Avainsana: kynätesti

Inktense vai Watercolour

Ryhmässä kysellään tasaisen usein suosituksia erilaisten vesiliukoisten värikynien hankinnoissa. Erityisesti Derwentin Inktense- sekä Watercolour-kynät herättävät huomiota, sillä niiden ominaisuudet vaikuttavat pikaisella vilkaisulla hyvinkin samankaltaisilta, eikä niiden hinta ole laadukkaiksi kyniksi niin kamala. Saatavuus on myös hyvä, sillä useimmat kirjakauppaketjut, kuten Suomalainen Kirjakauppa, pitävät Derwentin tuotteita valikoimassaan.

Käytössä kynät ovat monin tavoin hyvin erilaiset. Ensimmäisenä erona huomaa, miten Inktensen tumman varren muoto on sylinterimäinen ja tasaisen pyöreä, kun taas Watercoloureiden varsi on kulmikas. Kulmikas pinta antaa enemmän tukea yksityiskohtaiseen työskentelyyn, sillä siitä on helpompi pitää tasaisesti kiinni, kun taas pyöreällä varrella saa helpommin tehtyä isompia pintoja helpommin, kuten myös voimakasta ja intensiivistä jälkeä.

Inktensen lyijy on kovempaa ja vahamaista, ja kynien värit saattavat näyttää terässä huomattavasti tummemmalta, kuin paperille piirtäessä. Lyijy on myös paksumpaa ja vahvempaa, eikä kynän terä siksi murru helposti. Watercolourin lyijy on myös hyvin kestävää, mutta paljon pehmeämpää. Kynä on kevyempi ohuemman lyijyn vuoksi, ja sillä on helppo saada aikaan kevyttä liikettä.

Suurin ero on kuitenkin itse lyijyn koostumuksessa. Inktenset pitävät sisällään mustetta, kun taas Watercoloureissa on nimensämukaisesti vesiväriä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Inktense vettä lisättäessä ja sen jälkeen kuivuessaan myöskin kuivuu paikalleen, kun taas Watercolourin pinta on tämänkin jälkeen vesiliukoinen. Mustepohjaisella tuotteella voikin koristella myös esimerkiksi erilaisia kankaita, sillä väri on kuivuessaan täysin vedenpitävä. Helppo tapa lisätä vähän jotain ekstraa esimerkiksi kangaskasseihin tai paitoihin, siis!

Inktensen väri on paljon intensiivisempi kuin pehmeämmän Watercolour-kynän. Watercolour-kynien värejä on kuitenkin mielestäni helpompi blendata yhteen, sillä ne leviävät vesiväreille ominaisella tavalla todella sujuvasti. Kerrostaminen on myös vesivärikynän parhaita ominaisuuksia, ja allaolevia kerroksia voi hyvin työstää vielä uudelleen, sillä ne tosiaan liukenevat tarpeeksi vettä lisättäessä. Näin saa helposti aikaan erilaisia valoeroja, syvyyksiä sekä upeita nyansseja työhön. Inktense kuivuu pysyvästi, joten ensimmäisen kerroksen jälkeen lisättävät märät kerrokset eivät vaikuta lainkaan allaolevaan kerrokseen, joten väri on todellakin intensiivinen.

Molemmissa kynissä on hyvät puolensa ja ne sopivat myös saumattomasti yhteiskäyttöön. Tykkään usein tehdä Watercolour-kynillä maisemamaalauksia ja lisätä etualan yksityiskohtiin lisää efektiä Inktensen kirkkailla sävyillä. Inktenseilla olen myös esimerkiksi tehnyt kukka-asetelmista maalauksia, sillä voimakkaat sävyt pääsevät värikkäiden kukkien myötä todellakin oikeuksiinsa. Kummatkin kynät toimivat myös hyvin kuivina, mitä ei pidä unohtaa.

Tämä maanikko tarvitsee ehdottomasti kumpiakin, sillä kynät ovat niin erilaiset käytössä, mutta toivottavasti tästä pienestä infopaketista oli hyötyä jonkun toisen kynäshoppailuun. Pääasia on tietää, mihin käyttötarkoitukseen kynät haluaa – ja mikäli et tiedä, tee niin kuin minä ja sorru suosiolla hommaamaan molemmat. #NoRegrets

– Milja

Pistevihot kynätestissä!

Heissan.

Olen hurahtanut bujoiluun aivan täysillä. Viime vuonna bujoni oli Nuuna-muistikirja, joka kuitenkin syrjäytyi Ajaston planner-muistikirjan tieltä, jota aloin täyttää tammikuussa 2018. Itseäni on paljon mietityttänyt erilaisten pistemuistikirjojen sivujen vahvuudet ja se kuinka paljon sitä ” ghoustausta” eli tekstin toiselle puolelle näkymistä esiintyy.

Pistemuistikirjoja on nyt kasaantunut muutamia… Tässä testissä on mukana keltainen Leuchtturm1917 -muistikirja (käytän nimitystä Lettu), pronssinen Ajasto planner-muistikirja, musta Victorias journal- muistikirja (käytän nimitystä Viki) ja ruusu-kultainen Nuuna-muistikirja koossa S.

Kyniä joita testaan on iso määrä:

Löytyy Happy Plannerin yliviivaustusseja, Stabilon yliviivaustusseja, Pilotin pois pyyhittäviä kyniä, Schneiderin kuitukärkistä kynää ja i COLOR-kynää (saman tyyppinen kuin muji-kynä).

Tavallista kuulakärkikynää, Micron 03, Mangakan 08, Mangakan 05, Pilotin Tec-c 0.4 kuitukärkikynää ja Model girlin metallikyniä.

Tradion 07 kaksi samanlaista kynää (roosanauha-kampanjakynä ja perus musta kynä) ja Zebra Mildliner-kyniä eri väreissä.

Sitten testailemaan ja ensimmäisenä testiin pääsee Lettu.

Aikapaljon Lettu ghoustaa läpi jokaisessa kynässä. Kaikkiahan tämä ei häiritse – jossain tilanteissa jopa aika hauska. Seuraavaksi Ajaston planner.

Tässä huomaa, että ghoustausta ei niin paljon ole. Jotkut tietyt kynät enemmän kuin toiset. Sitten Viki. Jossa muuten pisteet ovat isommalla välillä kuin muissa.

Ghostausta ei niin paljon ole kun esim. Letussa. Viimeisenä Nuunan pikku vihko.

Hiukan ghoustausta mutta huomattavasti vähemmän kuin muissa..

Se on tietenkin makuasia mistä kukakin tykkää. Itse käytän tosiaan Ajastoa bujona ja Lettua koulun muistiinpanoissa. Vikiä käytän silloin tällöin muuten vaan listoissa ja Nuunaan olen piirrellyt jumppaohjeita ja kirjoittanut reseptejä ylös.

Tässä näkyy pisteiden tiheys ja sivujen värit. Ylhäällä valkoisin on Nuunan s-koko- siinä pisteet lähellä toisiaan mutta johtunee siitä kun vihko normaalia pienempi- isommassa Nuunassa ei pisteet ole ihan niin tiheään. (En löytänyt A5 kokoista Nuunaani mistään tätä tehdessä). Keskellä Lettu, alhaalla vasemmalla Viki ja oikealla Ajasto.

Mukavaa viikkoa kaikille ja toivotaan että tästä oli hyötyä teille 🙂

Rebecca