Avainsana: Lapsen kanssa askartelu

DIY – Paperinen squish

Heippa keskiviikkoon. Tämän päivän postauksen olen tehnyt yhdessä kohta 9-vuotiaan tyttäreni kanssa. He ovat kavereiden kanssa askarrelleet penaaliin stressileluja squis-pehmolelujen innoittamina ja ajattelin, että kaikki penaaliin liittyvät asiat sopivat myös Kalenterimaniaan.

Tarvitset:
– paperia
kyniä
– sakset
kirkasta teippiä
– pehmeää täytettä (vanua, wc- tai talouspaperi, pehmeää paksua lankaa)

Aloitetaan piirtämällä kuva. Kannattaa pitää ääriviivat aika helppoina, jotta teippausvaihe olisi vaivaton. Esimerkiksi squish-pehmolelut ovat kaikki ovaalin mallisia. Muista tehdä kaksi saman kokoista palaa, toinen pala voi esittää vaikka kuvan takaosaa tai olla ihan vaan tyhjä.

Kun kuvat on väritetty, leikataan ne irti. Palojen reunat yhdistetään ulkoreunoista teippaamalla, mutta jätä pieni kohta auki mistä saat pehmusteet sisälle. Täytä valitsemallasi täytteellä (ei liian täyteen) ja teippaa aukko umpeen. Nyt meillä on söpöjä stressileluja puristeltaviksi.

Nyt koko perheen voimin testaamaan!
– Tia

Plan with kolmevuotias

Helou helou helou! Ryhmässä jo yhden kuvan tämän aukeaman aloitusvaiheesta julkaisinkin, ja täältä pesee lisää tuunaustodistusaineisto-kuvia postauksen kera. Huhtikuun alkupuolelta löytyi siis taannoin kalenteristani tyhjä viikkoaukeama, jonka annoin lapseni (liki) vapain käsin tuunata. Tarvittiin kuulemma kyniä, tarroja ja pitkiä tarroja, joten niitä kaivelin esille. Pitkien tarrojen oletin tarkoittavan washiteippejä, ja ainakin ne tuntuivat tarvikkeina taiteilijalle kelpaavan.

Alkuun oli selkeästi tärkeää aloittaa kynillä. Pohjakerrokseksi ensimmäinen sivu saikin koristeeksi muotokuvat meidän perheemme jäsenistä. Myöhemmin kaikki 3 hahmoa kyllä peittyivät liki kokonaan washin, eli siis ”laastarin”, alle. Missä lie suuronnettomuudessa olivat raukat olleet…

Washia ja kynäilyä lisäiltiinkin seuraavaksi vuorotellen sivuille, kunnes oli aika viimeistellä sivut tarroilla. Kunniapaikalle pääsi lapsen lääkäristä palkinnoksi saamista tarroista toinen, ja kieltämättä hieman meinasin liikuttua kun noin suuri aarre luovutettiinkin äidin kalenterin koristeeksi.

Tarkkaa oli se, että pilvi- ja aurinkotarrat menivät ehdottomasti yläreunaan. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos yhtäkkiä pilvenhattarainen keikkuisi maantasossa, jestas sentään! Koristelumestari olisi halunnut palavasti saada aukeamalle norsu-tarran, mutta valitettavasti allekirjoittaneen jemmoista ei sellaista löytynyt. Päädyimme lopulta kuitenkin sovussa kompromissiin eläintarrasta ja orava kelpasi.

Tälläisissä lennokkaan runsaissa tunnelmissa siis elin kalenterin kanssa viime kuun alussa. Yllättävänkin paljon jäi vielä kirjoitustilaakin – ainakin työvuorot mahduin merkitsemään!

-Inka