Avainsana: klemmarikellari

Art journal with Inka

Helou helou helou! Ryhmän puolella jo vähän kyselinkin, että minkätyyppinen mixed media/art journal-teemainen postaus teitä kiinnostaisi. Eniten kannatusta sai se, että vaihe vaiheelta näyttäisin miten minä teen art journaliini aukeaman tai sivun. Joten tässä sitä ollaan! Itse olen korkannut art journaliksi vuosia sitten ostetun Ikean noin A4-kokoa olevan vihkon. Tässä oli melko ohuet sivut, ja olenkin niitä liimaillut yhteen, ja välistä myös poistanut sivuja jotta vihkon paksuus pysyisi kohtuullisena.

Ensimmäisenä vaiheena gessosin valkoisella gessolla yhden sivun, johon lähdin rakentamaan päälle muita elementtejä. Gesso luo hyvän pohjan sivulle, ja siihen tarttuu aikalailla mikä tahansa aine jota mixed mediassa keksiikään käyttää. Gessokerros estää maaleja ja muita aineita imeytymästä pohjaan, tässä tapauksessa art journalin sivuun, ja täten se suojaa sivua esimerkiksi pahemmalta rypistymiseltä tai ruttaantumiselta.

Seuraavana vaiheena levitin akryylimaaleja pohjaväriksi. Ensin tiputtelin Klemmarikellarista ostettua mintun sävyistä Impasto Paintia sekä turkoosia Plus Coloria tippoina satunnaisesti sivulle. Levitin ne vetämällä ikäänkuin maalitippojen päältä ylhäältä alaspäin-suuntautuvilla vedoilla, ylläolevassa kollaasissa ensimmäisessä kuvassa näkyvällä palettiveitsellä. Kyseinen palettiveitsi oli osa settiä, jonka aikoinaan hankin Heidin Korttipajalta, ja se on muodostunut suosikkityövälineekseni erilaisten mixed media-tekniikoiden kokeilemisessa. Palettiveitsen sijaan voi käyttää myös esimerkiksi vanhentunutta pankki- tai etukorttia.

Kun nämä maalit oli levitetty, kuivasin sivun välissä kuumailmapuhaltimella. Kuumailmapuhallin on ollut pelastus itselleni art journalin parissa puuhaillessa, sillä en ikinä jaksaisi odotella että maalit, gessot, liimat ja mitkä ikinä, kuivuisivat itsekseen. Kuumailmapuhaltimella hetken kuivatus, ja ta-daa, pääsee jatkamaan seuraavaan työvaiheeseen! Tässä tapauksessa mustan maalin levittäminen oli tuo seuraava työvaihe. Tiputtelin sen myös tippoina sivulle, mutta palettiveitsen sijaan levitin sen leveähköllä siveltimellä. Siveltimellä sai aikaan hieman pehmeämmän levityksen, kuin veitsellä.

Jälleen välissä kuivatin sivun, ja jatkoin seuraavaksi leimaamalla. Kyllä – minä, leimaamalla! Leimaaminen ei ole ollut itselleni kovinkaan luontevaa kalenterintuunauksen parissa, mutta art journaliin on tehnyt jo useammankin kerran mieli muiden tekniikoiden ohella myös leimata. Jännää nähdä lämpeneenkö suhteeni leimaamiseen tämän myötä yleiselläkin tasolla, aika näyttää. Tällä kertaa joka tapauksessa siis leimasin kahta erilaista kasvikuviota sivun alaosaan, Versafinen mustalla musteella. Itse olen todella untuvikko leimailutietämyksessä (toisin kuin esimerkiksi Korttipajan Heidi, *klik*), mutta Versafineen olen tykästynyt koska sillä saan minäkin aikaan melkoisen selkeärajaisia kuvia. Lisäksi sen päälle tiedän voivani käyttää esimerkiksi vesivärejä ilman että se leviää.

