Ihanaa keskiviikkoa kaikille. Postausta kirjoittaessani oli viikolla vanhan roinan päivä ja teemaan sopivasti kaivoin esille vanhan seinäkalenterini, jota olen hillonut tovin. Seinäkalenteri on Niin ihana perhekalenteri 2021, jonka olen säästänyt kuvitusten vuoksi paperiaskartelua ajatellen.
Leikkasin seinäkalenterin sivujen reunat paperileikkurilla ja ensimmäisen välilehden mallasin Traveler’s Notebookiin (TN) vihkon avulla. Mittasin kolme kertaa vihkon kannen mitan, jotta saan taitettua yhden mitan välilehden sisäpuolelle. Seinäkalenterin kuvituksissa on kalenterin kuukausinäkymä, mutta se ei haittaa, koska se ei ole sidonnainen vuoteen.
Taitoin leikatun kuvan kolmeen ja kiinnitin kaksipuoleista teippiä niin, että kuvan kalenteri jää sisäpuolelle ja kuva ulkopuolelle. Taitetaan reuna taskuksi, muttei ihan kiinni keskitaitosta, jotta sinne saa asioita sisälle. Jotta TN:n kuminauha ei heti riko välilehteä, rei’itin puolikuut taitoksen kumpaankin reunaan. Jos tästä haluaisi kestävämmän, voisi rei’ityksiin laittaa pienet vahvikkeet tai suojata kontaktimuovilla.
Lopuksi lisäsin aiempia doodlailujani otsikoksi. Huomasin tosin, että minulla on mennyt maaliskuu ja marraskuu sekaisin, joten joudun lisäämään kuukauteen vielä yhden päivän, hupsista. Otsikko on liimattu Zig liimakynällä. Pyöristin kannen kulmia vielä kulmanpyöristäjällä. Kuminauha kylkeen ja välilehtitasku kiinni TN:iin.
Seuraavan välilehden tein Project365 sisälle kalenterin omaa välilehteä mallina käyttäen. Se oikea maaliskuu (mikä meni marraskuun kanssa sekaisin) on kaunis pilvitaivas. Seinäkalenterin sivut ovat niin isoja, että saan kuvasta välilehden kummatkin puolet.
Kirjoitan aina seinäkalentereihin pois pyyhittävillä tusseilla, joten tässä kohtaa siistin kuvien sisäpuolet kirjoituksista, etteivät ne paista läpi. Hyvin lähti kaksi vuotta vahat tekstit kynän omaa kumia käyttäen. Liimasin palat ihan tavallisella puikkoliimalla yhteen, siistin reunat ja kulmat sekä rei’itin kalenteriin sopivaksi.
Vielä olisi pienen pieni Color A6 vailla välisivua. Tykästyin pilvikuvioon niin paljon, että käytin sen rippeet välilehden toiselle puolelle ja leikkasin jäätelökuviot toiselle puolelle. Mittasin kalenterin sivujen koon, mikä mahtuu kansien ja kuminauhan väliin, mitaksi tuli 15 x 10,5 cm. Välilehden yläreunan toiseen päähän jätin vähän enemmän korkeutta n. 16,5 cm tamppia varten, joka näkyy kalenterin ollessa kiinni.
Liimasin kuvat yhteen, siistin reunat ja valmista on. Mietin, että tämän voisi kyllä ehkä suojata kontaktimuovilla, ettei paperi kerää väriä sivujen tulevilta koristeista. Siinä koko kolmen sarja. Sivujakin jäi vielä moneen askarteluun, mutta ainakin uusiokäyttö on nyt aloitettu.
Kivaa kässäkeskiviikkoa kaikille. Tämän päivän postauksessa näytän miten syntyy paperdori, tai paremminkin TiaDori. Tein ensimmäisen paperdorini 2016 kolmella itsetehdyllä vihkolla, kun aloitin kisällikoulutuksen. Halusin oman muistion kouluasioille. Paperdori on nimensä mukaisesti tehty paperista ja useimmiten päällystetty kontaktimuovilla suojaamaan paperia. Nyt sain kuitenkin idean käyttää vanhaa lempivinyylitapettia, jota löytyi vielä varastosta. Kaveriksi käytin koristepaperia.
