Avainsana: kokemuksia

Kalenterirauha Hobonichien myötä

Ostin ensimmäisen Hobonichini 2021 syksyllä bullet journalini kaveriksi. Pitkään olin lueskellut keskusteluja eri kalenteriryhmissä tästä mielenkiintoisesta japanilaisesta kaverista ja tottahan toki piti lopulta tilata sellainen kokeiluun itsellenikin. A6 Dreamy soda, pelkkää rakkautta heti ensi kosketuksesta lähtien. Suureksi surukseni piakkoin huomasin etten saanutkaan sitä itselläni mitenkään päin toimimaan. Päiväsivut olivat sittenkin itselleni too much bujon lisäksi, enkä osannut mielestäni koristellakaan sitä omaa silmääni miellyttävästi. Käyttämättä siis suurilta osin jäi, mikä harmitti tietenkin tosi paljon. Hukkaan sekään ei kuitenkaan mennyt, sillä olen näin jälkeenpäin suunnitellut bujoilevani siihen joskus tulevaisuudessa, kun aikaa löytyy taas enempi.

Nyt viime syksynä alkoi Hobonichien maailma kummittelemaan mielessäni jälleen. Kaipasin valmista, kaunista kalenteria ja olin jo aiemmin mieltynyt japanilaiseen hillittyyn ja selkeään tyyliin. Weeks. Se alkoi tuntumaan The Kalenterilta. Viikkosivujen ansiosta olin varma että saan sen itselläni toimimaan A6-planneria paremmin. Niinpä tuli tilattua Paperimurusta Weeks Mega ”Happiness pink” sekä siihen sopivat Light in the Distance cover on coverit.

Olen ollut koko kalenterin pitohistoriani vannoutunut bujoilija, joten Weeksin piti tulla lähinnä siihen rinnalle kaveriksi, selkeäksi sellaiseksi. Ei mennyt kuitenkaan kauaakaan kun totesin, että nyt saa bujo siirtyä kokonaan sivuun ja panostan ainoastaan Weeksiin. Niin omalta jutulta se alkoi tuntumaan ensimmäisten merkintöjen ja koristelujen sekä helppouden myötä. Rightaftersundaylta saapui ihanat lilat kannet, vaaleansinisellä glitter-piparireunuksella.

Tykkään koristella kalentereitani tosi runsaasti ja näin teen myös Weeksin kanssa. Bujoilusta poiketen kuitenkin die cutsit ja koristepaperit jätän tämän kanssa mieluiten laatikkoon, mutta toki niitäkin sivuille välillä ilmaantuu. Myös Instax mini 11 -kameralla nappaamani kuvat päätyvät suurimmaksi osaksi Weeksin sivuja koristamaan.

Tavoitteena olisi, että vuoden loppuun mennessä jokainen sivu olisi enempi vähempi koristeltu. Tässä riittää haasteetta, mutta onneksi Kalenterimanian Facebook-ryhmässä on aina jokin tuunaus/doodlailu-haaste meneillään jos omat ideat loppuvat kesken.

Weeks kulkee mukana siellä missä minäkin ja näin ollen pääsi myös poseeraamaan kuopukseni kanssa synnärillä.

Vaikka Weeks on toiminut itselläni jo reilu kahden kuukauden ajan täydellisesti, aloin kaipaamaan sen rinnalle jotain lisää. Cousin alkoi pikkuhiljaa hiipimään alitajuntaan. Ja vaikka päiväsivut eivät toimineet kohdallani A6:ssa, alkoi mieltä kutkuttamaan ajatus päiväkirjan kirjoittamisesta sekä ajatus siististä, yksinkertaisesta ja neutraalista tavasta pitää kalenteria. Kuten todettu, rakastan Weeksini koristelua, joten sen muuttaminen minimalistisemmaksi tuntui enemmän kuin väärältä. Eipä mennyt aikaakaan kun Paperimurusta saapui elämäni ensimmäinen Cousin, ihanilla Minä Perhosen ”Hello Swallow” -kansilla.

