Avainsana: leikekuvat


loka
2020

Tee se itse – Pussituunaus

categories: DoubleTuesday

Pussituunaus – sellaiseksi nimesin puolivahingossa kesällä syntyneen ideani. Esittelin uuden systeemini ohimennen Kalenterimanian Facebook-ryhmässä ja koska se sai valtavasti positiivista ja innostunutta palautetta, päätin kirjoittaa aiheesta jäsenpostauksen.

Minulla oli kalenteriaskartelun kanssa sama ongelma kuin useimmilla naisilla vaatteiden kanssa – kaappi täynnä vaatteita, muttei koskaan mitään päällepantavaa. Askartelulipastoni pursuili tarroja niin kansioissa, kirjoissa kuin irtonaisina arkkeina, jotka olivat liian isoja mahtumaan yhteenkään kansiooni sekä washiteippejä, diecutseja ja lehtileikkeitä, joita aioin käyttää ”sitten joskus johonkin”. Kuulostaako tutulta? Vaikka pidän tuunaamisesta, se oli uuvuttavaa, koska aikaa meni valtavasti yhteensopivien materiaalien etsimiseen, kun tavoitteena oli luoda värimaailmaltaan yhtenäisiä ja harmonisia aukeamia. Harvoin jaksoin kolmea viikkoa pidempään, koska urakkaan oli välillä jopa henkisesti valmistauduttava. Sitten tuli turhautuminen ja kiinnostuksen lopahtaminen, ja uutta inspiraatiota etsittiin ostamalla lisää tuunaustarvikkeita, joiden selaamiseen kului taas
entistä enemmän aikaa. Kamala kierre.

Eräänä päivänä otin käteen sakset ja silppusin lähes koko tarravarastoni melkeinpä yksittäisiksi tarroiksi. Sitten lajittelin tarrat teeman ja/tai värin mukaan pieniin pusseihin, laitoin pusseihin yhteensopivat washit ja sujautin mukaan ne pahimmillaan yli 10 vuotta käyttöä odottaneet lehtileikkeetkin. Nimesin siis systeemin pussituunaukseksi, mutta tee-se itse-kitti (kalenterituunauksessa esim. yhdelle viikkoaukeamalle tarkoitettu yhteensopiva koristelusetti) on varmastikin paremmin kuvaava ilmaus.

Myös ne ihanimmat Mambin (Me and My Big Ideas) tarrakirjat kokivat saman kohtalon.

Käyttämäni pussit olivat 25 kappaleen paketeissa ja minulta kului melkein neljä pakettia. Pusseja tuli siis lopulta yhteensä lähemmäs sata kappaletta – kyllä, SATA. Lisäksi monessa pussissa on koristeita kahden, ehkä jopa kolmen aukeaman verran, joten nopealla laskutoimituksella minun pitäisi pystyä koristelemaan nykyisellä varastollani vähintään kahden vuoden kalenteriaukeamat, ehkä jopa neljän. Olin elänyt täydellisessä harhakuvitelmassa, että jos tuunaan runsaammalla koristelutyylillä, loppuvat tarvikkeeni alta aikayksikön. Luulin myös, ettei minulla ole juuri lainkaan yhteensopivia tarroja tai teippejä, sillä hyvin usein aukeama on jäänyt todella valjuksi, kun en ole löytänyt alkuperäiseen visiooni sopivia koristeita.

Muistan eräänkin surullisen kuuluisan keltaisen aukeaman, joka taisi taas kerran saada plannerointi-intoni lopahtamaan. Viiden keltaisen tarran jälkeen en vain yksinkertaisesti löytänyt enempää sopivia koristeita, mutta tämä johtui siitä, etten nähnyt niin sanotusti metsää puilta. Nyt minulla odottaa kaksi pussillista keltaisia tarroja, toinen kirkkaita ja toinen murretun sävyisiä, seuraavaa kertaa, kun haluan toteuttaa keltaisen aukeaman. Tai sitten lopputulos on ollut ainakin omaan silmääni vain kamala sekasotku, kun taas kaikkien muiden aukeamat olivat sointuvia, sommiteltuja ja äärettömän kauniita katsella.

