Tämän kertaisen haastepostauksen aiheena on kertoa, mikä kalenteriharrastuksessa tuntuu itsestään haastavalta. Tunnustettakoon, että minusta kaikkein hankalinta tässä harrastuksessa on raaskia ottaa käyttöön kaikki ihanat kalenterit, muistikirjat, kynät ja muut tarvikkeet, joita olen hankkinut. Kuten tämän postauksen kuvista näkyy, löytyy niitä minulta suuri määrä avaamatomina ja edelleen paketeissa.
Tykkään ihan valtavasti erilaisista kynistä ja ostan niitä usein toiveena löytää se paperilla täydellisesti liukuva kynä ja mieluiten useassa eri värissä. Yllä olevassa kuvassa olevan setin ostin juuri noiden paketissa olevien kynien vuoksi, koska halusin päästä kokeilemaan niitä, ja ostaminen oli ainoa vaihtoehto.
Minulta löytyy erilaisia tarroja joka lähtöön. Minulla oli jo lapsena tarrakirja, johon liimasin kaikkein kauneimmat tarrani. Valikoimaa on laidasta laitaan; sekä kuvioita että tekstitarroja, joista erityisesti jälkimmäiset ovat suosikkejani.
Tykkään valtavasti myös die cutseista ja niitä on kertynyt todella paljon. Suuresta määrästä huolimatta minulla aina on se tunne, että omistamani die cutsit ovat niin kauniita, etten raaski käyttää niistä yhtäkään.
Ehdottomasti eniten kätköistäni löytyy kuitenkin kaikenlaisia washiteippejä, joita en ole koskaan käyttänyt. Joskus on jopa käynyt niin, että olen ostanut ihania washiteippejä ja myöhemmin huomannut, että minulta löytyy jo juuri kyseiset washit, mutten ole lainkaan muistanut niiden olemassaoloa.
Huh, tulihan melkoinen kalenterimaanikon nolot tunnustukset -postaus, mutta joskus kalenteritarvikkeet ovat vaan yksinkertaisesti liian ihania käytettäväksi.