Avainsana: kmfiilismiitti

Ne pienet hyvät asiat

Postauksessa näkyvät kannet saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta

Tämän maanantain kunniaksi haluan kirjoittaa ylös viimeaikojen (ehkä) pieniä, mutta ehdottoman hyviä asioita. Pienelle ripaukselle positiivisuutta on oikeastaan aina tilaa. En nyt voi paremmuusjärjestykseen näitä laittaa, mutta kolme kivointa asiaa tulee tässä!

Olin joku aika sitten koronakaranteenissa ja uppouduin meidän ryhmään ihan täysin. Huoneilin ja heiluin ryhmässä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Molemmilla kerroilla kun suljin huoneen, tuntui kuin kotoa olisi just lähtenyt kaikki kamut omiin koteihinsa ja podin jopa hetkellistä haikeutta! Meillä oli huone auki mm. kun laitoimme ruokaa ja Tia kävi ostamassa Suomalaisesta kirjakaupasta langattomat kuulokkeet, jotta voi huoneilla helposti koska vaan ja missä vaan. Tuntuu, että sain palan itsestäni takaisin ja sellaisen tietyn palon tekemiseeni. Karanteeni siis teki mulle pääosin hyvää.

Stickering Studiolta tilaamani autoilutarrat uuden (käytetyn) auton kunniaksi saivat minut hykertelemään onnellisena. Tilasin kolme kustomoitua arkkia, ja autot ovat Volvoni värisiä. Hihii! Vaikka auton omistamisesta saa lähinnä harmaita hiuksia ja peräpukamia, ainakin saan liimata söpöjä tarroja kalenteriini siitä hyvästä.

Kevät yrittää jo kovasti tehdä tuloaan ja pian meillä on taas #kmfiilismiitti Turun parhaassa kahvilassa, Fiilis Café Bistrossa. Nämä kuukausittaiset kokoontumisajot ovat tulleet minulle todella tärkeiksi, lähes kuukauden odotetuimmiksi illoiksi. Eikä muuten vähiten tarjoilupuolen takia, mutta ihan kiva teitä maanikkokamujakin on siellä nähdä. Miittiin voit ilmoittautua ryhmässä!

Positiivisin terkuin,

Suvi

Onnistumiset – Suvi

Mainos: postauksen kuvassa näkyvä kalenteri saatu Ajastolta, korttipakka Se Hämeenpuiston Vihkokaupasta

Olen tuntikaupalla tuijottanut tätä typötyhjää artikkelipohjaa ja miettinyt kovasti mistä kirjoittaisin – missä olen onnistunut? Olen aikanaan pitänyt esimerkiksi onnistumispäiväkirjaa, ja taas kerran olen sen äärellä että on olevinaan hankala sanoa ääneen yhtään mitään.

Maapalloa on runnelleet globaalit kriisit eikä henkilökohtaisiltakaan kriiseiltä ole vältytty. Minusta tuli viime vuonna äiti, ja melkein samaan hengenvetoon isäni oli vähällä menehtyä. Loppuvuosi 2021 meni kuin sumussa ja yhä edelleen pitää välillä pysähtyä vetämään happea. Ajatuksia pitää kerätä kasaan ja kerätä luottoa valoisampaan tulevaisuuteen. Olen soittanut kriisipuhelimeen, aloittanut uudelleen säännölliset psykologikäynnit ja hakeutunut sairauteni kanssa kuntoutukseen. Jo vuosi aiemmin asetin itseni luottokieltoon saadakseni tunneshoppailukierteen katkeamaan. Tätä mielenterveysongelmien sävyttävää elämän vuoristorataa on mielenkiintoista kulkea. Välillä sitä toimii itse jarrumiehenä, välillä joutuu vaunun kyytiin ilman turvavyötä.

Kaiken tämän keskellä olen onnistunut olemaan ihan hyvä ja rakastava äiti, ehkä vähän vähemmän hyvä puoliso ja ystävä, mutta raapinut kasaan niin paljon jaksamista kuin suinkin. Olen onnistunut näin kevään korvalla taas innostumaan myös kalenterituunailusta ja #kmfiilismiitit ovat realisoineet minulle sitä, kuinka paljon rakastankaan Kalenterimaniaa ja ihmisiä siinä. Harrastamiseni ei enää perustu sille, mitä kaikkea uutta olen hankkinut, vaan rehellisesti sille että kalenteri on rehellinen apuväline arkeen. Onhan se kiva ulkomuoto ja söpöys silti aina plussaa!

Summa summarum, olen käynyt pohjalla, mutta nousemassa taas jaloilleni. Repussani on taas lisää tietoa, taitoa ja ymmärrystä, ripaus uskoa ja luottamusta. Olen onnistunut kasvamaan taas vähän ihmisenä.

Suvi