Avainsana: kollaasit


marras
2023

Kalenterimatkani – Laura S.

categories: Throwback

Mainos Color A6 Luumu saatu Ajastolta.

Heipä hei, tänään on minun vuoroni paneutua ylläpidon tämänkertaiseen haastepostaussarjaan nimittäin pohdintaan siitä, miten oma plannerointityylini on tässä vuosien varrella muuttunut. Muiden postaukset tästä aiheesta löydät tämän linkin takaa.

Minulla ei valitettavasti ole tallessa ihan ensimmäisiä kalentereitani, sillä ne on tullut usean muuton seurauksena hävitettyä, samoin muutama epäonnistunut bullet journal kokeilu, mutta saamme pärjätä nyt ilman kuvia näiden osalta. Paperiset kalenterit ovat kuuluneet arkeeni peruskoulun yläasteelta alkaen. Muistan käyttäneeni mm. Demin ja Koululaisen kalentereita lukujärjestysten ja kokeiden merkkaamiseen, jonka lisäksi päivämerkintöihin löysivät tiensä ringettetreenit ja -pelit, salitreenit ja soittotunnit. Jo tässä vaiheessa muistan koristelleeni kynillä kalenterin sivuja, tehden pieniä doodlauksia ja väritellyt päiviä.

Lukiossa kalenterin merkitys kasvoi lisää koulutyön kasvaessa. Kalenterin sivuilta löytyi aikaisemmin mainittujen lisäksi myös erilaisia deadlineja ja muistettavia asioita. Tässä vaiheessa olen myös ruvennut tekemään viikonloppuisin töitä jäähallin kahviossa, ringettekoulua vetäen ja pelejä tuomaroiden, joten kaikkien kouluhommien ja harrastusten aikatauluttaminen ja suunnitteleminen on vaatinut toimivaa kalenteria. Lukiossa olin myös erittäin fanaattinen muistiinpanojeni kanssa. Käytin luentolehtiöitä ja saatoin kirjoittaa puhtaaksi muistiinpanoni useampaankin otteeseen ja koristelin niitä, luonnollisesti kaikkien tuntemat ohutkärkiset Stabilot olivat kovassa käytössä. Voisin melkein sanoa, että tämä on ollut jo selkeästi askel kalenterimaanikoksi.

Lukion jälkeen olen siirtynyt töihin pääsykokeiden epäonnistuessa ja välivuoteni on nyt venähtänyt yli 10 vuotiseksi uraksi saman yrityksen palkkalistoilla. Alkuun käytin pientä (A6 koko oli tähän verrattuna iso!) Ajaston kalenteria, pystypäivillä tietenkin, työvuorojen merkkaamiseen ja laskujen eräpäiviin ja muihin menoihin. Valmiilla kalenterilla meninkin usean vuoden, ennen kuin bongasin jostain netin syövereistä termin Bullet Journal. Muistan aloittaneeni jollain pocket-kokoisella muistikirjalla ensimmäistä bujoani, mutta se lensi aika nopeasti romukoppaan, sivut olivat blankot ja koko aivan liian pieni. Myös moni muu ”harjoituskappale” päätyi nopeasti pussin pohjalle, kun en ollut tyytyväinen omaan tekemiseeni. Googlettelin pitkään asiaa ja lopulta ensimmäinen ”kunnon” bujoni löytyi, kun ostin ensimmäisen pisteellisen muistikirjani: Leuchtturm1917. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi todella mielenkiintoista päästä selailemaan näitä koevedoksia, mutta sentään olen säilyttänyt 2019 vuodesta eteenpäin kaikki, joten nappasin teille jokaisesta edes yhden aukeaman.

Bujoilun myötä löysin myös tieni Kalenterimaniaan ja samalla avautui ihan uusi maailma erilaisten kalenterien ja tuunaustarvikkeiden suhteen. Bullet journalin ohella on tullut kokeiltua mm. personal kokoista rengasplanneria Carpe Diemin kansissa, mutta se jäi aika nopeasti kokeilun tasolle. Renkaissa minua kiinnostivat alkuun erittäin paljon valmiit viikkokitit, joita omistan muuten edelleen ihan luvattoman paljon, mutta tämä jäi aika nopeasti taka-alalle muutaman yrityksen jälkeen. Testasin valmiista inserteistä Ajaston Planner -inserttejä (joita ei valitettavasti enää ole markkinoilla) ja jo lopettaneen valmistajan pystypäivillä, viikko kahdelle aukeamalle jaettuna, olevia aukeamia. Jälkimmäisen kanssa olin paljon enemmän sinut, mutta jostain syystä renkaat eivät vain ole minua varten.

