Talvi on ollut luminen ja kaunis, minkä vuoksi lyhkäisiä päiviä ja pimeyttä on tällä kertaa jaksanut jotenkin erityisen hyvin. Varsinkaan marraskuu ei tuntunut minulle niin pahalta kuin useampana aiempana vuonna, vaan suorastaan nautin talven fiilistelystä, kynttilöistä ja tunnelmasta.
Nyt vuodenvaihteen jälkeen on kuitenkin selvästi mieleen hiipinyt hyvin vahvana kaipuu keväästä. Tammikuu on tuntunut kovin pitkältä, vaikka lumesta ollaan saatu nauttia edelleen ja päivät ovat alkaneet hiljalleen pidetä. Mieli on selkeästi jo askeleen edellä, ja mielelläni kelaisinkin aikaa esimerkiksi maaliskuuhun. Ehkäpä tämä onkin juuri se kaikkein suurin ongelma Suomen talvissa. Ei se, että niitä on, vaan se, että niillä on välillä taipumus tuntua ihan ekstrapitkiltä.
Huomaan kevätkaipuun näkyvän myös tekemisissäni. Marraskuu on tyypillisesti näyttäynyt kalenterissakin tummana, joskus jopa vähän synkkänä. Se on sisältänyt paljon avaruutta ja tähtiä sekä mystiikkaa. Talvisten koristeisen kulta-aikaa minun kalenterissani on selvästi joulukuu. Nyt vuodenvaihteen jälkeen olen huomaamattani siirtänyt kalenteriakin valoisampaan ja hempeämpään suuntaan. Tummat värit ovat vaihtuneet pastelleihin ja avaruusteeman sijasta kalenteria koristavat kukkaset.
Tuntuu vähän hullunkuriseltakin, että ulkona on vielä täysi talvi päällä, mutta kalenterini on yhtä kukkaloistoa ja hempeitä värejä. Ehkäpä se on kuitenkin jokin mielen keino yrittää viestiä, että hei, jaksa vielä hetki. Ollaan selvästi jo menossa parempaan suuntaan, mutta ihan vielä ei olla perillä.
Joskus ajattelin, että kalenterin täytyy vastata vallitsevaa vuodenaikaa. Nykyään ajattelen, että sen täytyy vastata juuri sitä fiilistä, mikä itsellä milloinkin on. Vaikka se sitten tarkoittaisi kukkaniittyjä keskellä tammikuun kovimpia pakkasia.
Kivaa alkanutta vuotta ja kevään odotusta kaikille, Carita
Anonyymit askartelijat -kerhossa voisin aloittaa tapaamisen näin: Mä olen Johanna ja mä tykkään askarrella. Joskus jopa heinäkuussa joulukortteja… Mutta mä pystyn lopettaan koska vaan! Ei vaan, en pysty, eikä mun tarvitse! Aikuinen saa askarrella ihan just niin paljon kuin huvittaa!
Mä olen askarrellut, maalannut ja piirtänyt pienestä pitäen milloin mitäkin. Synnyin jonkinlaiset kädentaidot sekä hyvä mielikuvitus mukanani. Myöhemmin se innostus vei jopa kouluun ja musta tuli metalliartesaani. Nykyään teen vieläkin hopeakoruja ja tiffanytöitä tilauksesta, mutta hitsaaminen on jäänyt vähemmälle! Työskentelen nuorten parissa, ja näitä taitoja voi hyödyntää sielläkin!
Innostun nopeasti erilaisista tekniikoista ja materiaaleista, ja sitten kun alan niitä tehdä, niin tosiaankin teen! Joissain asioissa innostus loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin, mutta sehän on ihan ookoo. Ei kaikkea tarvitse – eikä pidäkään koko ajan tehdä. Arkeeni haluan tuoda rentoutuksen hetkiä ja silloin luon. Maalaan, virkkaan, valokuvaan, leikkaan-liimaan-askartelen, teen koruja ja puuhastelen kaikenlaista. Toisinaan tuotan vähän liikaakin asioita, mutta lähipiirini jo tietää, että joulun alla järjestän myyjäiset, josta tuotoksiani voi ostaa edullisesti.
