Tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen aiheena on, kuten otsikostakin voi päätellä, lempimuisto Kalenterimaniasta. Liityin ryhmään 2016 ja jo samana vuonna aloitin mukana ylläpidossa. Oma lempimuistoni juontaa juurensa alkuvuoteen 2017, jolloin tapasin ensimmäistä kertaa ihanaisen ryhmämme perustajan Miran sekä muita ryhmäläisiä.
Tapasimme rennon yhdessäolon merkeissä Tampereella ja muistan edelleen, miten valtavasti miitti jännitti. Edellisenä yönä en nukkunut silmällistäkään. Koko junamatka Jyväskylästä Tampereelle meni panikoidessa, kun jännitin niin kovaa, että löydänkö muita miittailijoita perillä juna-asemalta. Olin jo perua koko osallistumiseni, mutta onneksi en kuitenkaan tehnyt sitä, sillä olisin katunut suuresti etten lähtenyt mukaan.
Suuntasimme kahvilan kautta kohti Hämeenpuistoa ja erästä tiettyä liikettä. Arvasit oikein! Vihkokauppa oli päämääränämme. Ihanainen Sandy oli meitä vastassa ja tuli todella tervetullut olo, kun astuimme ovesta sisään.
Vaikka meitä oli monta paikalla samaan aikaan, tervehti Sandy jokaista erikseen ja saimme vapaasti ihastella Vihkokaupan monipuolista tarjontaa. Valikoimaan tutustumisen ohella vaihdoimme kuulumisia ryhmäläisten kesken ja se sama positiivinen fiilis, mikä näkyy ryhmässäkin, vallitsi myös tuossa tapaamisessa. Oli todella ihana tutustua eri ihmisiin, jotka jakavat samanlaisen innostuksen kalentereihin ja niiden tuunaamiseen. Kun on osallistunut ensimmäiseen miittiin, on helpompi lähteä mukaan seuraaviinkin. Itselleni oli helpompi aloittaa tutustuminen pienemmässä miitissä verrattuna kerran vuodessa järjestettävään suurmiittiin.
Kalenterimanian myötä olen saanut tutustua aivan ihaniin ihmisiin, joista on tullut myös ystäviä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sellaisina päivinä, kun on niin kiire, ettei lainkaan ehdi ryhmää selailemaan edes pikaisesti, tuntuu kuin jokin oleellinen puuttuisi. Myönnän että Kalenterimania on vienyt suuren palan sydämestäni, enkä ole siitä lainkaan pahoillani.
-Piia
