Alkuvuosi oli minulle aikamoista hiljaiseloa kalenteriharrastuksen osalta. Tein kyllä kalenteriini merkintöjä, mutta koristelut laahasivat monta viikkoa perässä ja koitin kiriä niitä kiinni satunnaisina hetkinä, kun löysin edes jonkinlaisen fiiliksen siihen. En kuitenkaan ollut kovin huolissani, sillä monta vuotta tämän harrastuksen parissa ovat opettaneet, että elämässä on erilaisia kausia, ja joskus inpsiraatio vain on hukassa. Uskalsin tälläkin kertaa luottaa siihen, että kyllä se sieltä taas tulee, ja niinhän siinä lopulta kävi.
Kevän vaihtuessa hiljalleen kohti kesää huomasin jälleen tarttuvani kalenteriin ja erityisesti kaikkiin tarvikkeisiini useammin kuin ennen. Tuntui siltä, että palo tekemiseen oli pikkuhiljaa palaamassa. En kuitenkaan innostunut mistään materiaaleista erityisen paljon tai keksinyt mitään mahtavia ideoita, joita olisin ehdottomasti halunnut päästä toteuttamaan.
Raskasta kevättä piti kuitenkin päästä purkamaan jotenkin ja tunsin voimakasta halua kirjoittaa pitkästä aikaa jotakin. Silloin muistin yhtäkkiä Aura Notebook Monochromeni olemassaolon. Olen joskus aikaa sitten valjastanut sen eräänlaiseen Writer’s Notebook -tyyppiseen käyttöön ja totesin, että mikä olisikaan sen parempi kohde purkaa kirjoitusvimmaani. Niinpä tartuin siihen ja aloin raapustaa runoja, joiden kautta purin tuntojani. Tuohon vanhaan tuttuun ”ystävään” palaaminen selkeästi herättää sisälläni jotain ja tunsin pitkästä aikaa oloni lähestulkoon luovaksi.
Tämän jälkeen minulle tuli sellainen olo, että haluaisin keksiä kalenteriini jotain uutta. En muista milloin viimeksi olen edes ostanut mitään tähän harrastukseen liittyvää, joten siitä tosiaan on aikaa. Kesäloman ja lomarahojen kunniaksi teinkin sitten pienen tilauksen Paperimuruun, josta mukaan tarttui ihania tarroja, muutama kiva washi ja pastellisävyiset Zebra Mildliner -kynät. Loppupeleissä aika pieniä juttuja, mutta voi miten innoissani olinkaan, kun minulla oli pitkästä aikaa oikeasti uutta materiaalia, jota hyödyntää kalenterissani. Tyylini on tietynlainen, joten en nytkään keksinyt pyörää uudestaan näiden uusien ostosten myötä, mutta koin silti, että kalenterini koki raikkaan tuulahduksen.
Bongasin vielä myöhemmin Kalenterimanian kirppikseltä ihania tyttötarroja, jotka eivät normaalisti kuulu minun perinteiseen tyyliini, mutta joista viehätyin. Tämän lisäksi meillä oli ihana tyttöporukan kokoontuminen Turussa, johon ylläpidon Suvi oli tuonut valtavan kasan itseltään käyttämättä jääneitä tuunaustarvikkeita. Oloni oli kuin karkkikaupassa, kun selasin valtavaa laatikollista leikekuvia. Kokosin niistä itselleni pienen pussukan kotiin viemisiksi.
En ole tässä ajassa vielä ehtinyt käyttää kaikkea haalimaani, mutta pelkästään kauniiden tarrojen ja leikekuvien katsominen tekee minut tällä hetkellä iloiseksi. Olen jo aikaa sitten päässyt eroon siitä ajatusmaailmasta, etten raaski käyttää jotain tiettyä tarviketta, enkä näin ollen maltakaan päästä odottamaan, että saan nuo kaikki kauniit asiat kalenterin sivuille. Osa niistä päätyy varmasti myös runojeni kuvitukseksi Auraankin, sillä rakastan kuvittaa kirjoittamaani näteillä tarroilla ja muilla kuvilla.
