Avainsana: leimailu

Leimaus – Käsitellen

Dylusions -tuotteet saatu kaupallisena yhteistyönä Käsitellen kanssa.

Leimailu kuuluu osana kalenteriharrastukseen, ja sitä voi hyödyntää monella tavalla. Esittelen postauksessa miten Dylusionin leimailutarvikkeet toimivat testissä. Dylusions Creative Dyary mustesetissä on neljää väriä – Bubblegum Pink, Dirty Martini, Calypso Teal sekä Black Marble. Musteet ovat happovapaita, myrkyttömiä, haalistumattomia sekä vedenkestäviä. Vedenkestävyytensä ansiosta leimausjälkeä voi värittää vaikka vesiväreillä.

Yhteistyönä olen saanut myös kolme erilaista leimasinsettiä – Dylusions Dyalog leimasinsetit All The Right Boxes, Numerology ja Blind Date. Näillä voisi tehdä leimaten omat kalenteri-insertit, mutta toimivat hyvin myös leimatessa isompana taustana. Yhdistämällä isolle akryylipalikalle mieleiseensä tapaan erilaisia leimoja, käyttäen yhtenä isona leimasimena. Tuoteperheen Journal Block akryylipalikka on suuri ja monikäyttöinen. Leimausten pohjana toimi Dyalog Insert Book Agenda.

Dylusions -leimamusteilla voi leimata saman sarjan akryylimaalienkin päälle. Valitsin tähän testiin maalisävyt Lemon Zest sekä Pink Flamingo. Maalin päälle leimatessa on hyvä antaa leimamusteen rauhassa kuivua, tai kuivattaa puhaltimella. Muste on märkää, kun se kiiltää valossa. Omat testikerrokset olivat ohuita ja kuivattamista ei tarvittu. Dylusions Paint Pens paketissa on musta ja valkoinen maalikynä, niillä saa kivaa efektiä leimailun päälle. Mustalla voi peittää haluttuja kohtia tai doodlailla, sekä valkoisella korostaa. Pohjana toimi Dyalog Insert Book Backgrounds 2.

Leimaten voi myös tehdä tarroja valmiille tarrapaperille tai vaikka vesiväripaperille. Vedenkestävyytensä ansiosta musteet kestävät leviämättä erilaiset vesipohjaiset väritykset. Leimaten voi tehdä myös itse die cutseja, valmiita to do-listoja tai trackereita kalenteriin, sekä koristella jo valmiita koristeta. Vedenkestävyys on itselleni tärkeä ominaisuus musteissa. Muistakaa säilyttää musteet oikein ja puhdistaa leimat aina käytön jälkeen, jotta ne pysyvät hyvänä. Pidän musteet oikein päin ja suojassa auringolta sekä kuumuudelta. Itse leimat putsaan vauvojen kosteuspyyhkeisiin. Puhdistusaineet voivat haurastuttaa leimoja.

Tiedän monia, joita leimailu kiehtoo, mutta se ei tunnu yhtään omalta. Tähän määrään lääkkeeksi treeniä, treeniä ja treeniä, kukaan ei ole seppä syntyessään. En ole pitkään aikaan itsekkään leimaillut ja sen huomasin kriittisestä suhtautumisesta omaan tekemiseen. Tähän sama mantra: antaa luovuuden viedä. Ja elämä, eikä varsinkaan kalenterituunailu, ole niin vakavaa.

– Linksu

Jonkinlainen matkapäiväkirja

Vietin perheineni kolme vuotta USA:ssa ja lyhyiden lomien puitteissa yritimme nähdä mahdollisimman paljon mielenkiintoisia paikkoja. Reilut puoli vuotta Suomeen paluun jälkeen havahduin siihen, että kaikki nuo reissut olivat kuvina levällään puhelimissa, ulkoisilla kovalevyillä ja läppärissä ja päätin laittaa kaikki yksiin kansiin.

Suunnittelen matkani aina huolellisesti etukäteen: teen vertailua hotelleista, varmistan parhaat reitit, tutkin ravintolatarjontaa ja niin edelleen, vaikken mitään lukkoonlyötyä päiväohjelmaa teekään.  

Ihastelen ”oikeita” matkapäiväkirjoja, joissa suunnittelut on saatu samoihin kansiin itse reissun kanssa, mutta tässä tapauksessa se ei tuntunut luontevalta, koska kasasin kirjaa vasta jälkikäteen.

Tein ensin aikajanan, koska minulle oli tärkeää, että reissut ovat kirjassa oikeassa kronologisessa järjestyksessä. Seuraavaksi oli vuorossa kuvien valinta – tässä kohtaa meinasi välillä usko loppua, kun materiaalia oli niin tolkuttoman paljon! Mutta oli myös uskomattoman ihanaa muistella mukavia hetkiä ja kuvista näki hyvin myös, kuinka paljon lapset tuon kolmen vuoden aikana kasvoivat. Tilasin kuvat Ifolorilta, jonka hinta/laatu-suhteeseen olen aina ollut tyytyväinen. Joitain alkuperäisiä esitteitä, karttoja ja lipunkantoja selvisi muutosta, ja sen lisäksi tulostin netistä lisää rekvisiittaa.

Seuraavaksi oli vuorossa sopivien kirjojen metsästäminen, halusin mustat kierresivut kompaktissa koossa. Lopulta sopivat kirjat löytyivät Suomalaisesta Kirjakaupasta, kuten myös mustille sivuille passelit geelikynät.

Lähdin kokoamaan kirjaa niin, että levitin aina yhden reissun kuvat ja mahdolliset muut materiaalit esille. Sommittelin kokonaisuuden valmiiksi ensin, siis lähinnä päätin mitkä kuvat tulevat samalle aukeamalle, ja sitten lähdin tekemään yksittäisiä sivuja. Joillekin sivuille koristelut tulivat kuin itsestään, toiset kuvat taas eivät tuntuneet kaipaavan mitään muuta kuin mustan taustan. 

Valitsin kierresivuisen kirjan, jotta sain tarvittaessa lisättyä sivuja väliin. Jotkin esitteet pääsivät sellaisenaan uusiksi sivuiksi. Lisäsin myös pieniä välisivuja, joihin kirjoitin huomioita tai muistoja.

Hienomotoriikka sai harjoitusta, kun leikkelin lisäsivuihin reiät saksilla.

Yhdistelin koristeluissa ostettuja ja itse printattuja tarroja, lehtileikkeitä, washiteippiä, leimoja, die cut –kuvia ja omia ja lasten piirustuksia.

Aikaa kului melko paljon, mutta tein tätä pikkuhiljaa aina silloin, kun oli inspiraatiota ja mahdollisuus. Uskoisin koko perheemme palaavan näiden kirjojen pariin vielä monta kertaa tulevina vuosina.

-Kati