Avainsana: korona

Moi 2021

Suvi täällä kirjoittelee. Olet alkanut yllättävän rauhallisesti! Seuraan kulkuasi toivottavasti suurimman osan vuodesta itse suunnittelemani Personal plannerin sivuilta. Olisi tosi kiva, jos soisit minulle kalenterirauhaa sen kanssa edes syksyyn asti. On ihan ookoo, jos välillä ihastun johonkin muuhun, mutta please, anna minun säästää rahaa ja hermojani tällä kertaa.

Kuulit ehkä edeltäjältäsi, vuodelta 2020, että yritin totaalista ostolakkoa. Jos se juorusi, ettei siitä sitten lopuksi tullutkaan niin pitkää kuin piti, niin hyvä on. Eipä tullutkaan. Mutta elämäntilanne muuttui sen verran, että suunta ja kurssi on silti pysynyt oikeaan suuntaan käännettynä – niin valuutan kuin muunkin elämän suhteen. Kyllä, rakastan edelleen käydä hipelöimässä Klemmarikellarin valikoimaa, ja parasta yöhupia on tottakai tarrashoppailu – mutta ähäkutti, minähän olen myös oppinut itsekuria vaikeiden paikkojen edessä. Nykyään myös nukun öisin, ainakin joskus! Annas vaan, niin näytän, 2021.

Suurin kompastuskiveni taitaa olla se, että huuhtoudun arkeni mukana lähes kokonaan liueten viemäriin. Anna tämän vuoden olla se vuosi, että opin jalkojeni sekä ajanhallintavälineideni hallinnan. Että ne kantaa ja kuljettaa eteenpäin silloinkin, kun ei siltä tunnu. Auta minua ymmärtämään, että täydellistä kalenteriaukeamaa ei ole ja sillekin, jota pitää ”ennen kynää” täydellisenä, pitää kirjoittaa omilla harakanvarpailla tärkeitä asioita ylös.

Yhden toisenkin asian olen päättänyt. Niin koko Kalenterimanian kuin oman kalenterituunausharrastukseni kohdalla – aion tänä vuonna kääntää ja käyttää kaiken tähän liittyvän isoksi voimavaraksi itselleni. Päivän off topicissa uskaltaa varmasti tehdä muutakin kuin lirkuttaa ja ryhmä tarjoaa oivan pakopaikan tämänhetkiseltä maailmalta. Hartain toiveeni olisikin, että soisit maailmantilan helpottavan, jotta pääsisimme taas kahvikupposten ja paperisilppuvuorien täyttämiin miitteihin. Olisi myös huisia matkustaa toisiin kaupunkeihin tapaamaan maniakavereita vähän kauempaa, mutta jos suot edes lähialueen tapaamiset, on sekin jo hyvä alku.

Lisäksi toivoisin, että muistat edetessäsi vuoden loppua kohti myös kaikki kanssakulkijani ja -maanikkoni, että meillä olisi mahdollisimman mukava vuosi. Tehdäänhän tästä armollisuuden ja onnellisuuden vuosi?

Mynämäessä eräänä tammikuun päivänä

Rakkain terveisin, Suvi

Koronavuosi

Laitan tämän postauksen alkuun nyt varmuuden vuoksi Trigger Warning – korona ja ahdistus

Vuosi 2020 oli monella tapaa hyvin poikkeuksellinen, tai siis on edelleen, sillä tätä vuotta on vielä pari viikkoa jäljellä. Kun vuosi vaihtui, ajattelin että tästä vuodesta tulee kliseisesti nyt SE VUOSI. Saan työpaikan, asiat normalisoituvat, lapseni on niin iso, että voimme aloittaa yhteiset puuhat ihan eri tavalla jne. Kyllä te tiedätte. Vuosi alkoikin hyvin, kunnes uutisia koronasta alkoi hiipiä korviini.

Vielä alkuvuodesta, vuoden ekoina kuukausina koristelin innokkaasti kalenteria ja tein merkintöjä. Kävin työhaastatteluissa, yksi elämääni ahdistusta tuonut asia saatiin pois päiväjärjestyksestä ja päästiin jopa laivalle lapsen kanssa. Ja sitten se iski. Korona. Karanteeni. Pikkuhiljaa kalenteri ja kaikki oheistoiminta jäi, ei vaan ollut energiaa laittaa siihen. Päivät hakivat uutta muotoaan. Lapsen rytmistä piti pitää kiinni, ei voinut vaan lamaantua. Keväästä selvittiin ja sitten tuli kesä. Valo ja ilo ja hetkellinen vapaus. Kesän kiireet veivät mennessään ja kalenteri oli edelleen heitettynä puolihuolimattomasti pöydälleni.

Syksyn pimeyden hiipiessä ympärillemme hiipi koronakin taas alitajuntaani, hakemistani työpaikoista ei kuulunut mitään, osalta tuli yhteisposti, että ilmoittamamme paikka ei ole avoinna enää, katsotaan kun tilanne tasoittuu. Kalenteri ei tuonut vieläkään iloa, kun jokainen päivä tuntui suossa tarpomiselta, en halua kirjata niitä tunteita ylös. Laiskasti tein muutamia merkintöjä, yritin etsiä inspiraatitoa Youtubesta. Aiemmin sain inspistä viimeistään, kun tuunasin yhdessä ystävieni kanssa, tänä vuonna ne hetket on voitu laskea yhden käden sormilla.

Vielä muutama kuukausi sitten elättelin toiveita, että esimerksi Inka pääsisi vielä ennen joulua käymään meillä. Mutta ei. Koronavuosi iski minuun kovaa, kovempaa kuin halusin uskoa ja myöntää. Kun on tällainen sosiaalinen eläin kuin minä, on iso isku kun suurin osa ihmiskontakteista otetaan pois. Onneksi joulu tekee tuloaan, meillä on jotain odotettavaa, jotain tehtävää ja jotain yhteistä. Toivottavasti joulu pelastaa tämän vuoden. Ja toivon, todella toivon, että vuosi 2021 on meille kaikille helpompi.

-Mira