Tästä tuli nyt vähän materialistinen kirjoitus, mikä ei ole itselleni kovin tyypillistä. Olen kuitenkin tällä hetkellä suorastaan lapsekkaan onnellinen uusista tarvikkeistani ja totesinkin, että jos ne nyt olivat sitä, mitä tämän ihanan kesän lisäksi tarvitsin inspiraationi uudelleen herättämiseen, niin olkoon sitten niin.
Olen kirjoittava ihminen. Se tarkoittaa, että työstän isoa romaaniprojektia, mutta harrastan myös lukemista ja elän tekstien maailmassa. Kirjoittaminen on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni sekä jäsentää ajatuksiani.
Minulla on muistiinpanoja kännykässä ja läppärillä, mutta käsin kirjoittaminen tuntuu tärkeältä. Perinteiseen muistikirjaan kynällä kirjoittaminen on minulle ruumiillista, aistivoimaista toimintaa. Keskityn piirtämään kirjaimia. Nautin paperin tunnusta ja siitä, miten kynä luistaa paperilla.
Muistikirjojani kuvassa vasemmalta oikealle: WWF luontokaupan, Mujin A5, Midori B6 Slim vihko, Putinki Piste, Lahen Kirjansitomon, Life Noble Note.
Kirjoitan päiväkirjaa, mutta olen hyväksynyt, etten pysty, eikä minun tarvitse tehdä sitä säännöllisesti. Koristelen päiväkirjaa ja käytän sitä leikekirjana, johon talletan muistoja tapahtumista tai arjen sattumista. Pääsylippuja, karkkipapereita, pakkausten etikettejä, löydettyä runoutta. Kirjoitan asioita muistiin. Kun siltä tuntuu, kirjoitan monta sivua treenikirjoittamisen tyyliin: laske kynä paperiin, pidä kynä liikkeessä, älä sensuroi, älä korjaa. Pohdinnat tekevät ajatukset näkyviksi, käsiteltävään muotoon. Se rauhoittaa ja edistää mielenterveyttä, sillä nämä tekstit ovat vain minua varten, eikä niitä tarvitse enää koskaan lukea, paitsi jos tahdon.
Tällä hetkellä päiväkirjani on Mujin A5 kierreselkäinen muistikirja, mutta olen siirtymässä Lahen Kirjansitomon samankokoiseen, sillä Muji tulee kohta täyteen. Tuntuu niin hyvältä saada muistikirja täyteen, että haluan jatkossa hankkia kohtuullisen kokoisia.
Mujissa on hyvää: – helppo tuunattavuus – hinta/laatusuhde – sopii mustekynille – kierreselkäiseen helppo kirjoittaa vaikka sylissä – pääkaupunkiseutulainen voi ostaa myymälästä
Mujissa on huonoa: – mustekynän S-koon kärki raapii paperiin jonkin verran – voi ostaa vain Mujilta
Lahen Kirjansitomossa on hyvää: – tukeva paperilaatu, ei ghostaa – sopii mustekynille – kaunis, kova kansi – aukeaa flatiksi
Lahen Kirjansitomossa on huonoa: – mustekynän S-koon kärjellä voisi olla parempi kirjoitustuntuma – heikko saatavuus
Tavallisen päiväkirjan lisäksi minulla on kirjoituspäiväkirja. Kirjoitan siihen ajatuksiani kirjoittamisesta: työstämästäni projektista, juonesta, hahmoista, genrestä, kirjoittamisen prosessista, fiiliksistä, editoinnista, sanavalinnoista. Toisinaan lisään kaavioita, kuvia, tai muihin papereihin tekemiäni muistiinpanoja. Pyrin pitämään varsinaiset tarinaa edistävät luonnokset Scrivener-ohjelman muistiinpanoissa läppärillä, tai erillisillä lappusilla, joita nappaan yöpöydän laatikosta, kun tulee jotain tähdellistä mieleen ennen nukahtamista.
Koska kirjoituspäiväkirja on pääosin pelkkää tekstiä, ja haluan tuottaa sitä mustekynällä, valitsin Life Noble Noten blankon version koossa B6. Tämä koko tuntuu sopivalta tarkoituksiini.