Hyppäsin myös hetkeksi Hobonichi Weeksin kelkkaan, mutta tämä(kin) kokeilu osoittautui varsin epäonnistuneeksi. Tässä vaiheessa valitsin muistikirjani paperin paksuuden ja kestävyyden perusteella, enkä voinut sietää tekstin kuultamista, eikä keltainen paperi värinäkään miellyttänyt. Vaakaleiska on myös tämän muodossa todettu itselleni toimimattomaksi, koristeleminen ei miellyttänyt omaa silmää ja oma Weeksini sisältää paljon enemän tyhjiä ja koristelemattomia aukeamia kuin mitä tuli lopulta käytettyä.

Olin siis todella pitkään henkeen ja vereen bujoilija, mutta alkaessani odottaa tytärtäni, rupesin pohtimaan valmista vaihtoehtoa, koska en yhtään osannut sanoa, millainen vauvavuosi meillä olisi tiedossa. Niinpä hyppäsin ensimmäistä kertaa (Weeks-kokeilun jälkeen) japanilaisten kalentereiden maailmaan ostaessani Jibun Techo B6 Slimin. Tätä kalenteria omalla tavallani rakastin, mutta alussa oli itselleni aivan liikaa turhia seurantoja ja projektisivuja, jotka jäivät minulta suurilta osin käyttämättä. Valmiin kalenterin myötä olen myös innostunut paljon enemmän käyttämään tarroja ja teippejä verrattuna bujoiluuni. Pystypäiviä rakastan ja niiden kanssa hahmotan viikkoni huomattavasti paremmin kuin vaakaleiskasta.

Tänä vuonna minulla on ollut käytössä Hobonichi A6 Planner (ihanan Emmimme inspiroimana) ja Midori A6 Datebook. Olen jo useassa postauksessa tänä vuonna Midoristani maininnut vaakasivujen ja minun ongelman, joten en siitä pahemmin enää mainitse. Tässä kalenterissa huonona puolena oli myös se, että viikko katkeaa keskeltä kuun vaihtuessa, mitä en voi sietää laisinkaan. Minun on todella hankala hahmottaa jotenkin viikkoa aina näillä sivuilla. Mutta tarvitsin Hobonichini rinnalle viikot sisältävän kalenterin ja olen päättänyt, että tällä mennään. Hyvin olenkin ”pärjännyt”, vaikka kalenteri ei muuten ole minua miellyttänyt.

Hobonichin päiväsivujen myötä olen taas saanut harjoitella tarrojen kanssa leikkimistä uudelta kantilta, mikä on ollut myös ihanan rentouttavaa. Löysin nopeasti oman tyylini koristella sivut ja olen ollut niihin oikeasti suuremmilta osin tyytyväinen. Tämä olisi varmaan lähellä unelmieni kalenteria, mikäli A6 versiosta löytyisi isosiskonsa Cousinin tavoin viikkoaukeama pystypäivillä. Ja tätä nykyä rakastan Tomoe River paperia, sen tuntumaa täytekynällä kirjoittaessa ja jopa tekstin kuultamista, paperin ihanaa kahinaa.

Huomasin tosin, että arjen kiireiden keskellä pelkkien päiväsivujen pakonomainen täyttäminen ei koko vuotta ole toiminut, vaikka kuinka niin olisin halunnut. Minulla pysyi todella pitkään päivittäinen rytmi sivujen koristeluista ja täyttämisistä, kun sain luotua sen rutiiniksi. Kuitenkin väsymys, työkiireet ja pikkulapsiarki verottivat ja kalenteristani löytyy muutaman kuukauden verran tyhjiä sivuja. Vanha minä olisi yrittänyt väkisin nämä koristella, mutta tällä kertaa annoin itselleni luvan olla lempeä ja ne muistuttavat vain siitä hetkestä, kun oli vähän vaikeampaa. Olenkin nyt yli kuukauden käyttänyt näitä sivuja päivittäiseen journalointiin ja se on samalla vapauttanut minua hieman plannerointilukostani.

