Avainsana: kuulumiset

Kamu 2023-2024 jatkokuulumiset (Ajasto)

Kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Hei ja hyvää helmikuista perjantaita! Tämän päivän postauksen aiheena on jatkokuulumisia Ajastolta saamastani Kamu 2023–2024 lukuvuosikalenterista. Marraskuun alussa kirjoitin yhteiselosta kyseisen kalenterin kanssa, jonka pääset halutessasi lukemaan täältä. Marraskuisten kuulumisten jälkeen tuntuu, että elämässä olisi tapahtunut paljonkin asioita, mutta kalenterin sivuja selatessani osa päivistä ja jopa viikoista ammottaa tyhjyyttään. Joulun lähestyessä tuntui, että kalenterin päivittäminen ja omien ajatusten muistiin kirjoittaminen jäi yhä vähemmälle ja lähes koko tammikuun ajan kalenterini on viettänyt erittäin hiljaista eloaan.

Nyt helmikuun kuukausiaukeamaa katsellessani ja jo paljon aiemmin valmiiksi ystävänpäiväteemalla teippaamiani helmikuun viikkoaukeamia selatessani tunnen pienimuotoista innostusta ja inspiroitumista takaisin kalenterini pariin. Tietysti vielä tässä vaiheessa joulu-tammikuun lähes tyhjät päivät ilman minkäänlaisia merkintöjä harmittavat, mutta uskon ja luotan, että kun aikaa kuluu, juuri nuo sivut kertovat kaunistelemattomalla tavalla tuon hetkisestä elämästä. Lähestyvä kevät ja valon lisääntyminen tuovat varmasti myös uutta energiaa ja fiilistä kalenterin tuunailuihin. Ehkä Kamuni onkin vain nukkunut talviunta?

Onko sinulla ollut inspiraation puutetta tai innostus kadoksissa kalenterisi käytössä? Kuinka olet päässyt tuosta vaiheesta ylitse? Oletko vain antanut ajan kulua vai rutiininomaisesti alkanut vain käyttämään jälleen kalenteriasi? Jatketaanhan aiheesta keskustelua ryhmän puolella.

Terveisin Aliisa

Perjantaipäiväkirja – Inka

MAINOS, muistikirja saatu yhteistyössä Otavalta.

Rakas päiväkirja, morjensta pöytään! Uudesta vuodesta on saatu nyt lusittua tammikuu pois alta, ja vuosinumeron kirjoittaminen oikein alkaa pikkuhiljaa taas sujua. Tammikuussa meidän taloudessa kärvisteltiin sairastupaa ja tehtiin paljon lumitöitä. Varmasti jotain muutakin, mutta päällimmäisenä mieleen jäivät nuo seikat.

Kalenteriharrastuksen suhteen itselläni on meneillään kiherryttävän tyytyväinen vaihe. Tykkään tämän vuoden kombostani vallan suuresti, ja siitä kirjoittelenkin tarkemmin blogiinkin piakkoin. Kirjoihin on tullut myös tartuttua säännöllisesti alkuvuoden ajan, mikä ilahduttaa myös. Vielä kun saisin aikaiseksi virkata syksyllä aloittamani pipon loppuun… Ei tullut siitä miehelle joululahjaksi valmista ei! Ehkä sitten ensijouluna, katsellaan.

Mielenterveys on keikkunut kohtuullisen tasaisissa kantimissa, vaikkei murheen aiheet tai stressitekijät olekaan elämästä maagisesti kadonneet. Lääkkeille siis mitä nöyrin hatunnosto, ja kai sitä itselleenkin pitää hieman antaa kunniaa siitä että on jaksanut työstää omaa päänuppiaan. Ja se työstöhän ei toki ikinä valmiiksi tulekaan, joten jatketaan samalla linjalla.

Aloitin vuoden alussa myös ihan oikean konkreettisen päiväkirjan pitkästä aikaa. Se on Tigerista löytynyt 5 vuoden päiväkirja. Sen jokaiselle päivälle valmiiksi rajattu, pienehkö tila on tuntunut sopivan matalakynnyksiseltä, jotta siihen on oikeasti tullut kirjoitettua. Toivon että 5 vuoden päästä saan selailla sitä täpötäynnä olevana ja muistella mitä onkaan elämässä tapahtunut!

-Inka