Life Noble Notessa on hyvää: – sopii erinomaisesti mustekynille, miellyttävä kirjoitustuntuma – ghostaa vain vähän – retro fiilis kannessa ja paperin ulkomuodossa – hinta/laatusuhde
Life Noble Notessa on huonoa: – heikko saatavuus – ei aukea täysin flatiksi, riippuu mistä kohtaa avaa
Olen tehnyt muistikirjoja myös itse muun muassa Johanna Cloughin Youtube-kanavallaan julkaiseman ohjeen mukaan. Hänen ohjeellaan tein muropaketista muistikirjan, josta tuli vahingossa aivan liian paksu. (Johanna käyttää tutoriaalissa keksipakettia.) Koska kirjoitan massiivista romaania, jolle lienee tulossa massiivinen jatko-osa, otin tämän vahingon hyötykäyttöön. Tein siitä muistikirjan jatko-osaan liittyville luonnoksille, jotta saan ne pidettyä erillään siitä tarinasta, mitä tällä hetkellä työstän. Paperina käytin tavallista printteripaperia.
Eri paperilaadut soveltuvat eri kynille; mustekynille sopii parhaiten käsitelty, sileäpintainen, kiiltävän tuntuinen paperi. Siinä ei sormin tunnustellen havaitse huokoisuutta. Valmistustekniikan ja pintakäsittelyn ansiosta todella ohutkin paperi toimii, eikä päästä mustetta läpi, vaikka saattaa ghostata. Tällainen paperi soveltuu toki myös vaikkapa geelikynille. Huono puoli voi olla musteen vaatima kuivumisaika.
Kuulakärkikynille sopii parhaiten huokoinen, vähän karhean tuntuinen paperi, joka tarjoaa kitkaa, minkä ansiosta kynän päässä oleva pallero pyörii ketterästi. Geelikynät toimivat huokoisellakin paperilla, mutta mustekynälle se on liian karhea. Mustekynä myös bleedaa, ja kirjoitusjälki leviää epäsiististi. Kuulakärkikynän muste on sitkoista, kun taas mustekynän on vetistä. Siksi kuulakärkikynän muste ei imeydy huokoiseen paperiin toisin kuin mustekynän.
Kuvassa on puolisolle tekemiäni tai tuunaamiani muistikirjoja: viinikirja, Mujin A5:een tuunattu kirjapäiväkirja, kahvikirja. Viinikirja ja kahvikirja on tarkoitettu maistelukokemusten tallentamiseen. Viinikirjan sidoin letitetystä kuparilangasta solmimillani renksuilla. Kahvikirjan sidontaan käytin Sinellistä ostamiani kansiorenkaita, jotka saa avattua, joten sivuja pystyy poistamaan ja lisäämään.
Haluan tallentaa lukemani kirjat muistiin. Alkujaan käytin siihen Goodreadsia – kirjakansan somea – mutta tuntuu paremmalta, kun saan kirjoittaa lukukokemuksestani yksityisesti. Minulla sattui olemaan lahjaksi saatu WWF luontokaupan muistikirja, johon kirjasin myös viime vuoden Helmet-lukuhaasteen. En halua antaa kirjoille tähtiä tai kirjoittaa arvosteluita, vaan keskityn siihen, mitä kukin kirja on antanut minulle. Miltä lukukokemus tuntui, mitä opin, mitä ajatuksia heräsi.
WWF muistikirjassa on hyvää: – sopii kuulakärkikynille ja geelikynille – kova norppakansi – todennäköisesti samanlainen kuin suurin osa muistikirjoista, joten vastaavan saa helposti
WWF muistikirjassa on huonoa: – ei sovi mustekynille – en pitänytkään viivoitetuista sivuista – ei aukea flatiksi – heikko saatavuus, jos haluaa juuri tämän
Hankintalistalla on toinen Life Noble Note B6 seuraavaksi lukupäiväkirjaksi. Haluan kokeilla myös perustaa commonplace bookin, johon voin koota sitaatteja sekä muita poimintoja. Olen tehnyt vastaavaa vuosien varrella muun muassa silloin, kun kokeilin pitää bujoa.
