Todellinen kalenteriharrastukseni alkoi, kun silmiini osui juttuartikkeli bullet journalista. Googletin heti että niinkun mitä että?! Sehän osui ja upposi kerrasta. Niiden googlailujen tuloksista löytyi myös Kalenteriamanian blogisivut ja Facebook-ryhmä. Googlettelut jatkui ja Leuchtturm löytyi sekä Sandyn ihana Se Hämeenpuiston Vihkokauppa.
Sen jälkeen se on ollu menoa se kalenteriharrastuksessa. Ja tästäkin on jo… APUA! Seitsemän vuotta tulee täyteen myöhemmin tänä keväänä. Ensimmäiset kalenterit on olleet ala-asteen viimesillä luokilla. Yläasteella oli Suosikin ja Demin koululaiskalenterit. Sillon kalenteriin laitettiin ylös Tapparan pelit, koulun kokeet ja niiden arvosanat. Yläasteella saatto olla merkintöjä ”p**ka päivä!” sillon tällön. Nykyään käytän kyseisestä päivästä merkintää ”AAARGH!” tai toinen lempparini on ”ärrimurri-päivä/viikko”. Manian alussa kalenteri toimi päiväkirjana. Siihen ei tullut mitään oikeasti henkilökohtasta vaan yleisiä fiiliksiä, kuultuja lausahduksia, pieniä muistiinpanoja päivästä. Tänä vuonna maaliskuussa sain ensimmäisen päiväkirjan täyteen monen, monen vuoden tauon jälkeen. Maksimissaan oli viiden päivän taukoja kirjottamisessa, mutta ei haittaa. Siihen on kirjotettu sillon kun on siltä tuntunu.
Olen aina rakastanut kaikkee kynätilpehööriä. Tampereen Nekalassa oli aikoinaan Löytöliiteri (ehkä on vieläkin). Ei tienny miten päin olisi pyörinyt ja mitä olisi ostanut, kun kaikki oli niin ihania. Nykyäänkin sokaistun kaikista ihanista kynistä ja pikkuvihkosista. Ja tänä päivänä kynällä on väliä. Ei saa olla sitä eikä tota, mutta ehdottomasti pitää olla tämä. Ja niitä kyniähän sitten löytyy. Alussa riitti yksi penaali, jossa oli kaikki tarpeellinen. Valmiiksi löytyi jo Stabilon tusseja, finelinereitä, puuväritkin oli ahkerassa käytössä. Ja ihan perus kuulakärkikynä. Nykyään penaaleja löytyy 2-3 ja silti joudun puljaileen mitä kyniä millonkin pidän niissä. Just nyt NE kynät on Pigman Micronit eri kokosina ja ohutkärkiset geelikynät, esim. Iconicin non-slip grip 0.38 ja mild gel pen 0.38. Kuulakärkikynät on ihan out.
Muistikirjoja on tullut hankittua aika monta vuosien aikana. Ja aina kaupasta kotiutuu uusi ihana. Tällä hetkellä käytössä on viisi eri muistikirjaa: urheilubujo, puutarhabujo, laulujen sanat -skräppikirja, commonplace book ja kalenteri. Ensi vuonna toivottavasti saan tämän kirjamäärän kahteen tai kolmeen, kun kokeilen bujoa tauon jälkeen. Ekan bujon tein random muistikirjaan, koska heti sitä piti kokeilla. Siitä tuli sen näkönen niin kun olis juostessa tehty, koska ei vielä tiennyt mitä siihen halusi ja oli vähän sekasin kaikista jutuista mitä siihen voisi laittaa. Nykyään on jo selkee visio mitä siihen tarvitsen ja mitä en.
Muistikirjallakin on jo tietyt kriteerit, mutta näistä joustan enempi kun kynistä. Alussa käytin perus ruutuvihkoja ja random muistikirjoja. Sitten löysin Leuchtturmin. Siinä on ihana paperi: ohut ja ghostaa (mutta ei vuoda läpi), käytettyjen sivujen rapina (tätä hoen joka väliin) ja aukeaa flätiksi niin, että pysyy itestään auki. Välillä kokeilen muitakin muistikirjoja, mutta aina tulee palattua Leuchtturmiin. Nyt kokeiluvuoroaan odottaa Midorin A6, Nuppu Printin ja Talens Art Creationin muistikirjat.
Tarrat ja etenkin washit olen löytäny vasta Kalenterimanian myötä. Kaikki ihanat toiminnalliset ja deco-tarrat alkoi koristamaan kalenteriani. Washejakin hankin alussa jonkun verran, mutta en osannu käyttää niitä. Vasta nyt reilu vuoden aikana olen oppinu tykkäämään ja käyttämään teippejä. Ruutuwashit on tällä hetkellä IN! Tänä vuonna löysin PET-teipit, ja niistä on tullut uusi ihanuus harrastukseen. Tavallisia tarroja ei juurikaan tule käytettyä.
Monien kokeilujen jälkeen koen löytäneeni kalenterirauhan. Koko viime vuoden pidin commonplace bookia ja Letun Weekly & Notebookia, ja se tuntui toimivan itellä. Bullet Journaliin nämä molemmat saa yhdistettyä: ”Koko elämä yksissä kansissa”. Ja sitä yritän ensi vuonna.
Onnea kalenterirauhan etsintään ja aurinkoista kesän odotusta!
T: Johanna