Leimailun jälkeen otin esiin yhdet tämän hetkisistä lempiasiositani – purkin kohopastaa, sekä sabluunan! Kohopasta on nimensä mukaisesti koholle jäävää ainetta, paksuhkoa tahnaa. Koho- ja tekstuuripastoja on paaljon erilaisia, tällä kertaa käytin ihan sileää, valkeaa pastaa. Levitin pastan sivulle sabluunan läpi samalla palettiveitsellä, kuin akryylimaalejakin pari vaihetta takaperin. Kohopasta antaa sivulle tekstuuria eri tavalla kuin jokin ohuempi aine, sanotaan vaikhkapa maali. Maalejakin voi yhtälailla tuputtaa sabluunojen avulla, mutta kohopasta antaa omanlaisensa ulottuvuuden työn pintaan.

Tässä vaiheessa suunnittelin päässäni, että kirjoittaisin jotenkin sivulle lainauksen ”Bloom where you are planted”, sillä se juolahti mieleeni kun leimasin kasvikuvioita. Ajatus jäi kuitenkin muhimaan, kun muu elämä häiritsi harrastuksia ja jätin sivun kuivumaan yöksi, ja lopulta toiseksikin.

Kun parin vuorokauden tauon jälkeen istahdin taas sivun eteen, ei lainauksen kirjoittaminen enää houkuttanutkaan. Sen sijaan tartuin washeihini ja Tim Holtzin tarravihkoseen. Revin washeista palasia ja liimasin niitä limittäin ja päällekäin ympäri sivua. Tarroista valitsin useamman lauseen, jotka mielestäni sopivat tähän postaukseen – sellaisia jotka sopivat art journalin tekemistä kuvaamaan. ”Attitude is everything”.

En halunnut lisätä enää enempää suurempia elementtejä, joten kaivoin esiin tarvikkeita pienempien yksityiskohtien lisäämiseen. Olen huomannut koukuttuneeni vesiväreillä roiskeiden tekemiseen, ja niitä halusin tehdä nytkin. Vesisäiliösiveltimeen vettä ja siveltimen päähän violettia väriä, ja roiskimaan. Itse teen roiskeita pitämällä siveltimestä kuvanmukaisesti kiinni, ja napauttamalla vartta etusormella. Isommat jäljet tein puristamalla säiliövartta tarpeeksi saadakseni sieltä pisaran tippumaan, lähellä sivun pintaa. Kallistin vielä sivua ihan hetkeksi ylöspäin, jolloin isoimmista roiskeista syntyi valumat.

Vesivärit kuivatin jälleen kuumailmapuhaltimella. Sitten kaivoin penaalistani esiin permanenttitussin ja valkoisen maalitussin. Erilaisia permanenttitusseja ja maalikyniä löytyy muunmuassa Korttipajan ja Suomen Taidetarvikkeen valikoimista. Mustalla piirsin kehykset tarroille, ja valkoisella piirtelin pieniä rasteja sinne tänne rykelminä. Pieniä yksityiskohtia, jotka kuitenkin tekevät yllättävän ison eron lopputulokseen! Aivan viimeisimpänä silauksena halusin vielä hieman lisää tekstuuria ja korkeuseroa sivuun, ja sen tein Nuvon chrystal drops-aineilla. Kyseessä on kohoväriaine, jolla saa loihdittua pieniä puolihelmiä. Vaaleanliilan Nuvon olen saanut osana aiempaa yhteistyötä Paperisateen kanssa.

Kun kohotäplät olivat kuivuneet, oli sivu valmis. Tämmöinen siitä tuli! Toivottavasti tämä postaus onnistui hieman valaisemaan käytännössä art journalin tekemistä, vaikka aloittelija tässä hommassa olenkin. Tätä oli kyllä mukavaa toteuttaa ja kirjoittaa aiheesta, saatampa intoutua tekemään tälläisiä postauksia jatkossakin!

