Avainsana: koiran kanssa

Avuliaat lemmikit

Moni eläintenomistaja varmasti tietää, miten lemmikeillä on usein tarve osallistua kaikkeen tekemiseen eli näin ollen myös kalenteriaskarteluun. Meidän taloudessamme asustaa kaksi kissaa ja koira, ja varsinkin kissat tuppaavat olemaan oikein avuliaita ihan pyytämättä.

Kuvitellaanpa esimerkiksi, että koitat ottaa kivoja kuvia uudesta kalenterikorusta, jonka olet juuri saanut kiinnitettyä traveler’s notebookiisi. Jos et ole ihan supernopea, huomaat pian, että se ei olekaan kissasi mielestä sinun. Kissa uskoo saaneensa uuden mielenkiintoisen lelun. Pian huomaat myös, että rakas TN:äsi on oivallinen makuualusta. Eli se siitä kuvan ottamisesta, ole ensi kerralla nopeampi.

Toisinaan saatat myös pohtia, mihin ihmeeseen se yksi kiva washirulla pöydältäsi katosi. Etsit rullaa katseellasi, mutta et näe sitä missään. Jossain vaiheessa kuulet kolinaa sohvan alta ja tajuat, että siellä se sinun rakas washirullasi nyt on mäiskittävänä. Saat ihan tosissasi tehdä töitä saadaksesi sen takaisin, sillä kissa ei siitä hevillä luovu. Se vasta hauskaa onkin, jos molemmat katit ovat yhtä aikaa kiinnostuneita samasta teippirullasta. Saat silloin taistella kahta kauheammin omaisuutesi puolesta.

Entäs sitten se upouusi kärry, jonka hankit kalenteritarvikkeita varten? Et ehdi kuin suunnitella aloittavasi sen kokoamista, kun kissa on jo sovittanut oman takapuolensa sen päälle. Ilmeisesti oletkin siis tietämättäsi hankkinut kissalle taas yhden makuupaikan lisää.

Jokainen kissanomistaja varmasti myös tietää tämän tunteen. Ehdit juuri levittää kaikki ihanat askartelutavarasi pitkin pöytää ja olet aloittamassa rentouttavan askarteluhetken kalenterin ja kahvikupin kera. Vaan kissa onkin eri mieltä. Kaikki levällään olevat paperit, die cutsit, tarra-arkit ja muut ovat sen silmissä vain lukemattomia mahdollisuuksia löytää joku kiva peti tai uusi lelu. Kun yrität epätoivoisena siirtää kissaasi, se löytää aina uuden kivan paikan, ja koitat siinä samalla vielä estää sitä kaatamasta kahvia kalenterisi päälle, saatat kyseenalaistaa miksi alunperin edes lähdit koko touhuun.

No entäs sitten se koira? Se ei välttämättä varsinaisesti varasta askartelutarvikkeita eikä onneksi hyppää pöydälle kesken tuunailujen. Mikä sen rooli sitten on? No näyttää söpöltä kuvissa tietenkin! Harmi, ettei meidän koiramme ainakaan ihan ymmärrä, miksi sen pitäisi poseerata kalenterin kanssa lampaantaljalla, kun olisi paljon hauskempaa tunkea esimerkiksi palloa avonaisen kalenterin väliin. Jos hyvä tuuri käy, saattaa jopa saada napattua ihan kivan kuvan koirasta ja kalenterista, vaikka aikamoista tuuria ja pelisilmää siinäkin vaaditaan.

Kyllähän nuo karvaiset perheenjäsenet tuppaavat aina toisinaan aiheuttamaan omistajalleen harmaita hiuksia ja häiritsemään kivaa ja rauhallista tuunaushetkeä, mutta ei kai sitä käy kieltäminen, että onhan se askartelu paljon hauskempaa, kun on seuraa!

Karvaisin terveisin
Carita ja eläimet 

Art journal with Milli-koira

Kauniina elokuisena iltana sain omasta mielestäni hulvattoman hauskan ajatuksen – millaisenkohan aukeaman koiramme Milli tuunaisi jos saisi mahdollisuuden? Aiemmin Milli on kyllä omalla osallaan osallistunut tuunailuun muun muassa tuhoamalla yhden silloin juuri ostamani Ajaston Planner -muistikirjan, nuolemalla päiväysmerkintöjä pois kalenterin sivuilta ja rei’ittämällä valvomatta jääneen kaksipuolisen teippirullan…

Nyt iskin koiralle kynät käteen ja katsoin mitä tapahtuu! Oikeasti kynä päätyi tietenkin siis Millin suuhun ja itse pidin kynän toisesta päästä kiinni niin, että se piirsi koiran liikkuessa art journalin sivulle. Äiti sai kunnian toimia tämän taiteellisen kokeilun kuvaajana, itsellä olisi loppunut auttamatta kädet kesken.

Kovin pitkään tässä tempauksessa ei mennyt, lyijykynä kun koki ensimmäisenä karun kohtalon ja menetti päästänsä pyyhekumin. R.I.P. lyijykynä. Tussien toiset päät olivat myös jokseenkin… ei-niin-uudenveroisia taiteilijahetkemme jälkeen. Onneksi olin osannut tähän varautua enkä valinnut välineiksi yhtäkään kynää, jota itse oikeasti aktiivisesti käytän.

Kauniiden koukeroiden lisäksi sivulta löytyy muutama tassunjälki karvaisen taiteilijan käveltyä teoksensa ylitse useampaankin kertaan. Sivun reunaan haettiin myös kevyttä kohokuviointia hampailla hellästi nipistellen. Yllätyin lopulta eniten siitä, että sivu ei päätynyt loppupeleissä täysin palasiksi! Milli tuntui hämmentyvän tästä luvallisesta tuunailusta kovin eikä se ollut enään niin kiinnostavaa kuin kiellettynä.

Koiraa ei satutettu millään tavoin tuunauksen kuvauksessa ja osallistuminen oli kaikille osapuolille täysin vapaaehtoista. Milli sai palkkioksi taiteestaan TES:n mukaisen määrän nakkeja ja rapsutuksia.

Mikäli sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy joku kenen mielestä vastaavan kokeileminen olisi hauskaa, niin alla muutama vinkki:

  1. ÄLÄ valitse tuunattavaksi mitään todella tärkeää, mikäli sinunkin lemmikkisi on taipuvainen tuhoamaan asioita sille päälle sattuessaan. Esimerkiksi upouuden bullet journalin tuhoutuminen ei todennäköisesti naurata, vaikka tuunailu yhdessä karvakaverin kanssa olisikin ollut aluksi hauskaa.
  2. Ole skarppina. Kynän saa napata suusta hyvin nopeilla reflekseillä, kun kuuluu ensimmäinen rusahdus antamaan osviittaa siitä, että kohta on kynä rikki ja sen sisukset koiran kidassa.
  3. Älä odota ihmeitä. Itse hieman toivoin Millin piirtävän minusta imartelevan muotokuvan, mutta aika karvaasti sai pettyä lopputulokseen.

Pilke silmäkulmassa tuunailuiloa toivotellen, Inka & Milli