Avainsana: lapsiperhearki

Perjantaipäiväkirja – Suvi

Moikka taas päiväkirja. Tai no. Siitä onkin ilmeisesti yli vuosi, kun olen viimeksi tätä päiväkirjaa kirjoittanut. Osuvaa sinänsä, kun fyysinenkin päiväkirja olisi saattanut jäädä samalla lailla hunningolle. Kerroin ensimmäisessä perjantaipäiväkirjassani matkastani AD/HD:n kanssa. Tällä kerralla voisin kertoa, mitä mulle kuuluu just nyt ja miten mulla sujuu.

Olen nyt palannut äitiyslomalta osa-aikaisesti työelämään. Nyt ainakin kesän loppuun asti nautin vielä neljä päivää viikossa lasten ja aviomiehen kanssa kotona olemisesta, ja toisaalta myös nautin kolme päivää viikossa töissä käymisestä. Työelämä tuntuu nyt todella hyvältä, raskaalta, mutta hyvältä. Tiedostan erittäin hyvin, että viisipäiväinen työviikko olisi minulle vielä tässä vaiheessa liian raskas. Huomaan, että työpäivien jälkeen energiat ovat matalalla ja siksi yritän pitää ”vapaa-ajan odotukset” sitäkin matalammalla. Käytän sitten yleensä ensimmäisen vapaapäivän tiskeihin, pyykkeihin ja yleisen siisteyden etsimiseen. Vastaavasti myös ”viimeinen vapaapäivä” kuluu osittain tulevan kolmen päivän valmisteluun; etsin valmiiksi kaikille puhtaat sukkaparit, vaatekerrat ja niin edelleen. Vapaa-ajalla meidän pieni perhe yleensä viettää aikaa kotona, lasten isovanhempien luona tai (no liian vähän) ystäviä nähden. Kevät on hiljalleen alkanut ilmoittaa tulostaan ja kuraleikit on kovinta huutoa tällä hetkellä. Meillä lähestyy kovaa kyytiä nyt myös kuopuksen 1-vuotissynttärit – itseasiassa ne ovat täsmälleen tällä päivämäärällä, kun tämä postaus tulee julkiseksi. Kamalaa!

Kalenteriharrastus on edelleen rakkain ja tärkein harrastukseni neulomisen ohella, ja pyrin käyttämään jokaisen inspiraation hippusen käsillä tekemiseen. Kalenteri, tarravihko ja kynärepertuaari kulkevat mukanani kaikkialle.

Summa summarum-Suma: Olen tyytyväinen. Ruuhkavuodet ovat joskus armottomia, mutta silti en vaihtaisi juuri mitään ainakaan entiseen verrattuna. Elämä on tosi jees haasteineenkin.

Suvi

Nyt aloitetaan!

Mainos: Muumi-perhekalenteri ostettu alekoodilla Suomalaisesta kirjakaupasta.

Hyvää uutta vuotta 2024! Mikä ihana sattuma, että vuoden ensimmäinen päivä on maanantai. Tuntuu, että se tuo ihanaa ryhdikkyyttä uuden vuoden starttiin. Kirjoitellessani tätä postausta tässä välipäivien aikana, tuntuu ajantaju kadonneen kokonaan. Ehkä sitten tämän postauksen tullessa julki, on tapahtunut jonkinlainen ihme ja tiedän edes, mitä viikonpäivää kulutetaan?

Uusi vuosi kalenteririntamalla ei tuo sinänsä mitään ihmeellistä mukanaan, sillä päädyin jatkamaan yheiseloa rakkaaksi tuleen Ajasto Note Minin kanssa. Töihin – joihin palaan aika pian – päätin ottaa sen kaveriksi vielä tuntemattoman muistivihon. Juurikin tämän nelihenkisen perheeni ja tulevan työhönpaluun myötä päätin joulupukkeilla meille viisisarakkeisen Muumi-perhekalenterin, jota kyllä itse muistan täyttää ja katsoa, mutta vielä pitäisi keksiä, millä perheemme mieshenkilö saataisiin sitoutumaan tämän seinällä killuvan tietotaulun katseluun. Ehkä vilkkuvat led-valot ja ulvovat sireenit kalenterin ympärille tekisivät tehtävänsä?

Kuopuksen vauva-aika meni ihan hurjan nopeasti ja hänkin aloittaa kohta jo päivähoidon. Tavallaan odotan töihinpaluuta innokkaasti, mutta uskon innon laantuvan ihan tavallisiin uomiinsa aika nopeasti. Osa-aikainen työ mahdollistaa onneksi edelleen sen, että minä ja lapset saamme viettää vielä useamman rennon pieruverkkaripäivän viikossa kotona. Uskon kuitenkin, että työhönpaluu tuo vähän jämäkkyyttä ja rytmiä meidän arkeen, vaikka nytkin on ihailtavan hyvin pidetty lasten kanssa arkirytmistä kiinni. Uudenvuodenlupauksia en harrasta, joten todettakoon vain, että sama sekoilu jatkukoon kuin aina ennenkin. Lopputulos on useimmiten kuitenkin ollut se, että hengissä on selvitty!

Uudenvuodenterveisin, Suvi ja pikku apurit