Avainsana: kynä

Bujodraamaa ja inspiraation puutetta

Se tunne, kun haluaisit tehdä jotain, mutta et vaan saa kiinni siitä, että mitä. Kaikenlaisia ihania tavaroita on pitkin poikin pöytää, ja sun rakas bujosi pötköttää siinä pöydällä. Otat sen käteen. Katselet, selailet – aukemat huutavat yhtä tyhjää kuin inspiraatiosi. Laitat kannen kiinni ja siirrät bujon taas omalle paikalleen pöydällä. Tänään ei saa mitään aikaan, ehkä huomenna. Huomenna ei ollutkaan aikaa, ehkä ylihuomenna…. Noidankehä on valmis. Olet jo melkein päättänyt lopettaa koko touhun, kun ei inspiraatiota tuunaamiseen kuulu. Tyhjiä pistesivuisia muistikirjoja on erilaisia hyllyssä. Hiplaat niitä kaikkia ja haluttaisi alkaa tekemään kokonaan uutta bujoa. Siirtää vanha kirjahyllyyn. Mutta jokin pidättelee. Mikä?

Tätä rallia jatkuu useamman viikon, kuvio on aina lähes sama. Uusia muistikirjoja selaillessa ja hiplaillessa pystyt jo kuvittelemaan, että millaista haluat tehdä sinne, minkä tyylistä. Mitä listoja ja mitä et. Edelleen jokin pidättelee. Mutta vanhaankaan et saa mitään tehtyä. Täytät käytössä olevaan rengaskalenteriin päivän tärkeät muistettavat ja tulevat menot. Ei juurikaan koristeluita. Inspiraatiolähde on kuiva kuin sahara. Selaat kalenterimanian ryhmää ja katselet kaikkia ihania kuvia, joita muut lataavat kansioihin. Tuntuu, että itse ei osaa tehdä mitään niin kaunista. Kuulostaako tutulta? Inspiraatio on kadonnut ja omat kalenterit tuntuvat tylsiltä muiden kalentereihin verrattuna. Tai sitten ei ole aikaa ja kaikki jää tekemättä. Haluttaa heittää kaikki tarvikkeet ja kalenterit roskiin tai myyntiin.

Minulla on ollut tosi kiireinen kesä. On ollut reissuja ja kavereita sekä sukulaisia on käynyt kylässä. Työt ovat vieneet paljon aikaa, ja hirmuisat helteet verottaneet jaksamista ja voimia. Joko ei ole kerinnyt tekemään bujoa tai sitten ei vaan ole tullut inspiraatiota. Viikkoaukeamat tekemättä, liikaa tyhjiä sivuja. Pari kiireessä tehtyä viikkoa näyttävät todella tyhmiltä. Haluttaisin repiä ne irti. Mutta yksi jaloista päätöksistäni bujoni suhteen on ollut se, että sivuja en revi, enkä liimaa yhteen. Jos menee pieleen niin sitten menee ja niitä joko korjataan parempaan tai annetaan olla. Ne toimivat muistuttajina, että ei näin tai sitten ne ärsyttävät. Olen tavallaan perfektionisti bujoni kanssa. Kaiken pitäisi olla juuri oikein ja suorassa. Vinossa oleva washikin ärsyttää. Tai lokero, jonka koko onkin yhden ruudun verran pielessä. Bujo on mulle luovuuden aitta, ja inspiraation tyhjennyspaikka. Kaiken teen itse kokonaan itselleni. Mutta mitä sitten, kun et itsekkään tiedä, mihin olet tyytyväinen? Kun ei tule ajatuksia, että nyt teen näin.

Lopulta sitten keksin laittaa kalenterimanian ryhmään aloituksen. Mitä tehdä, kun inspiraatio on hukassa? Jatkanko vanhaa vai aloitanko uuden? Laitoin myös kuvan tyhjistä muistikirjoistani, että mikä näistä, kun en edes sitä osannut päättää. Luin vastauksia ja hiplailin taas vanhaa bujoani. Sivuja oli ihan liian monta vielä tyhjänä, jotta olisin sen malttanut jo hylätä. Päätin mennä katselemaan bullet journal-kansion kuvia. Ihania aukeamia ja kokonaisuuksia ruudun täydeltä. Löydän kuvan, jonka aukeaman asettelu miellyttää kovasti silmääni. Simppeli, käytönnöllinen ja nopea tehdä. Kokeilisiko? Micron-kynä käteen ja viivotin toiseen. Tyhjä aukeama eteen ja laskemaan pisteitä. Piirrän viivoja ja kirjoitan päivämääriä. Tämähän toimii!!! Yhtäkkiä joku pato aukeaa. Juuri tätä tarvitsen juuri nyt! Lisää viivoja ja päivämääriä. Kuukausi tulee tehtyä. Miten aloittaisin uuden kuukauden?

Taas selaamaan kuvia. Ja löydän idean, jonka jalostan mieleisekseni. No niin, tämähän sujuu!! Inspiraatio on löytynyt. Kirjoitan aloitukseeni tilannepäivityksen. Se saa tykkäyksiä. Jatkan hullua vauhtia viivojen piirtelyä ja sivuja valmistuu mahdotonta tahtia. Nyt tuntuu taas hyvältä. Draama ohi. Kiitos KALENTERIMANIA – taas löytyi apua ja tukea!! Kiitos #maniaperhe!