Vanhemmiten olen oppinut kuuntelemaan omaa kuormitustasoani melko hyvin. Kun alkaa tuntumaan siltä, että nyt on ihan liikaa kaikkea tässä ja nyt sekä elämässä ylipäätään, on aika pysähtyä, rauhoittaa ympäristö ja vähentää minimiin kaikki ylimääräinen aistiärsyke, some mukaan lukien. Ja tässä on yksi niistä syistä miksi haluan pitää Cousinin mahdollisimman yksinkertaisena ja noh, tylsänä. Kun aivot ovat liian täynnä samoja merkintöjä mitä kalenterissakin (lisäksi vielä ne asiat jotka eivät päädy kalenteriin), on ihanaa katsoa päivän ohjelma yksinkertaiselta aukeamalta. Toki koristelen sitäkin vähintään tarroilla, mutta pyrin käyttämään niitä hillitysti sekä pitämään värimaailman seesteisenä, rauhoittavana. Aiemmin mietin jonkilaista värikoodia merkintöihin, mutta päädyin kuitenkin mustaan Zigin bimojiin, jonka pyhitin ainoastaan Cousinille.

Monta päiväsivua ehdin missata ennen Cousinin saapumista, mutta päätin että käytän ne myöhemmin hyödyksi raskausajan, synnytyksen sekä vauvan ensimmäisten viikkojen muisteluihin.

Näiden kahden ihanuuden myötä mulle laskeutui täydellinen Kalenterirauha 2023 ja uskon että tulen ensi vuodenkin viettämään Hobonichien kanssa.

Aurinkoista alkavaa kevättä kaikille! -Piritta

#kmkesämiitti20 – Jennin päivä

Vihdoin oli koittanut kauan odotettu miittipäivä. En ollut aiemmin ollut Kalenterimanian suurmiitissä ja olin todella innoissani, mutta minua myös jännitti. Odotin kovasti monien Facebookista tuttujen ihmisten tapaamista livenä sekä miitin tunnelmaa ja haasteita.

Lähdimme Nannan, Sadun ja Sinnan kanssa matkaan kello 7. Karkkilassa olimme perillä yhdeksän aikaan. Minä, Satu ja Sinna lähdimme tutustumaan Karkkilan tarjontaan. (Kiitos Jaanalle kyytien järjestämisestä.) Karkkila vaikutti hauskalta pieneltä kaupungilta. Eniten mieleen jäi ihana PikkuLeppis sekä tunnelmallinen KäsityöKahvila.

Palasimme takaisin miittipaikalle ennen kello 12. Ihana Mira toivotti meidät ovella tervetulleeksi. Sisällä meidät ohjattiin käsienpesulle ja sitten omaan pöytäämme. Olin innoissani. Iso konepajahalli oli täynnä pöytiä ja se oli koristeltu kauniiksi Kalenterimanian tyyliin. Tunnelma oli mahtava. Paikoille oli jaettu yritysten sponsoroimat miittikassit. Tutkimme niitä ja huomasimme, että sisältö oli todella runsas ja monipuolinen.

Ensimmäisenä haasteena oli tuunata ATC-kortti miittikassin sisällöllä. Haasteen jälkeen oli vapaata tuunailua. Myöhemmin oli toinen haaste, siinä piti tehdä unelmakartta loppuvuoden 2020 unelmista. Osallistuin molempiin haasteisiin. Tämänkin haasteen jälkeen oli vapaata tuunailua.

Miitin lopuksi oli arvonnat. Yritykset olivat lahjoittaneet todella runsaasti palkintoja ja moni osallistuja sai kassin lisäksi muutakin kotiinviemistä. Itse voitin penaalin ja One Line a Day viiden vuoden päiväkirjan. Olin pohtinut sellaisen hankkimista jo pidempään, joten palkinto osui nappiin. Lopuksi siivosimme yhdessä tilan.

Kotimatkalle lähdin monta upeaa kokemusta ja montaa uutta ystävää rikkaampana. Kiitos kaikille, jotka teitte tämän miitin mahdolliseksi.

T. Jenni