Paperdorin tekoon tarvitaan:
– kuviopaperia (paksumpaa) sekä itse käytin vahvaa vinyylitapettia
– kontaktimuovia ja liimaa tai
– mod podge (matte / vesipohjainen tiiviste, liima sekä viimeistelyyn)
– viivoittimen tai lastan ilmakuplien varalle tai siveltimen
– pyöreää kuminauhaa
– sirkka-/ purjerengas (prym 4mm) ja työkalun (esim. prym – nepparipihdit)
Aluksi mittasin minkä kokoisen paperdorin haluan tehdä. Tässähän on vain taivas ja käyttötarkoitus rajana. Ajattelin standard-kokoisen traveler’s notebookin kokoa, jonka vihkot on noin 11×21 cm. Kansien mitoiksi suunnittelin 22x27cm tai x30cm, riippuen montako vihkopaikkaa haluan. Tätä kannattaa mallata millä vain vihkoilla ja katsoa paljonko kannet ”kutistuvat” vihkoja lisätessä. Näin tietää paljonko haluaa lisätä senttejä kansien leveyteen. Päädyin isompaan kokoon.
Ensin leikkasin oikean kokoiset palat. Kansipalojen kulmat halusin pyöristää kulmanpyöristäjällä ennen liimaamista. Käytin kuviopaperia sekä paksua vinyylitapettia yhteen liimattuna mod podgella. Nyt käytin mod podgea myös kansien suojaamiseen ja viimeistelyyn. Tämä vaatii riittävän kuivumisajan. Kontaktimuovi ei olisi toiminut vinyylitapetin kanssa. Aiemmin olen liimannut kaksi paksumpaa kuviopaperia yhteen tuomaan tukevuutta ja olen päällystänyt ne kontaktimuovilla. Taivutan paperia kontaktimuovilla päällystäessä, jotta ilmakuplia ei muodostuisi. Silloittelen viivoittimella ja tarvittaessa painan huomaamattoman reiän neulalla ilmakuplaan. Lopuksi leikkaan kontaktimuovin reunat siistiksi paperin mukaan.
Mietin pitkään haluanko laittaa vinyylitapetista erilaisia taskuja kansien sisäpuolelle, mutta kalapaperi oli niin hauska, etten halunnut peittää sitä. Olisin todennäköisesti kokeillut pysyvyyttä ensin kaksipuolisella teipillä ja viimeistellyt mod podgella. Toivotaan, että tämä minulle vieras mömmö toimii muutenkin liimauksessa suunnitellusti, käytössäkin.
Seuraavana vuorossa oli kumilenkkien paikkojen katsominen. Merkkaan paikat kynällä ja nepparipihdeillä teen sirkoille reiät. Itse käytän viivoitinta, koska haluan reiät symmetrisesti, mutta ne voi nakella silmämääräisesti. Kansien keskelle tehtävä sirkkareikä on hankalampi. Siihen minulla on sirkkarengaspaketista tullut muovinen rei’ittäjä/sirkankiinnitin, joka tarvitsee avukseen vasaran sekä alustan. Olen poikkaissut pinsettimäisen varren, jotta saan osat kummallekin puolelle kansia. Ensin reiät, sitten sirkat. Itselläni oli kotona Prymin 4mm sirkkarenkaat, jotka olen ostanut Jätti-Rätistä. Nepparipihdeillä kansien reunoihin saa renkaat ihan käsivoimin puristamalla, mutta keskimmän sirkan lyön vasaralla käyttäen muovista apuvartta. Suosittelen kokeilemaan sirkkojen kiinnittämistä ennen varsinaista työtä. Omassa pöydässäni on lasipinta, joten kävin heilumassa vasaran kanssa ulkona kivimuurin reunalla.
Enää puuttuu kuminauhat ja halusin myös koristeita kansiini. Laitan kuminauhan sirkoista kaksi kertaa ja solmin. Näin minulla on valmiina neljä vihkopaikkaa. Ei kuitenkaan liian kireäksi, ettei kuminauha vedä kantta pyöreäksi tai ettei vihkojen reunat ole heti rytyssä.
