Avainsana: kirpputori

Helmin kalenterimatka

Tervehdys! Tässä tulee rivijäsen Helmin ensimmäinen blogipostaus! Olen Helsingissä asuva sosiaaliduunari, ja liityin Kalenterimanian Facebook-ryhmään joskus reilu vuosi sitten.

Olen harrastanut paperiaskartelua ja kuvataidejuttuja lapsesta asti, ja kaikenlainen näpertely on aina ollut tärkeä osa elämääni. Tarrojen länttäily on kivaa, enkä ole järin suuruudenhullu lopputulosten suhteen. Kohtahan on käännettävä taas uusi viikkoaukeama! Tulee tosin valtavan hyvä mieli siitä, että saan positiivista palautetta, ja kenties rohkaistua muitakin kokeilemaan uusia tekniikoita! Aikuisiällä voi löytää uusia terveellisiä tapoja päästellä höyryjä ja jäsennellä päänsisäistä kohinaa, ja tässä sitä nyt olisi. Kalenteri on täydellinen alusta matalan kynnyksen taiteilulle, koska lähtökohtaisesti sen parissa ei tarvitse miettiä säilytysratkaisuja itse ”teoksille”, ne sattuvat vain asumaan ajanhallintavälineen kansissa.

Askartelulla hoidan siis mielenterveyttäni ja teen sitä omilla ehdoillani ja hellästi vaalimilla materiaaleillani. Aikaisemmin askartelin huvikseni lähinnä kollaasimaisia kortteja lehdistä leikellyistä kuvista ja teksteistä. Vaihtelin niitä ystäväni kanssa kirjeitse, ja luokittelisin tekeleemme genreen shitpost tai dada, sellaista, jossa ei ole muuta sanomaa kuin visuaalinen ja tekstuaalinen hassuttelu. Kuvat lienevät epäsopivia, sillä lempiaiheemme liittyivät aina politiikkaan, alapääjuttuihin, päihteisiin ja jumalanpilkkaan. En kehtaa sanoa kollaasejamme punktyylisiksi, mutta haastan mielelläni auktoriteetteja, kapitalismia ja normeja niin arjessa kuin taiteessanikin.

Kalenteria olen pitänyt kouluajoista lähtien joka vuosi. Lukuvuosikalentereita kertyi, ja aloin lukiossa tuunailla niiden kansia mieluisiksi. Tuli yliopistokalenterit ja sitten ammattiliiton ihanan kompaktit kierrekansialmanakat. Pandemian alussa elvyttelin askarteluharrastustani, ja väsäilin zineä, johon kokosin fiiliksiä ja työttömyysahdistusta. Löysin Etsyn, josta saisi ikonitarroja, joita voisi käyttää päivittäin omassa kalenterissa. Siis tarrojen liimailua, päivittäin? Kyllä kiitos! Aloin seurata ehkä Instagramissa jotakuta tarravalmistajaa, ja jostain löysin ehkä maininnan Kalenterimania-ryhmästä. Kuka tietää mitä kävi! Riemastuin, kun opin että on olemassa suuri ryhmä muitakin aikuisia, jotka rakastavat tarroja ja koristeteippejä! Ja kaikenlaisissa Facebook-ryhmissä sitä nyt ollaan.

Tällä hetkellä pidän kahta kalenteria: A5-kokoinen on kotikäytössä ja A6-kokoista kannan repussani töissä ja reissun päällä. Hommasin molemmat kirpputoreilta. En ole merkkiuskollinen enkä haluaisi kaupallisuuden olevan ehtona ajanhallinnalleni. Seuraan kalentereissa menojani ja kaikkea sellaista, mitä haluan muistaa. Eli ihan arkisia missä olin mitä tein kenen kanssa -juttuja, koska lähimuistini on käyttökelvoton ilman kirjallisia lähteitä. Siksi kotikalenterini on myös pienimuotoinen päiväkirja, johon kirjoitan päivistäni jälkikäteen. Usein loppuviikko jää sisällöltään höttöisemmäksi, mikä on myös hassu ilmiö. Mitä enemmän vapaa-aikaa minulla on, sitä vähemmän raportoin mistään.

