nurkkiin palloja.

Tässä välissä touhusin jotain muuta, ja kun työ oli taas kuiva, jatkoin leimailemalla. Leimamusteeni alkavat olla aika loppuunkäytettyjä, joten jälki on melko hailakkaa. Vasen yläkulma meni pieleen, niinpä peitin sen myöhemmin.

Suihkin vielä akryylimaalia (punaista) aavistuksen ennen yksisarvisen kiinnittämistä. Kaulaan pujotin pätkän juuttinarua ja liimauksen tein askartelulakalla (matta) laittamalla sitä vähän alle ja pensselillä maalaten päälle.

Tekstilaput on leikattu mustasta nahkapaperista. Nahkapaperi kannattaa kastella ja sen jälkeen rutata ja rytistellä. Näin tulee elävämpi, nahkamainen pinta. Tekstit leimasin valkoisella musteella.

Yksisarvinen sai vielä pintaansa valkoisia pisteitä maalitussilla, samoin tekstilappuihin lisäsin pieniä pisteitä reunoihin. Vasemmassa yläkulmassa on valkoisella helmiäiskohomaalilla muutamat pallerot. Tässä kohtaa tuijottelin työtä jonkun aikaa ja totesin, että se on valmis!

Oma kokemukseni on, että olipa sitten visio valmiista tai ei, niin lopputulos on kuitenkin aina yllätys.

Voin suositella art journalia lämpimästi jokaiselle. Sen ja itsensä toteuttamiseen ei tarvitse välttämättä investoida kalliisti. Vain mielikuvitus on rajana sen suhteen mitä materiaalia käyttää. Ja tarvikkeita voi halutessaan hankkia pikkuhiljaa. Minä aloitin aikanaan pelkillä kynillä, piirtäen.

Ihanaa kevättä jokaiselle! Artjournaloimisiin!

-Tiia

Art journal with Inka osa 2

Helou helou helou! Reilu kuukausi sitten kirjoitin tänne ensimmäisen art journal with me-postaukseni, ja tämän päiväinen postaus on siihen jatkoa. Samalla teemalla nimittäin mennään, art journaliin sivun tekemisellä. Viimeksi värimaailma syntyneelle sivulle oli sinertävä ripauksella violettia, tänään mennään pirteällä pinkillä.

Tällä kertaa unohdin iloisesti sivun pohjustamisen, mutta ihan kivasti kesti paperi suoraankin suditut akryylimaalit. Lorotin tummempaa pinkkiä purkista suoraan art journaliin, ja levitin sen vaakavedoin kauttaaltaan sivulle. En odotellut kuivumista, vaan tiputtelin vaaleanpunaista maalia suoraan märän pinkin maalin päälle. Sitten äkkiä sudin dippaus vesimukissa, ja vaalean värin levitys niin ikään vaakavedoin. Sudin fiilispohjalta niin kauan, kunnes alkoi näyttää omaan silmään siltä että värit olivat sopivasi sulautuneet toisiinsa.


Maalin kuivuessa pengoin leimasintarvikekätköäni, ja noukin sieltä kuvassa näkyvän leiman ja mustetyynyn. Leimasin kukkaiskuviota Versafinen mustalla musteella sinne tänne sivua. Hauskaa muuten miten sitä kehittääkin itselleen nopeasti kaavoja ja tapoja toimia – olin jo aloittamassa leimaamaan kuviota vain sivun alareunaan, kunnes muistin että edellisessä postauksessa tein juuri niin. Josko kokeilisi hieman vaihtelua kuitenkin, ja niimpä luovuin tästä ajatuksesta.

Leimaamisen jälkeen seuraavana työvaiheena nappasin käteen kaksi akryylimaalitussia, ja aloin roiskia. Itselleni on suhteellisen tuore ahaa-elämys, että maalitusseillakin pystyy tosiaan roiskeita tekemään. Ja täytyy myöntää että olen ehkä naurettavankin innoissani tästä! Vaatii suhteellisen napakkaa heilautusliikettä, että maalin saa kynästä roiskahtamaan. Kannattaa huomioda, kuten muutenkin roiskeita tehdessä, että ympäristö kannattaa suojata hyvin. Itse pidän työalustana usein sanomalehteä, mutta tällä kertaa roiskin iloisesti senkin reunojen yli – onneksi oli kosteuspyyhkeet käden ulottuvilla. Ne ovat muuten tarvike, joka kannattaa pitää lähettyvillä esimerksiksi maalaillessa tai leimatessa, niillä on todella kätevä puhdistaa sekä leimoista ylijäämämusteet että maaliroiskeet sieltä minne niiden ei pitänyt päätyä!

Halusin sivulle jonkin lauseen, ja pistin Pinterestin laulamaan kevät-aiheisten lainausten löytämiseksi. Siinä ei kauaa mennytkään, kun sopiva lause osui kohdalle, se sopi kevätfiilistely mielentilaani sekä sivulle. Kirjoitin sen mustalla Marvyn tussilla, Tombown Dual Brushit ovat hyvinkin vastaavia. Samalla kynällä vedin vielä hieman niin isompaa kun lyhyempääkin katkoviivaa kehystämään sivua.

Voi pojat että muuten osaakin ärsyttää, kun on tusannut yhden sivun parissa jo hyvän tovin, saanut sen valmiiksi, ottanut ja muokannut kuvat postausta varten.. ja vasta kun kirjoittaa tekstiosuutta, huomaa että sivun tekstissä on painovirheen paholainen! Ihan omin pikku kätösin kirjoitettu kirjoitusvirhe. Muuutta, tämä on oiva tilaisuus harjoitella armollisuutta itseään kohtaan, otetaan tämä siltä kantilta.

Vihoviimeisenä loppusilauksena korostin leimakuvan kukkasten varsia samalla maalitussilla, kuin roiskeetkin. Nousivat heti enemmän esiin taustastaan.

Semmoista tällä kertaa, hieman vähempi vaiheinen ja yksinkertaisempi sivu kuin ensimmäisellä kertaa. Mutta joskushan vähemmän on enemmän! Kumpi sivu miellytti enemmän sinun silmääsi?

Yours truly, Inka ♥