Avainsana: lehtileikkeet

Ajatuksia art journal-haasteesta

Huhtikuun alkupuoliskolla pyöri ryhmässä ensimmäinen Kalenterimanian art journal-haaste. Kyseisen haasteen idointi lähti käyntiin jo Tammikuun puolella, kun kalenterimaanikko-Sari heitti siitä minulle kysymyksen. ”Eikö Kalenterimaniassa voisi olla jokin art journal-haaste?” Siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti! Kaikki jotka haasteesta tykkäsivät, voivat siis kiittää Saria idean alkuunpanemisesta.

Pallottelin paljon erilaisia ajatuksia siitä minkä tyyppisen haasteen haluaisin suunnitella, ja lopulta päädyin paneutumaan ajatukseen niin sanotusti askelein tehtävästä työstä. Ja lopputuloksenahan olikin tosiaan 10 päivän haaste, jossa joka päivä julkaistiin yksi uusi aihe/teema jolla työtä jatkaa.

Seuraavaksi koittikin sen haastavin vaihe suunnittelussa – mitä askeleita tähän nyt sitten laittaisi? Ja missä järjestyksessä? Itse käytän art journalissani useampia erikoisaineitakin, kuten esimerkiksi gessoa ja kohopastoja. Siis tarvikkeita joita ei jokaiselta heti hyllystä löydy, harvemmin ainakaan jos ei art journalia tai muuta mixed mediaa harrasta. Tälläisiä aineita olisi ollut itselleni helppo lähteä asettamaan päivien aiheiksi, tai no tässä tapauksessa aineiksi, mutta en halunnut rajata haasteen osallistujia kaapeista löytyvien tarveaineiden perusteella. Ja sen perusteella miten monta kertaa ryhmässä kommentoitiin haastetta mukavaksi koska siihen oli matala kynnys osallistua, oli tämä juuri oikea valinta! Tärkeä kriteeri suunnittelussa oli juuri se, että jokaisen päivän askeleen pystyi toteuttamaan mahdollisimman yksinkertaisillakin tarvikkeilla niin halutessaan.

Sitten piti miettiä sitä, että miten tarkaksi aiheet rajaisi. Laittaisiko esimerkiksi yhdeksi aiheeksi ”nappi”? Vai superlaajasti, vaikkapa ”jotain mistä sinä pidät”? Halusin löytää näiden kahden väliltä kultaisen keskitien. Aiheet joista selkeästi voisi katsomalla tunnistaa että mitkä askeleet ovat missäkin kohtaa työssä, mutta kuitenkin tarpeeksi laajat jotta jokainen pääsee itse valitsemaan millä välineillä ja miten kohdan haluaa toteuttaa.

Kun alkoi hahmottua että millaiset olisivat erilaiset kymmenen askelta, pohdin pitkään vielä niiden järjestystä. Ja sitä, että olivathan ne varmasti sellaiset, että ne voisi tehdä ilman erikoisia välineitä. Leimaaminen ja sabluunan käyttö olivat esimerkiksi kohdat joista olin tehnyt itselleni jo etukäteen listat vinkeistä, joita voisi antaa jos jollekkin tulisi tenkkapoo varsinaisen leiman tai sabluunan puuttuessa. Mutta eipä juuri tarvinnut avittaa ideoinnissa, kun osallistujat keksivätkin paljon omaa listaani parempia ja kekseliäämpiä ideoita. Vai kuinka moni ajattelee ensimmäisenä perunansurvinta sabluunasta puhuttaessa? No luovat kalenterimaanikot tietenkin, loistavaa!

Ja sitten koitti haasteen ensimmäinen päivä. Ja voi pojat! Kuinka moni lähtikään oikeasti mukaan toteuttamaan haastetta. Moni! Ja kuinka moni vieläpä sellainen, jotka omien sanojensa mukaan eivät olleet vastaavaa ennen tehneet. Ensimmäisen päivän iltana kun katsoin ryhmän art journal-kansioon, oli siellä jo silloin 24 kuvaa! Jännitin siis etukäteen ihan turhaan että olisko tämä koko juttu kuitenkin ihan tylsä ja ”mitä jos kaikki pettyykin kauheasti millainen tämä haaste on”.

Haasteen edetessä lähti lähes joka päivä joku uusi mukaan, mikä oli hienoa. Ei todellakaan haitannut vaikkei olisikaan kerennyt aloittaa ensimmäisenä päivänä, vaan hyvin pystyi kirimään myöhemminkin aloitettua haasteen kiinni. Ja niin haasteen päiväkohtaiset ketjut kuin kansiokin alkoivat täyttyä mitä erilaisemmista kuvista haasteeseen osallistujilta. Näiden kuvien tupsahteleminen pitkin päivää Facebook-feedille oli itselleni inspiroivinta mitä muistan pitkään aikaan tapahtuneen! Miten monia ideoita, miten mahtavia oivalluksia.