Koristelen viikkoaukeamat pari kuukautta etukäteen. Pyrin tekemään samanlaisen tematiikan ja värimaailman kullekin viikolle molempiin kalentereihin, jotta hahmotan päässäni ajankulun järkevästi. Käytän siis samoja papereita, tarroja, washeja ja kenties tusseja. Visuaalinen yhdenmukaisuus auttaa hurjasti! Rakastan värejä, ja minusta tuntuu, että fuskaan, jos en käytä vuoden aikana tarpeeksi kaikkia sateenkaaren värejä, mustan ja valkoisen ja ruskean sävyjä unohtamatta.

Olen tehnyt näissä almanakoissa pohjat tyhjille aukeamille jaottelemalla ne ensin viikonpäiviin ja päiväämällä sitten viikonpäivät ja päivämäärät ensin kynällä, sitten tarroilla. Jaan päivien rajat eri tavoilla, joskus piirrän viivat tussilla tai mustekynällä, toisinaan käytän pohjalla kivoja papereita taktisesti erottamaan päivät toisistaan. Washiteipit ovat hyviä myös viivoittamisessa koristelun ohella. Boksitarrat antavat kirjoituspohjaa täyteen koristelluilla sivuilla. Leikkelen myös kaikenlaisista esitteistä ja lasten tieto- ja satukirjoista kuvia koristeiksi; ne ovat litteämpiä ja tarttuvat paperiliimalla paremmin kuin valmiit die cut -kuviot, jotka tarvitsevat sivun paksuutta lisäävää kaksipuoleista teippiä. Kuvien etsiminen on yksi hauskimpia juttuja askartelussa.

Palataan taas, olisi mukava jakaa projektikuvia täällä toistekin. Ihana lukea ja nähdä muiden tekstejä ja kalentereita, saan sisällöistänne paljon inspiraatiota! Voimaa ja valoa ja piristäviä happy maileja kaikkien syksyyn! 🙂

-Helmi

Halloween-aukeama vanhaan kirjaan

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö kesälomaretki kirpputorille, josta löysin vanhan kirjan viidelläkymmenellä sentillä. Minulla ei edelleenkään ole kirjan sisällöstä tuontaivaallista ideaa, muuta kuin että joka selauksella silmiini ovat pistäneet sanat kuten jumala tai synti ja jotain siltä väliltä. Keksin oitis käyttöä kirjalle, kas näin:

Avasin kirjan suurinpiirtein keskivaiheilta ja aloitin halloween-aukeamani Prima Marketingin Vintage Pastels-vesiväripaletilla sekoitellen mieluisia värejä ja runsaasti vettä.

Annoin aukeaman kuivua yön yli, ja jatkoin sitten leikkelemällä erään kalenterimanialaisen tarrakitistä sopivat kuvat aukeamaa varten. Kiinnitin ne Tacky Gluella.

Kun liimaukset olivat valmiit, tein halloween-otsikon Simple Storiesin tarrasetin kirjaintarroilla. Leikitttelin asettelun kanssa, eihän se ole niin vakavaa?

Seuraavaksi leikkaa-liimaa-taktiikalla silppusin yhden kokonaisen, pitkulaisen tarran kolmeen osaan. Osioista tuli kolme listaa. Leikkelin ja revin otsikoille laatikot tavallisesta paperista ja kiinnitin ne Tacky Gluella.

Kirjoitin mustalla kynällä harakanvarpain kohdat elokuville, herkuille ja oheistoiminnoille. Käytin mustaa Uni-Ballin 0,7mm Eye Fine-kynää, jonka ostin Personal Plannerilta. Lopuksi lisäilin vielä vähän aiheeseen sopivaa tekstiä sivuille. Viimeiseksi revin vielä Tim Holtzin washiteippiä sinne sun tänne.

Valmis aukeama näyttää mielestäni ihan kivalta! Enää puuttuu osioiden toteutus käytännössä, jotta kohdat voi täyttää.

En ole ihan varma, mikä tämän kirjan lopullinen kohtalo on. Jo ostaessani tämän tiesin, että jotain halloween-aiheista tähän haluan. Sivut voisi irroittaa kalenterin väliin, mutta myös useampi synkempi aukeama saattaa odottaa luomistaan – aika näyttää.

Iloista syysjuhlaa kaikille, Suvi