Osa ehkä tietääkin ja muistaa, että olin vähän aika sitten pari viikkoa sairaalassa. Mukaan olin toki pakannut tuunailuun liittyen bullet plannerin, tarra-albumit ja violetin Pilot Frixionin mutta en mitään muuta. Albumeissakin suurin osa on funktionaalisia tarroja.
Ja mites siinä sitten kävi. Maanikko löysi sairaalan R-kioskilta peruspuuvärit. En ole mikään innokas piirtämään mutta päätin haastaa itseäni. Uhka vai mahdollisuus, kun tosiaan edes pyyhekumia ei ollut? Niinpä.
Violetin kukan olen piirtänyt mallista toki, jonkin verran piti kyllä tehdä omia sovelluksia.
Sitten aloin (siinä terveydentilassa) pitkän ja hitaan prosessin josta itseasiassa ehkä jonkun verran huomaa myös olon kohentumista; vasemmalla sivulla on suht ”tasaisia” ja suurpiirteisempiä linjoja, kun taas oikealla sivulla on tullut tehtyä enemmän koukeroita ja muotoja. Pohja on piirretty frixionilla ja toki ilman viivoitinta. Sitten vielä tarraa sinne tänne ja saatiin Pride-teemaan löyhästi osuva aukeama!
Postauksessa mainittu tahmea traveler`s notebook on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista
Pirteää alkuviikkoa kaikille, mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia, sillä tällä hetkellä tuntuu että lillun täysin oman arkeni vietävissä. Rehellisesti on jotenkin todella irtonainen olo, vaikka samalla tunnen vahvasti olevani juuri siellä missä pitääkin. Viihdyn töissäni, vaikka nyt onkin erinäisistä syistä ollut aikamoista emotionaalista vuoristorataa. Olen oppinut paljon omasta jaksamisestani, löytänyt itseni jollain tasolla uudestaan ja oikeastaan ehkä tärkeimpänä: saanut uuden ystävän. Tämähän ei siis mitenkään liity Kalenterimaniaan, mutta halusin silti kertoa.
Mutta jos menen nyt vihdoin siihen asiaan tai aiheeseen, eli kalentereihin. Kalenteri ja penaali kulkevat minulla mukanani töissä ja ovat aiheuttaneet parin työkaverin osalta kiinnostuneita kysymyksiä. Minullahan on käytössäni standard-kokoinen traveler`s notebook jota oikeasti tykkään esitellä. Se on simppelin ja siistin näköinen, mutta kätkee sisäänsä kaikenlaista. Nyt myös Teho-juomaa. Nimittäin juuri tänä aamuna, samana päivänä siis kun kirjoitan, hajosi laukkuuni Teho-juomatölkki. En voi käsittää miten tuo jumalten juoma kääntyi minua vastaan, mutta niin vain kävi. Ja voin kertoa, että se tähmärä litku, niin paljon kuin sitä juotuna rakastankin, on varsin kettumainen siivottava nahkalaukusta. Ja kalenterin kansista, puhumattakaan kangaslompakosta ja kankaisesta penaalista. Tai niistä maskeista joita kannan mukanani. H U O H.
Oikeasti tämä onnettomuus ei suuremmin harmittanut minua, oikeastaan se nauratti. Koska se on juuri sellainen asia mitä minulle tapahtuu. Syy hajoamiselle oli nimittäin virkkuukoukku. Niinpä, tiedän että jokainen siellä ruudun toisella puolen joka oikeasti tuntee minut, kohottaa nyt kulmiaan. MITÄ, VIRKKUUKOUKKU? Mutta kyllä vain, olen tässä syysalkajaispuhteikseni opetellut virkkaamaan. Teen tossuja. Ja sitten aion tehdä uuden aluevaltauksen ja yrittää kutoa kirjoneulesukat. Ja ehkä jotain kalentereihin liittyvää! Uusi ystäväni nimittäin opetteli myös virkkaamaan ja hän teki penaalin! Ja se vasta nätti penaali onkin.
Mitä minulle siis kuuluu? Tähmärää ja lemuavaista. Toivottavasti teillä on ollut rauhallisempi viikon aloitus.
