Avainsana: kirje

Moi 2021

Suvi täällä kirjoittelee. Olet alkanut yllättävän rauhallisesti! Seuraan kulkuasi toivottavasti suurimman osan vuodesta itse suunnittelemani Personal plannerin sivuilta. Olisi tosi kiva, jos soisit minulle kalenterirauhaa sen kanssa edes syksyyn asti. On ihan ookoo, jos välillä ihastun johonkin muuhun, mutta please, anna minun säästää rahaa ja hermojani tällä kertaa.

Kuulit ehkä edeltäjältäsi, vuodelta 2020, että yritin totaalista ostolakkoa. Jos se juorusi, ettei siitä sitten lopuksi tullutkaan niin pitkää kuin piti, niin hyvä on. Eipä tullutkaan. Mutta elämäntilanne muuttui sen verran, että suunta ja kurssi on silti pysynyt oikeaan suuntaan käännettynä – niin valuutan kuin muunkin elämän suhteen. Kyllä, rakastan edelleen käydä hipelöimässä Klemmarikellarin valikoimaa, ja parasta yöhupia on tottakai tarrashoppailu – mutta ähäkutti, minähän olen myös oppinut itsekuria vaikeiden paikkojen edessä. Nykyään myös nukun öisin, ainakin joskus! Annas vaan, niin näytän, 2021.

Suurin kompastuskiveni taitaa olla se, että huuhtoudun arkeni mukana lähes kokonaan liueten viemäriin. Anna tämän vuoden olla se vuosi, että opin jalkojeni sekä ajanhallintavälineideni hallinnan. Että ne kantaa ja kuljettaa eteenpäin silloinkin, kun ei siltä tunnu. Auta minua ymmärtämään, että täydellistä kalenteriaukeamaa ei ole ja sillekin, jota pitää ”ennen kynää” täydellisenä, pitää kirjoittaa omilla harakanvarpailla tärkeitä asioita ylös.

Yhden toisenkin asian olen päättänyt. Niin koko Kalenterimanian kuin oman kalenterituunausharrastukseni kohdalla – aion tänä vuonna kääntää ja käyttää kaiken tähän liittyvän isoksi voimavaraksi itselleni. Päivän off topicissa uskaltaa varmasti tehdä muutakin kuin lirkuttaa ja ryhmä tarjoaa oivan pakopaikan tämänhetkiseltä maailmalta. Hartain toiveeni olisikin, että soisit maailmantilan helpottavan, jotta pääsisimme taas kahvikupposten ja paperisilppuvuorien täyttämiin miitteihin. Olisi myös huisia matkustaa toisiin kaupunkeihin tapaamaan maniakavereita vähän kauempaa, mutta jos suot edes lähialueen tapaamiset, on sekin jo hyvä alku.

Lisäksi toivoisin, että muistat edetessäsi vuoden loppua kohti myös kaikki kanssakulkijani ja -maanikkoni, että meillä olisi mahdollisimman mukava vuosi. Tehdäänhän tästä armollisuuden ja onnellisuuden vuosi?

Mynämäessä eräänä tammikuun päivänä

Rakkain terveisin, Suvi

Valoa pimeyteen – Mira

Kun Carita ehdotti tätä aihetta seuraavaksi torstaihaasteeksi, tiesin heti miten haluan toteuttaa sen. Kerrankin en lähde itselleni tyypillisesti toteuttamaan viikkoaukeamaa tai jotain muuta ”perusjuttua”, vaan uskallan ajatella ns. laatikon ulkopuolelta.

Alusta asti kaikenlaiset vaihdot ja rak-postit ovat olleet iso osa ryhmää. Olen itsekin ollut useaan kertaan rak-postin kohde ja joka kerta se ilahduttaa yhtä paljon. Että joku ihan oikeasti on ajatellut minua ja halunnut lähettää minulle postia. Juuri minulle. Siksi päätin kirjoittaa kirjeen ja lähettää mukaan muutamat tarrat.

Tiesin myös heti kenelle postin omistan. Tämä posti lähti ryhmäläiselle, jota ihailen valtavasti. Joka on minusta kaikkien voimakkaiden naishahmojen kaltainen, supermutsi, ihmenainen, joku jota voi katsoa hieman ylöspäin. En aina ymmärrä, mistä hän löytää sisunsa jatkaa eteenpäin ja toivon, että minäkin löydän itseeni yhtä paljon sisua joskus.

Ryhmä on läpi vuosien toiminut minulle siis inspiraationa niin monella tapaa. Tottakai olen löytänyt iloa ja ideoita tekemiseen, mutta ryhmän tärkein anti on kuitenkin sen ihmiset. Sillä ilman ihmisiä, ei ole ryhmää. Kiitos kun olette olemassa. Teidän takianne huominen on aina hieman parempi.

-Mira