Nyt kun haaste on ohi, olen palannut selaamaan kuvia kansiosta jo moneen kertaan. Niiin upeita töitä, ja materiaaleja joita en itse ollut ikinä ajatellut hyödyntäväni. Mutta nytpä ajattelen, kiitos siis siitä kaikille kuviaan jakaneille. Tämä sama inspiroituminen pätee myös kaikkiin muihin kuviin ryhmässä, joten ladatkaa rohkeasti kuvia kansioihin kalentereistanne, bujoistanne ja kaikesta harrastukseen liittyvästä. Ne voivat inspiroida muita suuresti, vaikka itse ei sitä käsittäisikään. Jaettu ilo ja inspiraatio, paras ilo ja inspiraatio!

Halusin listata tähän vielä muutamia haasteessa osallistujien käyttämiä materiaaleja ja tekniikoita, joiden käyttö sai itselläni leuan hieman loksahtamaan auki ihastuksesta ja ajatukset laukkaamaan;

  • perunasurvin sabluunana
  • kumihanskoista paloja ”jotain vihreää”-päivänä
  • revittynä kirjekuoren sisäpuolta, sellaista mustavalkokuvioista jota usein laskujen kuorissa on
  • leimasimena käytettynä mariskooli, viinipullon pohja ja kiintoavain
  • valkoisten höyhenien värjääminen itse vesiväreillä vihreäksi

I-ha-naa luovuutta!

Postauksen kuvituksessa näkyy vaihejärjestyksessä se, miten itse toteutin tämän haasteen. Tässä vielä kuitenkin kirjallisena 10 vaihetta ja allekirjoittaneelta niiden toteutusratkaisu, siltä varalta että kuvat eivät täysin avaa kaikkia kohtia!

  1. Viivoja/raitoja – ohutta keltaista washia ja vaaleanpunaista maalitussia.
  2. Jotain revittyä – revittyjä paloja suodatinpussista ja maalarinteipistä.
  3. Jotain keltaista – keltaista akryylimaalia.
  4. Lehdestä leikattu kuva – alpakka/laama-eläin.
  5. Jotain leimattua – tekstitaustaleimasimella sinne tänne leimausta.
  6. Jotain sabluunalla – keltaista akryylisprayta sabluunan läpi.
  7. Jotain vihreää – vihreää akryylimaalia pehmeästi siveltimellä tuputellen.
  8. Jokin teksti – Tim Holtzin tarravihkosta kahteen osaan leikattuna tarra.
  9. Maalia – valkoisella akryylimaalilla roiskeita.
  10. Yksityiskohtia/viimeistelyä kynällä – valkoisella maalitussilla lehdestä leikatun kuvan sekä tekstitarrojen ympyröinti.

Iso, iso kiitos kaikille osallistuneille, tätä oli huippua seurata miten kukakin työtään teki. Moni kyseli pitkin haastetta että tuleeko näitä lisää ja koska. Voin luvata että aivan varmasti tulee! Joka kuukausittaista tai muutenkaan vakituisella aikataululla olevaa ei kumminkaan tästä tule, vaan ryhmässä kyllä ilmoitellaan heti kun seuraava on tulossa. Pysyy kenties haasteen viehätyskin erilaisena jos ei heti niin sanotusti makeaa mahan täydeltä..hih! Katsellaan tuossa kesän kynnyksellä taas.

Toivottavasti tämä innosti kokeilemaan uusia asioita, ja ne jotka aloittivat ensimmäistä art journaliaan tällä haastella, saivat kipinän jatkaa kokeiluja ja luomista. Yhdistämällä tämän haasteen myötä ehkä uusia, nyt tutuksi tulleita tekniikoita, muilta bongattuja ideoita ja luomalla uudelleen omasta haastetyöstään lemppariasioitaan saa jo varmasti monia uusia ideoita kokeiltavaksi! Itse ainakin poimin listaan ylös teiltä bongattuja ideoita joita on pakko päästä testaamaan itsekin.

♥, Inka

Täydellinen hurahdus – minun bujo-polkuni

Missä vaiheessa tilanne ryöstäytyi käsistä, kysyn itseltäni. Istun lempituolillani ja katson edessäni olevaa pöytää täynnä washiteippejä, vanhoja kirjojen sivuja, kyniä ja leimasimia. Kysymykseni tosin ei ole syyllisyyttä tai katumusta täynnä, vaan kuplivaa iloa ja onnea. Olen vihdoin löytänyt kanavan ilmaista itseäni tavalla, joka asettaa tietyt reunaehdot, mutta samalla sallii hurjan määrän ilmaisunvapautta.