Visuaalisuus on ollut mulle aina tärkeää. Sisustan mielelläni, valokuvaaminen on yksi lempiharrastuksiani ja nyt tänä vuonna ystäväni innoittamana olen alkanut myös planneroimaan! Olen tehnyt kalenterini sivut itse, minulla ei siis ole mitään valmista pohjaa, ainoastaan puhdas vihkonen (tai kierreselkäinen kirjanen, mikä sen virallinen nimi nyt onkaan). Harjoittelen vielä silmääni miellyttäviä viikkonäkymiä ja aukeamia. Luulen, että tämä harrastus on tullut jäädäkseen! Siinä voin yhdistellä lähes kaikkia itseäni miellyttäviä tekniikoita. Tämän hetken innostus on kasvien käyttäminen ”leimasimina”. Kai tätä tekniikkaa voisi kasvipainantamiseksikin kutsua.
Nyt muutaman viikon olen lenkkipolkujeni varsilta löytänyt silmää miellyttäviä kasveja, joista näen lähes heti, että ne voisivat sopia tähän tarkoitukseen.
Tekniikan tarvikkeet: – Erilaisia tuoreita kasveja – Kumitela – Sanomalehteä tms. suojaksi – Jokin sileäpintainen pahvi maalausalustaksi – Akryylimaalia – Paperia tai kartonkia, johon kasvikuviot painetaan – Kirja tai lehti tai jokin juttu, minkä välissä on helppo painaa kasvin kuvio kartongille (Itselläni on Ikean kuvasto, joka sopii tähän tarkoitukseen loistavasti! Valitettavasti se on viimeinen laatuaan, koska maailma sähköistyy.) – Paljon testailuaikaa
Ensin valitsen sopivat kasvit tai lehdet ja levitän maalia alustalle. Telaan maalin tasaiseksi. Sitten lähden rullailemaan maalisella telalla kasvien päältä. Kun lehdessä on sopiva määrä maalia (tämä löytyy testailemalla, itse käytän mieluummin vähän vähemmän väriä kuin enemmän – lopputulos on ehkä haaleampi, mutta selkeämpi. Iso maalimäärä suttaa kuvion. Mutta tosiaan, harjoitusvedoksia voi tehdä kymmeniä ennen sopivan ”tatsin” löytymistä!)
Lehdet kannattaa sijoittaa alapuoli edellä kartongille, sillä lehtiruodit ovat sillä puolella vahvemmat ja näin ollen kuviosta tulee selkeämpi. Sitten vain sommittelemaan maaliset lehdet/kasvit paikoilleen ja päälle joku paperi tai lehtinen ja painelemaan käsillä päältä, jolloin kuviot tarttuvat kartonkiin. Kartongin ja maalin värit voivat olla mitkä tahansa, itse olen ihastunut tähän väriyhdistelmään: mustalle kartongille valkoisella tai helmiäisvalkoisella maalilla kuviot. Olen kokeillut myös ensin maalata värikkään pohjan ja siihen mustia kuvioita. Ei huono sekään! Taiteilijan vapaus on tässäkin lajissa vahvasti läsnä!
Tämän hetken lempparikasvejani ovat mustaherukan ja koristebataatin lehdet ja myös norjanangervopensaasta saa kivoja lehtioksia. Lisäksi olen testaillut erilaisia luonnonkukkia, mutta esimerkiksi lupiini on tähän touhuun liian paksu – tosin sen lehdet ovat nättejä! Mansikanlehti on aina söpö ja sittenhän löytyy vaikka ja mitä tuolta ojanpientareista, joiden nimiä en edes tiedä! Vaahteranlehteä ajattelin kokeilla seuraavaksi, kunhan löydän sellaisia. Luonnon valikoima on lähes loputon! Ja aikaakin tähän saa kulumaan ihan kiitettävästi, joten kannattaa varautua siihen, että jos sulla on puoli tuntia luppoaikaa, niin käytä se mieluummin vaikka värikkäisiin mielikuviin 😉
