Avainsana: kynätesti

Testailuja Auraan

Helou helou helou! Kuten otsikkokin jo kertoo, tämä on Auraan erilaisten testien tekemis-postaus! Sain Auran yhteistyössä. Raskaus- ja promilletestit jätin väliin, ja testailin Auran 140g paperille sen sijaan;

Kynätestin jälkeen rakastuin Auran paperiin vielä entistä enemmän. En voinut uskoa miten kivalta siihen tuntui kirjoittaa, ja miten mitättömän vähän sain mistään kynistä näkymään sivun kääntöpuolella! Promarkerin hentoinen läpivuoto ei oikeastaan yllättänyt, sillä mistäpä se alkoholipohjaisena ei läpi tunkeutuisi. Muista kynistä tässä kiinakynänä merkattu musta sivellintussi, sekä Zigin art & graphic-kynä olivat ainoat muut kynät jotka ghostasivat, eli kuulsivat läpi, kevyesti. Mutta todella kevyesti – en saanut sitä kuvaan edes kunnolla vangittua, kuten alla näkyy.

Akryylimaalia ja kohopastaa testailin tämän vuoden aloitussivun taustaksi. Päivitin tätä kokeilua reaaliajassa ryhmäänkin, ja olen edelleen hämmästynyt siitä miten suorana tämä sivu pysyi. Akryylimaali, kohopasta, vesiväriroiskeet. Siis yhteensä kolmea eri ainetta, joka pistää monen muistikirjan sivut kovalle koetukselle. Ja miten reagoi Aura – sivu meni aivan pikkiriikkisen aallolle, mutta ei missään määrin vähänkään häiritsevästi. Uskomattoman hienoa.

Kun olin jo aloittanut testailut ja saanut aikaan ylläolevat, mielettömät tulokset, ei vesivärien ja leimaamisen kokeilu jännittänyt enää oikeastaan tippaakaan – luotin jo Auran sivujen kestävän luovia kokeilujani. Ja ihan syystä; en vesiväreilläkään saanut sivua tämän suuremmalle rutulle! Sivun yläreunasta näkee pahimman aaltoilun mikä vesiväreistä aiheutui. Ja ottaen huomioon että käytin tässä tarkoituksella reippaalla kädellä vettä, on se omaan silmääni ainakin hyvin häiritsemätön.

Leimailuunhan on olemassa useita tapoja, ja monia erilaisia musteita. Itse en kuitenkaan ole se suurin leimailija, joten leimaamisen osalta tein testin yhdellä simppelillä leimasimella, ja kahdella erityyppisellä musteella joita minulta löytyi varastosta. Käytin sinistä, vesipohjaista Distress Inkiä, sekä mustaa öljypohjaista Versafinea. Erilaisten musteiden eroista voi kurkkia lisää tietoa *tästä* Korttipajan Heidin tekemästä videosta. Versafinella leimattu pallura kuulsi sivusta läpi, jos sivua piti valoa vasten itsekseen. Kuvaan sitä sen sijaan oli hyvin pitkälti mahdotonta saada ikuistettua, kun aukeamalta ei edes silmällä meinannut löytää kohtaa missä leimatut kuvat toisella puolen olivat.

Summauksena antaisin testeistä Auralle asteikolla 4-10 arvosanan 10 -. Aivan huikea paperi erilaisten kynien ja maalien käyttämiseen, ja leimailijalle unelma. JOS osaisin käyttää leimoja luontevasti osana tuunailujani, niin tähän jos mihin niitä käyttäisin, kun kuvat voisi huoletta painaa suoraan sivuille! Ryhmässä on useampikin kertonut jo hankkineensa tai haaveilevansa Auran hankkimisesta Art Journal– tai jonkin tyyppiseen unelmakirja-käyttöön. Jos haluaa paksun muistikirjan tähän tarkoitukseen, tämän testirykelmän myötä en voi sanoa muuta kuin että antakaa palaa!

♥, Inka

ps. Mirpun Aura-fiiliksiä voi kurkata maanantaina julkaistusta postauksesta!

Esittelyssä – Ark (Ajasto)