Mikäli art journal-aiheiset postaukset kiinnostavat, on siitä ollut puhetta muunmuassa seuraavissa aiemmin julkaistuissa postauksissa;

Matka art journalin maailmaan

Aukeama art journaliin Dylusionsin tuotteilla

Kalenterimania inspiroijana

Sarisjournal

♥, Inka

Kalenterimaanikko ostolakossa

Voihan ostolakko! Jo viime vuoden puolella tuli tuloihini melkoinen notkahdus, kun työkokeilusopimukseni loppui. Silloin piti tehdä päätös alkaa rajoittaa tätä minun henkilökohtaista ostohysteriaani, eikä edes pelkästään tuunaustarvikkeissa vaan ihan kaikessa. Mutta miksi ei tunnu lähellekään niin pahalle hillitä itseään kenkä- ja laukkuostoksilla kuin hillitä itseään ostamasta kaikkea sitä ihanaa, mitä meidän kauppiaillamme on myynnissä? Ja kaikkia ihania uutuuksia tulee koko ajan. Mä en kestä!

Olen sopinut itseni kanssa, että ensin pitää sitten myydä jotain tuunaustarvikkeita pois, ennen kuin saan tilata itselleni jotain uutta. Mutta, miksi se luopuminenkin on niin hirvittävän vaikeaa? Mietin, että myyn nuo kannet pois, kun en niitä käyttänyt. Otan kalenterin kannet käteeni, ja simsalabim sitten ne ovatkin taas niin ihanat ja niitä en malta myydä. Kyllä minä niitä vielä tulen käyttämään. Entäs jos en saa samanlaisia tilalle enää, jos nyt myyn ja sitten haluaisinkin käyttää niitä, Kuulostaako tutulta? Leimoja on laatikollinen. Nehän minä voisin myydä, kun en niitä niin paljon käytä. Alan käymään laatikkoa läpi ja kohta huomaan leimailleeni päiväkirjaan tunnin verran. Washiteippejä on varmaan satoja, mutta kun tyttärenikin tarvitsevat niitä.

Kierre on loputon. Lopulta sitä myytävää ei sitten olekaan. Tietokoneellani on auki kaupan nettisivut ja siinä komeilee tuote, joka olisi nyt ihan pakko saada. Se tuska! Kalenterimania-ryhmässä joku linkitti taas ihanan uutuustuotteen seinälle, sekin pitää käydä katsomassa. Ooh ja aah miten ihana, mieleni alkaa pyörittää miten ihana se olisi ja mihin käyttöön voisin sen ostaa, noille tarroille ja tuolle tarraviholle olisi ihan varmasti käyttöä. Tuo washi on ihan pakko saada. Välilehtiä ihanista tuotteista on auki selaimessa päivä tolkulla. Ja käyn niitä tasaisin väliajoin ihailemassa ja huokailemassa. Vielä kuitenkin päätökseni on pitänyt ja pankkitili kiittänyt.

Joskus on kovin vaikeaa ajatella järkevästi kaikkien näiden ihanien tuotteiden ja tavaroiden mylläkässä ja mun ostohousuni senkun paukkuvat jos niille tilaisuuden antaa. Upean tarjouksen kohdalle sattuessa haluaisin ostaa kaikkea ihanaa koko ajan lisää. Sitten katson varastojani ja pakotan itseni ajattelemaan, että käytän niitä ensin pois ja sitten vasta uusia, tai voisinhan vaikka vaihtaakin jonkun kanssa.

Vuoden alussa halusin ja tarvitsin lisäosia Happy Planneriini, joten laitoin Filofaxini myyntiin Kalenterimanian Kirppikselle. Sehän kävikin heti kaupaksi ja sain antaa luvan itselleni tilata tarvitsemani lisäosat Klemmarikellarista, tosin vain sillä summalla mitä myynnistäni olin saanut. Voitte muuten uskoa, että kun pakettini saapui, niin intoni sen kanssa oli vielä tavallistakin suurempaa! Olin harkinnut ostokseni tarkkaan ja tilannut vain sen mitä tarvitsin. Taputin itseäni henkisesti olkapäälle ja olin maailman onnellisin. Ostolakkoni oli kuitenkin pysynyt.

Rakkauvella Eija