Tämän järkytyksen myötä sovin itseni kanssa myös kohtuullisen tiukasta ostolakosta kalenteritarvikkeiden suhteen, sillä en voi todellakaan enää käyttää tekosyynä sitä, ettei minulla muka olisi tuunaustarvikkeita tai mitenkään väittää tarvitsevani lisää. Saan hankkia ainoastaan loppuneiden tilalle sellaisia, joita käytän säännöllisesti, kuten sauna-tekstitarroja tai kodinhoitoon ja laskuihin liittyviä tarroja. Pussituksen jälkeen jäljelle jääneet, yksinkertaisesti omassa käytössäni ei-niin-mihinkään sopivat tarvikkeet pistin kiertoon ja osan myin Kalenterimanian kirppiksellä.

Kuinka pussituunaus sitten on toiminut? Liityin Kalenterimaniaan helmikuussa 2017 enkä koko tänä aikana ollut koristellut kuukauttakaan yhtäjaksoisesti. Tätä kirjoittaessani kalenterissani on kahdeksan perättäistä koristeltua viikkoa, jotka miellyttävät omaa silmääni koko ajan enemmän, ja lisäksi olen tehnyt viikkopohjat lähes koko loppuvuodelle! Tuunaaminen on helppoa, kohtuullisen nopeaa ja hauskaa, kun minun tarvitsee vain sommitella valmiiksi valitut koristeet sivuille. Lisäksi pienet pussit olisi helppo ottaa mukaan, joten reissun päällä tuunaaminenkin kävisi todella näppärästi! Olen myös käyttänyt rohkeammin jopa niitä vuosia hilloamiani tarroja, sillä muihin yhteensopiviin koristeisiin yhdistettynä ne tuntuvat pääsevän oikeuksiinsa. Lisäksi arkista irti leikatut tarrat ainakin minun on helpompi ottaa käyttöön, kun tarkoituksella houkuttelevaksi suunnitellun arkin herkullinen harmonia on rikottu. Ymmärrän kyllä, että pelkkä ajatuskin varmasti puistattaa monia kalenterimaanikoita, sillä itsekin sain valtavasti visuaalista mielihyvää kauniiden arkkien katselusta ja erityisesti Mambin tarrakirjat ovat kuin karkkipusseja.

Haastankin teidät kaikki kokoamaan itse yhteensopivia koristelupaketteja omista varastoistanne!


Ihanaa syksyä <3
Tiina T.


kesä
2020

Kirjoittamisen merkitys omassa arjessa

categories: Maanantaimania

Postauksessa näkyvä muistikirja ostettu alennuskoodilla Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Haluan käyttää tämän postausvuoron kertomalla teille asiasta, josta on tullut minulle lyhyessä ajassa todellinen henkireikä. Jotkut kutsuvat sitä journalingiksi, jotkut päiväkirjan kirjoittamiseksi, jotkut joksikin muuksi toteutustavasta riippuen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse kutsun sitä vähän miksi milloinkin, mutta nimitystä tärkeämpää on se, mitä se on minulle antanut. 

Olen aina kirjoittanut paljon. Kaapin perukoilta löytyy iso kasa täytettyjä päiväkirjoja vuosien varrelta, sekä erilaisia runovihkoja. Tietokoneen syövereistä löytyy valmiita ja keskeneräisiä tekstejä ihan laidasta laitaan. Välillä kuitenkin elämä vie niin tyystin mukanaan, että sitä kuin huomaamattaan luopuu jostakin itselleen ennen kovin tärkeästä. Niin kävi minullekin. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä epäsäännöllisemmin enää kirjoitin. Kokonaan en ole missään vaiheessa sitä lopettanut, mutta olen useamman kerran tuntenut suurta haikeutta miettiessäni, miten pieni tila sille on elämässäni jäänyt. Traveler’s Notebookin välissä oleva, satunnaisesti lisätäytettä saanut runovihko, oli pitkään ainut kirjoittamisen muoto jota jaksoin ylläpitää. 

