Avainsana: koristelu

Dylusions Creative Dyary päiväkirjana

Moikka moi!

Dyan Reaveley -fani täällä hykertelee onnesta silitellessään uutta päiväkirjaansa. Ja tästä pienestä kirjasesta aionkin nyt teille hiukkasen kertoa.

Hankin siis päiväkirjaksi Dyan Reaveley’s Dylusionsin Creative Dyaryn, koska kaipasin kalenterimallista kirjasta, jossa olisi viikot valmiina, mutta reilusti tilaa koristeluun. Käytän paljon Dylusionsin tuotteita, joten tämä Dyary oli helppo valinta. Kalenterissa on paksut sivut, valmiit viikkoaukeamat, säilytystasku pikkusälälle ja mikä parhainta – valmiiksi tehdyt taustat koristeluille. Tämä, jos mikä on pelastus kiireisen arjen keskelle! Kaveriksi tälle päiväkirjalle sujautin kansien väliin Dyalog-sarjaan kuuluvan pistevihkosen. Ihan vain siltä varalta, jos ja kun tarvitsen enemmän tilaa tarinointiin. Vihkoon laitan myös erilaisia trackereita ja muistiinpanoja.

Valmiita taustoja kalenterissa on monta erilaista. On värikkäitä sekä mustavalkoisia. Tätä kalenteria on kiva lähteä muokkaamaan omanlaiseksi. Omistan jo valmiiksi paljon Dylusionsin tuotteita (art journalia teen pelkästään niillä), joten käytän nyt ainakin aluksi samoja juttuja tuunauksessa. Tiedän kyllä, että pikkuhiljaa kalenteri alkaa täyttymään kaikella mahdollisella lehtileikkeistä leffalippuihin. Ja se on juuri se juttu, jolla saan päiväkirjasta minun näköisen.

Alla yksi tuunaamaani aukeama viikon alussa ja lopussa. Sivut tulevat täyttymään mun ja meidän arjesta, tähtihetkistä ja mukavista sekä ei-niin-mukavista muistoista, elämänmakuisesta menosta ylipäätään.

Tälläinenpä tämä mun uusi päiväkirja. Mitäs tykkäät?

Tuunailuterkuin,
Pirre

Ikävä entistä kalenteria

Moni manialainen on tuuliviiri kalentereiden osalta. Rakastutaan yhteen, ihastutaan toiseen, seilataan vaihtoehtojen välillä ja parhaimmillaan vaihdetaan kalenteria useita kertoja viikossa. Minä olen yksi näistä seilaajista. Olen ollut läpi elämäni samanlainen, olen esimerkiksi muuttanut miljoonia kertoja, koska minun on vaikea juurtua paikoilleni. Nykyinen kotimme on edelleen koti, koska en halua tyttärelleni loputonta muuttorumbaa. Sen sijaan teen jatkuvasti muutoksia kodissamme. Siirrän huonekaluja, vaihtelen kaappien sisältöjä tai teen muita isompia ja pienempiä muutoksia.

Kalenterimeressä seilatessani en oikeastaan jää kaipaamaan aiempia kalentereitani. Kun sen aika on ohi, se on ohi ja olen mennyt jo eteenpäin. Paitsi yhden kohdalla. Muutama vuosi sitten sain käsiini Recollectionsin vetoketjuplannerin ja se olikin sitten menoa. Sitä käytin melkein koko vuoden. Käyttö loppui, kuten olen useampaan kertaan maininnutkin, isoveljeni kuolemaan. Kalenteri ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, joten nyt noin kuukausi sitten päätin, että on aika tehdä asialle jotain.

Arvelin, ettei kukaan myy minulle pelkkää sisältöä ja halusin nimenomaan Recollectionsin insertit enkä esimerkiksi Ajaston, vaikka nekin kansiin sopivat. Tein ostoilmoituksen Kalenterimanian Kirppikselle. Ilmoituksessa kerroin, että haluan kannet ja sisukset. Muutamia tarjouksia tuli, mutta lopulta Karita tarjosi jättipottia. Käyttämättömät, päiväämättömät insertit ilman kansia. Järkihintaan. Hieman hypähtelin riemusta.

Nyt kaunis Live for today, Plan for tomorrow -kalenterini on ollut taas muutaman viikon käytössäni ja se on tehnyt minut todella onnelliseksi. Vaikka taas kerran haen omaa tyyliäni, tiedän, että tämä on nyt tässä taas hetken. Muutoksia on tullut verrattuna aiempiin kalenterihini. En edes yritä pitää päiväkirjaa tässä, vaan minulla on (vielä tyhjä, voi aloittamisen vaikeus!) Wonder Woman Moleskine sitä varten. Olen unohtanut käyttää washeja ja mm. käyttänyt kittejä, vaikka en niistä mitään ymmärrä.

Aika näyttää millainen matka meillä on edessämme, mutta juuri nyt, tällä hetkellä, olen taltuttanut kalenteri-ikäväni.

-Mirppu