Ensimmäinen yritykseni bujoksi oli Tigerin muistikirjaan. Usein aloitan kokeilut jollain, mikä löytyy kotoa valmiiksi, tai on edullinen hankkia. Kirjoituspäiväkirjaa pidin ensin Mujin A6- vihkoon. Kun sitten osoittautui, että haluan kirjoittaa sellaista, etsin itselleni paremmin soveltuvan. Bujon ensimmäinen yritys jäi auttamatta kesken, mutta pidän bujon ideasta niin paljon, että hankin Putingin poistomyynnistä uuden muistikirjan. Sekään ei ottanut tulta, joten olen viimein luovuttanut bujoilun suhteen. Trackereita saan paremmin aikaiseksi kalenteriin.
Putingin muistikirjassa on hyvää: – sopii kuulakärkikynille ja geelikynille – kova kansi – löytyy monista myymälöistä, muualtakin kuin Putingista
Putingin muistikirjassa on huonoa: – ei sovellu mustekynille – myös korostuskynät ja sivellinkynät bleedaa herkästi – ei aukea flatiksi, vaikka aukeaa silti hyvin
Kirjoitan nykyään paljon mustekynällä, koska löysin omaan käteeni sopivan. Mustekynässä on se hyvä puoli, ettei sitä tarvitse painaa. Samasta syystä pidän geelikynistä, sillä niilläkin on kevyempi kirjoittaa kuin kuulakärkikynällä, ja mitä kevyempi kirjoittaa, sitä vähemmän käsi rasittuu. Omaan käteen sopivan kynän löytää vain kokeilemalla.
Midorin paperia on kehuttu niin paljon, että halusin kokeilla sitä, joten ostin paketin B6 Slim vihkoja. Yhteen niistä ryhdyin kirjoittamaan muisteluita lapsuudestani. Vihkoista löytyy myös tarkempia mielenterveysasioihin liittyviä ajatuksia, sekä kurssien tuntisuunnitelmia ja opetustyön pohdiskelua. Näille kaikille riittää vihkon kokoinen tila.
Midori B6 Slim vihkossa on hyvää: – sopii mustekynille – pelkistetty ulkoasu – ghostaa maltillisesti – hyvä saatavuus monista nettikaupoista
Midori B6 Slim vihkossa on huonoa: – mustekynän S-koon kärjellä voisi olla parempi kirjoitustuntuma – vaikea saada aukeamaan flatiksi
Tämän postauksen kynätesteissä käyttämäni kynät vasemmalta oikealle: mainoslahjana saatu kuulakärkikynä, tavallinen puuvärikynä, Staedler Textsurfer korostuskynän vintage-pakkauksesta kaksi väriä, Kawecon mustekynä, Mujin geelikynä, Zig Kuretake maalikynä, Pentel Sign Pen sivellintussi. Lisäksi testasin Kuusateen Morocco-sabluunan läpi levitettyä Versa Magic Chalk Ink -leimasinmustetta. Käytin itse tekemääni kirjanmerkkiä antamaan osviittaa muistikirjojen mittasuhteista. Kahvikuppitahra on tehty Tim Holzin Splatters-sabluunalla ja leimasinmusteella.
Mustekynistä vielä lopuksi, että aiemmin käytin M-koon kärkeä, joka on S-kokoa järeämpi, ja sillä kirjoittaminen Mujin muistikirjaan sujui huomattavan mukavasti. Paperin lievä karheus ei ota M-kärkeen yhtä herkästi kuin hennompaan. Toisaalta M-kärjestä tulee mustetta runsaammin, ja se sotki sekä bleedasi pahemmin WWF-muistikirjan huokoisilla sivuilla.
Toinen asia, mikä kannattaa huomioida, on paperin värin vaikutus siihen, miten musteen väri toistuu. Mujin, Lifen ja Midorin paperit ovat kermanvalkoisia, siis lievästi kellertäviä. WWF-muistikirjan paperi on rusehtavaa, kuten kierrätyspaperi monesti. Lahen Kirjansitomon ja Putingin paperit ovat valkoisia. Valkoisella paperilla muste toistuu kirkkaimpana.