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Rakkauvella Eiksu

Millä minä kirjoitan – AJ

Halusin kovasti kirjoittaa teille kynistä, mutta tajutessani, ettei minulla ole mitään uutta tai ihmeellistä kerrottavana aiheesta, epäröin hetken. Tajusin kuitenkin, ettei aina tarvitse olla jotain uutta nippelitietoa kerrottavana – halusin kirjoittaa kynistä ja sen myös tein! Teinkin postauksen nyt ihan tietystä kahdesta näkövinkistä; millä minä tykkään kirjoittaa ja millaista jälkeä niillä kynillä saa.

1. Pilot Drawing Pen

Pilotit ovat itselleni hyväksi havaitut kynät kirjoittamiseen. Jälki on kova, selkeä ja ainakin niillä papereilla, joille minä olen niitä käyttänyt, ei se leviä juuri ollenkaan. Olen tosin oikeakätinen; vasenkätisillä voi olla mahdollisesti erilainen kokemus. Iso osa kalenterien kanssa puuhaamistani on päiväkirjamainen kirjoittelu. Tällöinkin on Pilot hyvä kynävalinta sen tarkkuuden ansiosta. Tilaa on kalenterissani vähän ja tuntuu, että asiaa on monesti paljon! Silloin täytyy pipertää tekstiä tiheämmin, mihin on hyvä olla tarkka kynä, jonka kirjoitusjälki ei ole leviävää sorttia. Jos puhutaan numeroista, niin Pilotia löytyy kokoina 01, 02, 03, 05 ja 08. Omaan tarkoitukseeni käyvät parhaiten 02 ja 03. Runsaasta käytöstä huolimatta Pilotit ovat olleet minulla pitkäikäisiä ja se on tottakai myös ehdoton plussa!

2. Stabilo PointMax

Ihmeellistä kyllä, ainakin 20 vuotta rakastamani klassiset point 88 Stabilot väistyivät mustan kirjoituskynän myötä hyvin nopeasti kun löysin hyvän sellaisen – eli juurikin edellämainitun Pilotin. Tuntuu, että löysin Stabilot uudestaan kun tutustuin Stabilo PointMaxeihin! Tällä hetkellä käytän niitä pääasiassa kuvan tyylisesti, eli tuomalla värejä otsikointeihin sekä korostettuihin sanoihin tekstin lomassa. Tässä paketissa tulleet pastelliset sävyt ovat samaan aikaan hempeitä mutta voimakkaita. Ainakin tällä Tomoe River Paperilla, jota Hobonichissa käytetään. Omani olen ostanut Suomalaisesta kirjakaupasta.

3. Tombow Fudenosuke

Osaisinpa kalligrafiaa! Tällä kynällä saisi niin kaunista jälkeä, mutta ei riitä tällä tytöllä taito. Komppaan aina tässä kohtaa ihanaa Theresa Hallia, joka puhui PlannerConissa Brysselissä viime syksynä. Hän sanoi jotenkin tähän tyyliin, että ”mitään kauniimpaa ja persoonallisempaa ei voi tuottaa, kuin oma käsiala.” Kenelläkään ei ole samanlaista ja tuskinpa onnistuu itsekään saman sanan kirjoittamisessa täysin samalla tavalla kahta kertaa. Hyvin sanottu, ja vähensi minun paineitani käsialani suhteen. Se on minun omani ja minun näköiseni. Kalligrafia taitona olisi ihana oppia kyllä ja ehkä vielä joskus sen otan haltuun. Minulla on Fudenosukeja sekä kova että pehmeä versio, mutta käytän tätä pehmeää enemmän nykyään. Näitä kyniä myy Se Hämeenpuiston vihkokauppa sekä Teippitarha.

4. Zig Kurecolor

Omistan tasan nämä kaksi Zigia, vaikka rakastan niitä! Haluaisin niin kovin tilata lisää. Suurin ongelma minulla on valinnanvaikeus, koska ihania sävyjä on niin paljon. Hento vedensininen kävisi mielestäni näiden kahden kaveriksi erittäin hyvin! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se meni? Joka tapauksessa näitä käytän aivan hentoihin korostuksiin ja varjostuksiin. Kuten kuvasta näkyy niin Pale Blush tuskin erottuu korostuksena, mutta livenä juuri riittävästi tuomaan sävyä ja pehmeyttä. Toinen väri, Cool Gray 6, on voimakkaampi sävy jo itsessään ja tuo suorastaan synkkyyttä tekstiin. Sillekin on oma aikansa ja paikkansa!

Kuvista huomaa, että tänään on ollut aivan hurja ukkospäivä! Otin kuvat aikaisin päivällä, mutta selkeästi taivas tietää, että kohta taas jytisee. Taidanpa kaivaa kalenterini esille ja vangita tämän tunnelman tälle päivää.

Kynämaniaa kaikille maanikkoystäville ja nauttikaahan tästäkin päivästä!

P.S Kannattaa lukea myös Suvin postaus aiheesta!

-AJ