Jossain kohtaa termi journaling kantautui korviini ja alkoi näkyä Kalenterimanian Facebook-ryhmän seinälläkin jatkuvasti. Toteutustapoja oli tietysti yhtä monta kuin tekijöitäkin. Kauniisti koristellut muistikirjojen aukeamat, jotka myöhemmin täyttyisivät tekstistä, inspiroivat minua valtavan paljon. Olin jo pitkään halunnut kokeilla Leuchtturm1917-muistikirjaa, mutta koska en enää säännöllisesti bujoile, en keksinyt mitään riittävän hyvää käyttätarkoitusta sille. Nyt tietysti näin tilaisuuteni vihdoin tulleen ja kävinkin ostamassa vaaleanvihreän pistesivuisen Letun Suomalaisesta Kirjakaupasta. Tämän jälkeen uppouduin tuntikausiksi Pinterestiin ja suorastaan ahmin silmilläni toinen toistaan kauniimpia inspiraatiokuvia, jotka ehdottomasti halusin nähdä oman muistikirjani sivuilla. Tulostin muutaman kuvan ja lähdin varovasti kokeilemaan. 

Nyt, noin kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin, olen kirjoittanut muistikirjaan joka päivä. En siksi, että haluan väkisin ylläpitää uudelleen löytämääni tapaa tai siksi, että se on nyt muodikasta. Teen sitä siksi, että saan siitä joka kerta jotain. Aukeamien koristelu on mielestäni rentouttavaa, ja tässä tapauksessa se tapahtuu hyvin matalalla kynnyksellä. Fiiliksestä riippuen voin käyttää koristelussa milloin mitäkin, kuten tulostettuja kuvia, washiteippiä, tarroja, leimasinmusteita tai die cutseja. Joskus tekee mieli koristella enemmän, joskus vähemmän. Yleensä en mieti asiaa etukäteen, vaan valitsen joitain elementtejä, jotka sitten asettelen aukeamalle jotenkin. 

Itse kirjoittamisesta on muodostunut minulle henkireikä, kuten alussa totesin. Oma kirjoittamiseni taitaa olla kaikkein lähinnä päiväkirjan kirjoittamista, mutta en ole toisaalta kokenut tarpeelliseksi sen enempää lokeroida sitä mihinkään. Joskus kirjoitan enemmän mitä minäkin päivänä on tapahtunut, joskus taas teksti sisältää enemmän tajunnanvirtaa ja ajatusten purkua. Olen tehnyt kirjoittamisesta itselleni välineen käsitellä päässäni pyörivää kaaosta,  kiireistä arkea sekä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Olen kirjoittanut niin ahkerasti, että olen jopa onnistunut kuluttamaan musteen loppuun jo useammasta käyttämästäni kynästä! 

Rakas Lettuni on myös alkanut voida varsin paksusti, vaikka sivuja on edelleen paljon jäljellä. Vaikka tilaa on, olen jo alkanut mielessäni pohtia seuraavan muistikirjan värivalintaa. Nyt jo nimittäin tiedän, että seuraava on tulossa. Tiedän myös, että haluan jatkaa Leuchtturmilla, koska en muista milloinkaan ihastuneeni mihinkään muistikirjaan yhtä palavasti. 

Jos joskus jää yksi päivä välistä tai tulee pidempi jakso, kun en ehdi tai jaksa kirjoittaa, ei maailmani kaadu siihen. Tärkeintä nimittäin on löytää ne asiat, jotka palvelevat parhaiten omia tarpeita ja omaa elämää. Toistaiseksi olen kokenut hyvin tärkeäksi löytää jokaisesta päivästä sen pienen hetken, kun istahdan alas, otan kynän käteen ja annan ajatusten viedä. Se voimaannuttaa. 

-Carita