Nämä asiat toistuvat joka kuukausi; kuukauden aloitussivu sekä kuukauden rivit eli päivän tapahtumat muutamalla sanalla.

Bullet journal-harrastukseni alkoi aivan yllättäen ja puskista. Olin kuullut kyseisestä termistä aikaisemminkin, mutta en ollut vaivautunut ottamaan asiasta selkoa. Se ei kiinnostanut tarpeeksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ymmärrä miksi. Olinhan aina jemmannut kauniita kuvia ja tekstinpätkiä vihkojen väliin, innostunut väreistä ja kynistä. Askarteluosastot olivat lemppariosastojani, muiden tutkaillessa meikkihyllyjen valikoimaa. Mutta kai tässäkin kävi samalla tavalla kuin monessa muussakin tapauksessa, ensitutustuminen kävi ystävän kautta. Hän esitteli omaa bujoaan, tarroja, teippejä, tekstausta. Mielenkiintoni heräsi. Ystävä tarjosi aloituspaketin, ilmaiseksi totta kai. Pian jo huomasin tulevani kaupasta ulos ihka oma bullet journal muistikirja kainalossa. Olin koukussa.

Yksi harvoista trackkereistä bujossani, jonka olen jaksanut täyttää loppuun asti. Tässä seurasin kuukauden ajan unimäärääni.

Oma bujoni ei noudata mitään tiettyä kaavaa. Pidän siitä, että vihko tarjoaa tietyt raamit, minkä sisällä toimitaan, mutta muuten kaikki muu on omasta luovuudesta kiinni. Olen käyttänyt trackereita eli jonkun asian seuraamistaulukkoa vain muutaman kerran. Year at a glance eli vuosikalenteria unohdin täyttää, siellä taisi loppujen lopuksi olla merkattuna vain läheisten syntymäpäivät. Sivunnumeroita en myöskään harrasta. Jätän sen sijaan sinne tänne tyhjiä sivuja, joihin voin palata myöhemmin kirjoittamaan mieleen putkahtelevia asioita . Kuukauden aloitussivu, päivän tapahtumat yhdellä rivillä ja viikkonäkymät on kolme asiaa, joista pidän kiinni ja jotka toistuvat joka kuukausi. Viikkonäkymiin merkkaan menot, tapahtumat, työasiat, mutta myös kivat muistot. Usein liimaan kuvia, kuitteja, karkkien käärepapereita tai muuta mitä sillä viikolla on tarttunut matkaan vaikka ystävän kanssa kahvilla käynniltä. Koristelen vihkoani paljon vanhojen kirjojen sivuilla, tarroilla ja washiteipeillä.

Tyylini on melko pelkistetty ja yksinkertainen. Vaikka usein muissa asioissa ajattelen ”mielummin överit kuin vajarit”, haluan pitää bujoni simppelinä ja raikkaana. Se auttaa myös jäsentämään ja laittamaan ylös ajatuksia, kun sivut eivät ole valmiiksi jo supertäynnä. Värien harmonia on tärkeää. Pidän siitä, että viikkoaukeamien tunnelman näkee jo yhdellä vilkaisulla. Kurjan viikon henki saattaa helposti näkyä myös viikon teemassa. Värit ovat tummempia tai vaihtoehtoisesti hyvin kirkkaita ja piristäviä. Mukana saattaa olla myös tsemppilauseita, stay positive! Hahmotan maailmaa muutenkin hyvin vahvasti värien kautta. Näin keväisin, lämmin okran keltainen on ehdottomasti voimavärini.

Koska hyvin paljon käyttämistäni materiaaleista tulee eteeni ilmaiseksi tai hyvin edullisesti, en juurikaan osta uutena mitään. Poikkeuksena ovat washiteipit, joita olen tilannut paljon Aliexpressiltä. Siellä on myös hyvät tarravalikoimat, joita olen hyödyntänyt. Tähän harrastukseen saa upotettua juuri niin suuren määrän rahaa kuin haluaa ja enemmänkin. Olen iloinen, että joitakin suuria hankintoja lukuunottamatta käytän bujoiluuni hyvin kohtuullisia summia. Tämä seikka todistaa omalta osaltaan sen, että bullet journailu sopii ihan jokaiselle. Tämä harrastus ei katso ikää, sukupuolta, varallisuutta ja se yhdistää aivan valtavan määrän ihmisiä ympäri tätä kaunista palloamme. Olen superiloinen, että saan olla osa tätä ihanaa yhteisöä.

Olen tehnyt joka lomamatkalta päiväkirjamaiset aukeamat, joihin olen liittänyt kuvia, kuitteja ja muita mukaan tarttuneita muistoja. Tämä aukeama on aloitussivu Thaimaan reissun matkakertomuksesta.

-Sanni K