Ensi vuodelle minua odottaa kalentereita useampikin, eikä yhtäkään ole aiemmin tullut kokeiltua. Toivon totisesti näiden olevan askel lähemmäksi kohti kalenterirauhaa, jota en ole bullet journalin jälkeen saanut saavutettua. Mutta sen tiedän, että kalenterimatkallani on tullut kokeiltua useita asioita ja näiden ”virheiden” myötä olen askeleen lähempänä sitä täydellistä kalenterivalintaa, kun olen oppinut tuntemaan, mitä oikeasti kalenteriltani tarvitsen. Elämäntilanteet muuttuvat ja niin on kalentereidemmekin mukauduttava mukana.


loka
2023

Kalenterimatkani – Carita

categories: Throwback

Tämänkertainen ylläpidon torstaipostaussarja onkin varsinainen throwback, sillä jokainen vuorollaan pohtii omaa kalenterimatkaansa ja oman plannerointityylin kehittymistä. Havaitsin jo heti alkuun, että olen vuosien varrella omistanut jopa enemmän erilaisia kalentereita ja muistikirjoja, kuin muistinkaan. Niiden kaikkien läpikäyminen vaatisi varmaan useammankin postauksen, joten päätin poimia parhaita paloja matkan varrelta. Toim. huom. alla olevassa kuvassa on vain murto-osa kaikista omistamistani kalentereista!

Aloitin aikuisiän kalenteritaipaleeni hyvin perinteisellä bullet journalilla. Taisin jopa ihan ostaa tuolloin myynnissä olleen uutuuskirjan ”Bujoilun voima”, jonka mukana myös tuli aloittelijalle sopiva mustavalkoinen bujo. Tunnollisena ihmisenä myös tein bujoa juuri niin kuin alkuperäisen idean mukaan kuuluu. Hyvin nopeasti tosin jouduin toteamaan, että mielikuvat kauniista ja käytännöllisestä bujosta eivät mitenkään kohdanneet todellisuuden kanssa, joten taisin jo aika varhaisessa vaiheessa jättää bujoilusta pois joitain elementtejä ja aloin tehdä sitä enemmän oman näköisesti.

Bujoilun myötä löysin Kalenterimanian. Elettiin vuotta 2017, jolloin Happy Plannerit olivat tosi kova juttu ja niitä sai useasta eri kaupasta. Tuolloin löysin ehkä kaikkein pitkäikäisimmän rakkauteni eli Happy Planner Minin. Siitä se innostus oikeastaan kunnolla lähti, ja valmiskalenterien lisäksi löysin myös tarrat, washiteipit ja muut koristeet. Mambin tarrakirjat olivat selkeästi minulle se ”the juttu” ja omistan niitä edelleen ison pinon.

En tarkalleen muista, missä järjestyksessä kokeilin mitäkin kalentereita, mutta Minit ja bullet journal (aina jossain muodossa) roikkuivat hyvin pitkään mukana vuodesta toiseen. Alkuun olin tosiaan kova valmistarrojen suurkuluttaja, ja innostus laajeni Mambin tarrakirjoista myös muihin tarravalmistajiin. Koristelutyylini on ollut aina melko runsas, vaikka ei ehkä ihan no white space -tasolle ollakaan menty.

Tässä vanhoja kalentereita ja bujoja selaillessani huomasin myös, että olen aina selkeästi kallistunut enemmän vaaka- kuin pystypäiviin. Bujoissa olen tehnyt aina vaakasuuntaiset viikkoaukeamat ja Happy Planner Ministä ei pitkään ollutkaan saatavilla edes muita kuin vaakasuuntaisia kalentereita. Kuten moni meistä, myös minä kyllästyin kuitenkin jossain kohtaa (järkyttävää, sillä en uskonut, että HP Miniin voi koskaan kyllästyä!) ja päädyin kokeilemaan Traveler’s Notebookia. Luulen, että tuo ajanjakso on myös ollut ensimmäinen selkeä siirtymä pois pelkistä tarroista ja washeista. Aloin laajentaa die cutseihin, leimailuun ja journaling-kortteihin, joskin aika pikkuhiljaa. Aloin kuitenkin selkeästi olla rohkeampi kokeiluissani.

En ole koskaan ollut mikään super DIY-ihminen, enkä ole vieläkään, mutta luulen, että jossain kohtaa tajusin luovuuden ilmenevän paljon monella muullakin tavalla kuin sillä, teenkö kaiken alusta asti itse tai osaanko esimerkiksi tehdä upeita ATC-kortteja. Sen tajuaminen oli jotenkin vapauttavaa.

Suurin käänne omassa tyylissäni tapahtui kohta melkein kolme vuotta sitten, kun löysin maalaamisen ilon. Tuolloin olin jo aika lailla luopunut perinteisestä bullet journalista, koska en vain jaksanut luoda viikkonäkymiä ja kaikkea muuta siihen päälle alusta asti itse. Valmiskalenterit olivat helppoudellaan vieneet siitä voiton. Maalaamisen myötä kuitenkin innostuin perinteisestä bujoilusta uudestaan, ja suurin ylpeydenaiheeni onkin vuoden 2021 bullet journal, jonka toteutin lähes pelkästään kynällä ja siveltimellä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoitti sitä, että toisella sivulla oli simppeli viikkonäkymä ja toisella viereen maalattu kuvituskuva. Se ei ollut mitään erikoista, mutta se oli täysin minua.