Tämänkertaisessa postauksessa esitellään Ark, joka on saatu testiin yhteistyössä Ajastolta. Ark on varmasti monelle tuttu jo aiemmasta ruskeasta versiosta, mutta tällä kertaa kurkistetaan miltä vuoden 2019 Ark näyttääkään – harmaana! Allekirjoittanut on ainakin aivan haltioissaan tästä uudesta sävystä, se on todella kaunis. Ark on Traveler’s Notebook-tyylinen kalenteriratkaisu, eli se pitää sisällään kuminauhat erilaisten vihkojen paikoilleen laittamista varten. Useimmista muista Traveler’s Notebookeista Ark eroaa siinä, että siinä on niinsanotut tuplakannet. Kannet suojaavaat sisälle sulkemiaan vihkoja extrahyvin, ja reunojen rispaantumisesta ei tarvitse stressata vaikka kalenteri kuinka pyörisi laukun pohjalla menossa mukana. Kummassakin kannessa on taskut. Etukannesta löytyy viistoon leikattu tasku, ja takakannesta puolestaan koko kannen korkuinen pystysuuntainen tasku. Mielestäni oikein näppärää että on kaksi erityyppistä taskuratkaisua samoissa kansissa – isommat monisteet sujahtaa kätevästi takaosan isompaan taskuun, ja eteen taas saa nopeasti tarvittaessa säilöttyä pienempi irtolappusia. Kansien materiaali on leatherette-keinonahkaa, ja kooltaan Arkiin mahtuu sisään 9,5 x 18 cm kokoiset vihkot. Lisävihkoja esimerkiksi muistiinpanoille saa ostettua suoraan Ajaston omasta verkkokaupasta.

Jo aiemmin mainittuja kuminauhoja Arkissa on neljä kappaletta. Neljä vihkoa siis sujahtaa sisään mukisematta, ja pienellä kikkailulla on mahdollista mahduttaa mukaan pari enemmänkin. Kuminauhat ovat oikein napakan tuntuiset, enkä usko niiden antavan periksi ahkerassakaan käytössä. Kansien mukana tuli kalenterivihko vuodelle 2019. Siinä, kuten muissakin Ajaston omissa inserteissä, on sekä vihkon ylä- että alareunoissa pienet lovet, joiden ansioista vihko pysyy erittäin napakasti kiinni omassa kuminauhassaan.

Mitä mukana tullut kalenterivihko sitten sisältää? Kun kannen avaa, on ensimmäisenä perinteisesti yhteystietosivu. Jo tältä sivulta alkaa kalenterin sininen teksti, joka kantaa koko vihkon läpi kannesta kanteen. Usein juhlapyhät ovat Ajaston tuotteissa merkittynä punaisella tai muulla korostusvärillä, mutta tässä Ark tekee poikkeuksen. Ja tuunausta ajatellen tämä on mielestäni oikein mukava asia, aukeamat pysyvät yhtenäisempinä vaikka viikolle osuisi mitä pyhiä!

Kun yhteystietosivulta kääntää esiin seuraavan aukeaman, alkaa heti itse kalenteri. Tässä kalenterivihkossa on pystysuuntaiset viikkonäkymät, ilman kuukausinäkymiä tai mitään muutakaan ”ylimääräistä”. Kalenteri starttaa joulukuun 2018 viimeisestä päivästä, ja päättyy sunnuntaihin 5.1.2020. Viikkonumerointi juoksee aukeamilla oikeassa ylälaidassa. Arkipäivät ovat kaikki keskenään saman kokoisia, ja niissä löytyy kellonajat aamukahdeksasta iltakymmeneen. Viikonloppu on jaettu puoliksi yhden arkipäivän kokoiseen tilaan, ja siitä ei löydy kellonaikoja. Aukeaman alaosasta löytyy vasemmalta puolelta kaksi vierekkäistä viivoitettua listapohjaa. Oikealta sivulta löytyy hieman yli puolen sivun levyinen piste-kuvioitu alue, ja sen vierestä kuukausi näkymä kulloinkin meneillään olevasta kuukaudesta. Itse en osaa kyseisiä pieniä kuukausiruudukoita oikein hyödyntää, mutta tässä sivuasettelussa se ei myöskään häiritse itseäni. Luulen että se johtuu isoksi osaksi siitä, että kaikki on tosiaankin samalla sinisellä värillä painettu, eikä mikään ainakaan värin puolesta siis hyppää sivulta esiin. Ajastolle tuttuun tapaan kalenterista löytyy myös Suomalaiset juhlapyhät sekä nimipäivät. Erillistä nimipäiväluetteloa ei tästä mallista löydy toisin kuin useista muista Ajaston kalenterimalleista, vaan nimipäivät ovat ainoastaan aukeamille merkittyinä.

Kun viikkoaukeamien osuus päättyy, löytyy takaosasta kahdelle aukeamalle jaettu vuoden 2020 vuosinäkymä. Aivan viimeinen sivu vihkossa on viivoitettu, ja tänne teinkin ensitöikseni kalenterin käsiin saatuani kynätestin. Testistä löytyy video Kalenterimanian Youtube-kanavalta, *tästä* pääset suoraan kyseiseen videoon. Pakko kirjoittaa vielä tähän postaukseenkin, että olin todella vaikuttunut paperin laadusta. Stabilotkaan eivät vuotaneet sivuista läpi! Kaikenkaikkiaan on ollut ilo päästä tutustumaan Arkiin, ja uskon että kun keksin juuri oikean käyttötarkoituksen, tulee siitä vielä mainio matkassa kulkeva kalenterikumppani!

Aiemmin on Arkista kirjoittanu blogissa Allu, kun ruskea versio ensikertaa esittäytyi maailmalle.

 

♥, Inka