Avainsana: kirje

Kirje vuodelle 2024 – Suvi

Jaahas.

Sillä sanalla aloitan, kun kysytään tulevan (jo kuluvan) vuoden fiiliksistä. Jaahas. Nyt eletään ”jo” helmikuuta, mikä tarkoittaa omalla kohdallani, että vuosi on toden teolla lähtenyt jo käyntiin. Henkilökohtaisessa elämässä asiat hakevat hieman uomiaan ja meidän perheen naisväki totuttelee taas osa-aikaisesti päiväkotiin; niin hoidokkeina kuin hoitajanakin. Mitään kummallista spektaakkelia en odota tältä vuodelta, ja oikeastaan jopa toivon kaikista eniten, että saattaisin elää tasaisen paksua ja harmaata arkea niin pitkään ja paljon kuin mahdollista. Soisin kaikkien läheisteni pysyvän terveenä, tai ainakin niin terveenä kuin mahdollista. Itselleni toivoisin yhä jatkuvaa kehittymistä ja edelleen kuntoutumista AD/HD:n kanssa, mutta myös armoa ja höllentämistä.

Tänä vuonna haluaisin löytää sisäistä rauhaa ja omaksua tunteen siitä, että minä olen minun elämäni ohjaimissa. Usein ajaudun tilaan, jossa elämä vie ja minä valun perässä. Nyt haluan saada fokuksen asetettua ja pidettyä siinä, että minun oman elämäni langat ovat minun käsissäni.

Mitä tähän kalenteriharrastukseen tulee, on varmasti eniten siunaus, että on haksahtanut tällaiseen lajiin. Kun muistettavia, tehtäviä ja tapahtuvia asioita sekä kaikkea muuta on yllin kyllin, on jo joku ajatus siitä, miten, mihin ja miksi merkataan jotkin asiat. Aion vakaasti pysyä Note Minissäni, mutta töihin olen ottanut ”työraamatuksi” ison viivoitetun muistivihon, jossa on jaoteltuna söpöillä tabeilla eri osiot. Ja totta tosiaan, löysät on otettu pois. Työelämään paluu toi tullessaan myös opintoja ja ehkä vähän sellaista toivottuakin ”rotia”, puhtia. Välillä päivät venyvät varmasti ympäripyöreiksi, mutta näiden päivien vastapainoksi on vielä onneksi enemmän vapaapäiviä, joina keskittyä palautumiseen ja oman pienen perheemme arkeen. On aikaa nähdä läheisiä, kahvitella ja herkutella. Toivon myös, että tämä vuosi elvyttäisi taas vähän Kalenterimanian miittiskeneä ja päästäisiin taas hipelöimään toistemme tinkelitankeleita ja kalentereita oikein olan takaa.

Joten hei, 2024, please be gentle!

Suvi

Kirje vuodelle 2024 – Inka

Mainos, kuvissa näkyvä muistikirja yhteistyössä suunniteltu ja saatu Otavalta.

Helou helou helou! Haluaisin kirjoittaa tätä postausta oikein hyvällä energialla, täynnä uuden vuoden riemua ja inspiraatiota. Valitettavasti vuosi 2024 veti kierrepallolla pelin poikki vatsataudin muodossa heti alkumetreillä, ja sen jäljiltä olo on edelleen hutera. Sohvalta viltin alta tervehdys siis vaan!

Ennen sairastupailua ehdin olla alkavasta vuodesta jo kohtalaisen innoissani: mulla on tosi kiva kalenteri (Personal Plannerin sivut Tokmannin Miny-kansissa) tälle vuodelle, vähän on haaveiltu miehen kanssa 30 v-synttärijutuista ja yleisfiilis on ollut jo tovin tasaisen hyvä. Onneksi nämä asiat eivät mihinkään karkaa, ja kunhan voimat taas palautuvat, irronnee virtaa taas perusarjen lisäksi innostua ylimääräisestäkin.

En odota sinänsä mitään mahtipontista uudelta vuodelta, tai halua ladata kohtuuttomia odotuksia, vaan toivoisin sellaista soljuvaa seesteisyyttä. Arjen taikaa. Lapsen kanssa pienistä asioista iloitsemista. Treffi-iltoja rakkaan kanssa. Kummipojan kanssa sushilla käymistä, kummitytön ottamista meille yökylään. Hyvää fiilistä töissä. Hyvien kirjojen lukemista. Drag Racen katsomista. Jos oikein hyvin käy, Lontoon matkaa. Ja kaikkein eniten juuri nyt: ei toista vatsatautia!

-Inka