Viime vuonna taas maalailut jäivät selkeästi vähemmälle, kun elämässä tuntui tapahtuvan niin paljon kaikkea. Pelastukseni oli upea Tinne+ Mian TN-tyyppinen kalenteri, jonka sain Chic Companylta (nykyinen Paperinoita). Se oli samaan aikaan paluu vanhaan (koska TN oli jättänyt jäljen sydämeeni) ja samalla mahdollisuus jälleen kokeilla jotain uutta. En usko, että olen koskaan hyödyntänyt kalenteria niin luovasti kuin tuolloin. Pyrin myös selkeästi yhä enemmän ja enemmän siihen, että mahdollisimman vähän tyhjää tilaa jäisi näkyviin. Käytin hyödykseni kakkupapereita, kirjan sivuja, leimoja, sinettivahoja ja mitä ikinä. Ainut, mitä en juurikaan päässyt tekemään, oli se maalaaminen, sillä tämän kalenterin sivut eivät kestäneet vettä juuri lainkaan.

Vuosi 2022 loppui ja oli aika miettiä uutta kalenteria. Olisin varmasti tilannut uuden Tinne+Mian ulkomailta, ellei minulle olisi tarjoutunut helppoa mahdollisuutta kokeilla Wonderland222-kalenteria, jonka Emmi myi minulle. Olin jo varautunut siihen, etten tule toimeen sen kanssa, mutta toisin kävi. Vuosi on kohta lopuillaan ja käytän sitä edelleen. Parasta oli, että sen sivut kestävät vesivärejä erinomaisesti ja olen taas päässyt kiinni lempiharrastukseni eli maalaamisen pariin. Olen toisaalta samalla myös palannut jonkin verran taaksepäin tarrojen pariin, sillä on ollut pakko myöntää, että ne ovat helppo ja nopea tapa koristella viikkoaukeamia. Sitä paitsi, Mambin tarrat ovat mielestäni vieläkin vaan ihan tosi nättejä.

Jos tästä sekametelisopasta pitäisi tehdä jonkinlainen yhteenveto, niin voisin ainakin todeta, että pienet kalenterit ovat aina olleet minun juttuni. Olen kokeillut välissä isoja Happy Plannereita, mutta todennut aika nopeasti, että ne ovat liian isoja. Tällä hetkellä A6-koko tuntuu juuri oikealta. Olen myös huomaamattani siirtynyt vaakapäivistä pystypäiviin, mitä en olisi kyllä vielä pari vuotta sitten uskonut tapahtuvan. Tyylini on selkeästi kehittynyt enemmän siihen suuntaan, että suosin maanläheisiä värejä enkä halua kalenteriini mitään kirkasta, mikä taas oli kova juttu silloin, kun aloitin. Bullet Journal on nyt vähän niin kuin lopullisesti jäänyt, mutta Wonderland222:n monipuolisuuden ansiosta hyödynnän nykyäänkin paljon elementtejä siitä, esimerkiksi erilaisia listoja ja trackereita. Jos joskus vielä siedin valkoista tilaa kalenterissani, niin nykyään mennään jo aika lähellä no white space -osastoa.

Se, mikä minua harmittaa erityisesti, on se, että TN-aikoina ja viime vuonna Tinne+Mian kanssa hyödynsin todella paljon enemmän erilaisia materiaaleja, mitä en nykyään enää tee. Toisaalta vanhoja kalentereita selailemalla sain taas jonkinlaisen uuden inspiraation kaivella varastojani ja palauttaa mieleen muutkin mahdollisuudet, kuin ne, mitä tällä hetkellä käytän. Se, mistä taas olen hyvin iloinen, on maalaamisen paluu kalenteriarkeeni. Välillä tuntuu, että aiheet kiertävät kehää, mutta pääasia on, että edelleen maalaan säännöllisesti.

Olen nyt ehkä löytänyt oman tyylini ja sen, mihin suuntaan sitä haluan viedä. Kenties ensi vuoden kalenterissa nähdään joitain tuttuja ja hyväksi havaittuja asioita, mutta tehdään myös paluuta vuosien taakse ja ehkäpä kokeillaan jopa jotain ihan uutta!