Seinäkalenteri saatu yhteistyössä Hidasta Elämää

Mitä ihaninta syksyistä maanantaita sinne! Kesä meni kohdallani lähes kokonaan uuden arjen pyörteissä ja opetellessa esimerkiksi tulkitsemaan erilaisia itkujen sävyjä, vastaanottamaan ihania hymyjä sekä muita pienten ihmisten ensimmäisiä oivalluksia. Lienee siis (rivien välistä luettuna) melko ilmeistä, että kalenterit ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Kalenterit ovat koristeiden sijaan täyttyneet seuraavista neuvolakäynneistä ja sovituista tapaamisista, unohtamatta muita menoja, jotka on kalenteriin muistettu merkitä. Heinäkuussa yritin päästä koristelun makuun, mutta hyvin laimeaksi jäi. Ne ”koristeet” olivat lähinnä korostuksia jokaisen perheenjäsenen kohdalle, jotta pysytään kartalla menoista.

Mä koen, että elän mun unelmia toteen juuri nyt. Ehdin haaveilla omasta perheestä ja äitiydestä niin monta vuotta, että haluankin elää tälle unelmalle täysillä, vaikka se tarkoittaisi hetkeksi omien juttujen sivuun siirtämistä ja lasten ehdoilla elämistä. Onhan se maailman parasta tuijotella nukkuvia kaksosia, lohdutella heitä itkun keskellä sekä vastaanottaa ne hymyt ja opitut taidot. Ja kyllä, tähän unelmaan kuuluu myös rakastava ja osallistuva miesystävä, joka on paras mahdollinen isä meidän kaksostytöille.

Osaatte ehkä arvata, mitä tämä tarkoittaa? On mun aika siirtyä sivuun ylläpidosta. Koen, että juuri nyt tämä on oikea ratkaisu ja saamme etsiä rauhassa omia rutiineja, jotka muokkautuvat koko ajan, ja oivaltaa maailmaa kahden pienen kanssa. Ehkä tulee vielä se päivä, kun ehdin istua kalenterin äärelle ja liimata muutaman tarran koristamaan kalenterin sivuja.

Inspiroivia kalenterihetkiä kaikille ja ihanaa, kun ollaan saatu tutustua!

Halauksin, Terhi