Viimeinen kumilanka sulkee kannet ja sen pujoitan kansien keskellä olevasta reiästä. Laitoin ensin kuminauhaan valitsemani korut ja tekaistun ”reunaläpän”. Olen liimannut ja viimeistellyt ”reunaläpän” samoin kuin kannet. Se oli jotain mitä kokeilin ulkoasuun, vapaalla kädellä leikattu ja sen voi jättää pois halutessaan. Kuminauhan solmukohta jää sisäpuolelle ja koska kuminauha on liian ohut reikän nähden, laitoin sisälle reikään isomman helmen lukoksi ennen solmua. Jos en olisi laittanut koruja kumilankaan, olisin valinnut paksumman pyöreän kumilangan. Tykkään että vihkopaikkojen kumilanka on kuitenkin ohutta.
Kannet ovat valmiit ja ne kaipaavat enää vain täytettä. Samalla kun annoin kansien kuivata liimauksen ja viimeistelyn välillä, tein vihkot valmiiksi. Tykkään aina leikata materiaalit valmiiksi ja kasata sarjatuotantona.
Vihkojen kansiin valitsin ohuemman kuviopaperin, pyöristin kulmat ja suojasin kontaktimuovilla. Kannet voi koristella ennen kontaktoimista tai jälkeenpäin. Omat koristeet olivat paksuja, joten liimasin ne jälkeenpäin kontaktimuovin pinnalle. Vihkojen kannetkin voi tehdä tukevammaksi käyttäen kahta koristepaperia ja vaihdella paperin paksuutta oman mieltymyksen mukaan. Itse tein nyt vain yhdestä ohuesta paperista. Kontaktimuovi kuitenkin tukevoittaa.
Vihkojen sivuiksi voi käyttää mitä vain ylijäämäpaperia tai tavallista A4 tulostuspaperia. Itselläni oli tavan A4 paperia, joista leikkasin paperileikkurilla 8cm pois pituussuunnasta. Noin kuusi paperia per vihko, jotka taitoin kaksin kerroin ja pinosin sisäkkäin. Tässä kohtaa kulmienpyöristäjäni hajosi, joten vain kannet on pyöristetty. Ajattelin seuraavaksi kokeilla We R Memory Keepersin kulmienpyöristäjää.
Asetan kaikki vihkon paperit päällekkäin ja laitan viivoittimen kanssa merkin taitesaumaan keskikohdaksi. Keskikohdasta merkitsen 4 cm päähän taas merkin ja siitä 4cm päähän merkin. Toistan saman keskipisteen toiselle puolelle. Paperipinon alla on leikkaussuoja ja käyn merkit neulalla läpi. Apuna voi käyttää kevyesti vasaraa, huomio, kevyesti. Sitten otin pinon käteen ja kävin neulan kanssa reiät uudestaan läpi. Neula on vähän paksumpi reikien tekovaiheessa, kuin tuleva sidontavaiheessa.
Laitan vihkon kannen oikeaan kohtaan paperipinon alle ja painan reikäkohdat kevyesti kanteen. Otan kannen käteen ja painan reiät kansista läpi ulkopuolelta sisäpuolelle, niin että varsinainen reikä osuu taitoksen (selän) kohdalle. Reikiä on viisi.
Niputan kannet sekä paperin yhteen, otan lankaa neljä kertaa vihkon korkeuden verran ja laitan ohuempaan parsineulaan langan kaksin kerroin. Aloitan vihon sisältä keskimmäisestä reiästä, jättäen häntää vapaaksi sisäpuolelle 5-6cm. Vien neulan ulkopuolelta viereiseen reikään takaisin sisälle ja sisältä ulos reunimmaisesta reiästä palaten päinvastaisesti takaisin keskelle. Jatkan samoin vihkon toiseen päähän ja takaisin.
Palatessa pujotan neulan keskellä vastapuolen langan ali, jotta saan kireän tuplasolmun tehtyä. Pujotan langan keskimmäisen reiän toisen vastapuolen langan ali tehden jälleen tuplasolmun. Tämän jälkeen leikkaan langan, jättäen sentin ennen solmua. Taitan sivut kiinni jättäen kannet auki ja käyn kummaltakin puolelta viivoittimella taitoksen läpi. Laitan kannet kiinni ja toista saman viivoittimella painelun kansien kummaltakin puolelta.
Halutessa voi kaksipuolisella teipillä ja koristepaperilla tehdä taskuja vihkojen sisäkansiin. Toivottavasti vaiheistani sai selvää ja kokeilemalla oppii, mikä on oma tyyli tässäkin asiassa. Tästä tuli mielestäni oikein onnistunut kokonaisuus.
